Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Parnasson kiinnostavin juttu

 Parnasso 1/22-sarja täydentyyeka toka kolmas

Tässäpä tuo:



Säveltäjä, tietofinlandisti Osmo Tapio Räihälä, s.1964, on löytänyt tien perille, kirjallisuuden ytimeen.
 - Tervetuloa, Osmo, tänne piiriin! panee toivottelemaan. - Liity Volter Kilpi -seuraan!

Räihälä hyvästelee, siis kehuu, kirjaa:
"Kun tajusin, 
että sivuja on jäljellä enää muutama, 
tärisin kauttaaltani."

Hän kun on aina luullut, että kirjassa tarina on tärkeintä, kirjan kieli kakkosena.

- Höh! Tarinasta, sen juonesta viis. Syntyvä, syntynyt tunnelmahan se on, pullikoin heti vastaan jatkaen: - Minua tarinat ovat aina ikävystyttäneet à la antiikin jumaltarinat. 

Alastalon salissa on ollut viitisentoista vuotta sitten käänteentekevä, järisyttävä kokemus Räihälälle; musiikiksi muuttuu kirjallisuus miehen tuntemuksessa, keholliseksi kokemukseksi:
"Kirjallisuus on musiikkia. 
Kirjallisuus on kuvanveistoa, tanssia, näytelmää, kudontaa, kulinarismia, käsitaidetta."

- Niinkin, nyökyttelen. - Säveltäjä on jäljillä.

Ja pian jo ytimessä:

"Rakastuin sen kieleen, sen pitkiin lauseisiin, sen rytmikkääseen poljentoon, sen tiheneviin ja laajeneviin harmonioihin, sen kiemurtelevaan kontrapunktiin (en aio sanoa piipun valinnasta mitään). Rakastuin sen huumoriin, sen syvään itseironiaan."

Sinfoniaksi muuttui säveltäjälle koko kirja: hän tunsi lopulta kuuntelevansa Anton Brucknerin kaltaista sinfoniatuotantoa. Ensin on fresko, sitten ei-mitään -tuntu, sitten tulee scherzo jne.
Kun Alastalon sali tyhjenee ajallaan jää tunne:

"Tunne, että olin juuri vastaanottanut hienoimman koskaan kuulemani sinfonian oli niin voimakas, että se muutti käsitykseni siitä, mitä oikeastaan koen kun luen kirjoja."

- Voi sen sanoa noinkin. 
Olen samaa mieltä, vaikken tunnekaan Kilpeä sinfoniaan upottaen, miten voisinkaan musiikiton mies! Kun scherzokin on tarkastettava sanakirjasta. Ja minulle maatiaiselle musiikkiin upottaminen tarkoittaisi Matin & Tepon iskevää laulua Vauhti kiihtyy
Sielujen sinfoniaa, kenties?

Oli miten oli, koki kukin miten koki: Kilpi imee mukaansa koko tuotannollaan. 
En voi olla painottamatta Kirkolle-kulkua enkä Kilven ensimmäisen kauden kukkasia. 

ps1
Tässä omia Kilpi-kokemuksiani.
ps2
(Alastalon salissa Im Saal von Alastalo saksaksi!)

1 /2022
Kirjavinkeissä
eilen

+0°C  6+11 km 528 km/€ 85 h

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllähän tämä melkoisessa vinkurassa on. Tuon sanan "koe" mun tarttis periaatteessa voida editoida pois, vaan ei onnistu. Vaan tuossa raotan FB:n salattua maailmaa https://www.facebook.com/juha.vahe/posts/5249558121723759

      Poista
    2. jvon

      luulinpa jo että Kilpi sytytti Sinut liekkeihin. :)

      Vielä vaikeampi on minun päästä neul.Äsh...fb-sivuillesi kuin Sinun tänne potulleni. Kun en kuulu yhteisöön, en fb enkä juuri muihinkaan.
      Vaan raotas tänne asianlaitaa, kun kerran jostain raosta pääset.

      Poista
    3. Kirjoita osoitekenttään tämä https://www.facebook.com/juha.vahe/posts/5249558121723759 niin ihan varmasti näet ns. "kaiken". Yksityisasetukseni ko. kohdassa on julkinen. Aihe tosin on Siulle kovin tuttu (minäkin tiedän Siun Soten...)

      Poista
    4. Kissankikkelit se silläkään aukeaa!
      Mitä tunnustukseesi tulee, nyt selvisi sekin 80-luvun rötös, kun sain peukalonhangallisen Hobby Hallin maksamattomia laskuja perintätoimistolta ja jouduin poliisikuulusteluun.
      Joku hyypiö oli useamman kerran käynyt nismissäni ostelemassa Hobby Hallista mitä kummallisempia tykötarpeita.

      Asia onkin jo unohtunut, pitäs selata KL:n blogeja, siellä muistaakseni kerroin tapahtuneesta.

      Poista