Arvostelematon kirja

oikeastaan kaksi

Järjestelin hyllyjä, jossa ohkainen kirja, sen sisällä tuo Väisäsen Ritvan lappunen vuodelta 1988. Yrittikö vielä 'houkutella' jatkamaan Karjalaisen kulttuurissa, vai luovuttiko palkinnoksi, kuten vuosia myöhemmin vielä tämän. Vauvatyttö syntymässä parin viikon päästä, joten EI, sillä elämä ennen kuollutta sanaa tästedes! 

Arvostelematta näkyy jääneen, kuten tuokin aforismikokoelma Kiinalaista viisautta.

Olkoon tämänkertainen blogipotullinen Väisäs-Ritun muistolle; Ritvahan menehtyi vuoden alussa, niin lehdestä yllätyksenä luin. 

Jyrki Tapio:

Loinen ja kruunu. 88 s.

WSOY 1988.

Jyrki Tapio (s.1956) - Marko Tapion/Tapperin sukua? Ekana mieleen.

Vaan eipä löytynyt minkäänlaista tietoa vahvistusta tekijästä netistä. Piti kääntyä mainioon Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun:

Jyrki Tapio kirjoitti ainoan? kirjansa vuonna 1988: "Loinen ja kruunu", WSOY. Onko tietoa Jyrki Tapion myöhemmästä elämästä, ja onko Jyrki Tapio hänen oikea…

Pian tuli vastaus: Ei muuta kirjoittelua löydy kuin nämä:

• "Pappien kapakka" teoksessa Kenkää enolle: uutta lyhytproosaa (Gummerus, 1983)
• "Stilleben" teoksessa Teräsviljaa : nuorten kirjoittajien proosaa Tammen ja City-lehden kilpailusta / toim. Saska Saarikoski ; kuv. Anniina Louhivuori (Tammi, 1987)

Sekä: musamiehiä, jazzia, rumpaloi Baddinginkin matkassa.

Taustoja tiedustelin, koska nyt romaanin lukemisen jälkeen jäi orvohko olo.

Ulkoisen juonenpoikasen helposti nitaisin, tämän:

Helmström matkustaa Moskovaan humaltumaan ja sieltä sekoilemaan Samarkandiin passitettuaan Atosen poliisin avulla hoitoon. 

Joko hän, Helmström, on hullu, tai sitten paras kaveri Atonen. Kokeilee siis Atosella. 

Palattuaan H löytää A:n sokerijuurikaspellolta:

 " Traktorin vetämä nostokone liikkuu hitaasti pitkin naattimeren laitaa. Hullut tulevat perässä miten kuten. --- Lääkkeissä joka iikka. Toipumistila, kurssi takaisin elämään, jossakin Sipoossa. 

Atonen seisoo vähän muun joukon jäljessä. Hän on pysähtynyt tuijottamaan talikkoa.

Ja minä kun ehdin jo kuvitella löytäväni hänet lähinnä neitseellisestä tilasta, maisemasta, jota hän ei vielä ole alkanut sairastaa.

Hulluthan sairastavat maisemaa, kaupunkia, huonetta, käytävää, kotia."

Sisäisessä juonessa riittäisikin selitettävää viljalti, vaatisi tosin toisen lukukerran, kenties kolmannenkin, siksi arvelin oikaista hakemalla taustatieroja Jyrki Tapion omista elämänpoluista. Ei onnistanut.

Luu jäi kouraan.

Ei noista apuja muuten kuin musiikin suhteen.

 

Ei kai tässä sitten muukaan auta kuin painautua uuteen lukukertaan ja tekstiin tämänkaltaiseen:

"Maailmallinen tietoisuuteni yhdistyy hänen äärimmilleen tiivistyneisiin kuvitelmiinsa. Transsendentaalisesta illuusiosta kasvaa kokonaan uusi persoonallisuuden käsite."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Riina-Maria Metso: Rivipelaaja - Ammattikiekkoilun kulissien takana

Pariisi - Rääkkylä

välipala

"Istun Pére Lachaisen kappelin luona suurten puiden alla, tänään on miellyttävä tuuli, luen tuoretta Le Mondea."  Tõnü Õnnepalu: Pariisi

Yllä ollaan Pariisissa.

Alla ei olla:

"Istun Ämeriäkkylän kirkon kupeella suuren lehtevän koivun alla, tänään on miellyttävä tuuli, luen tuoretta Karjalaista." hikkaj: Hikatusta

Mikähän siinä on, että älykkäämmän ja tyylikkäämmän tuntuinen on ylempi virke? 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  +4°C hiihdot  738 km / € = 117 h

Kuka nyt lehteä lukisi

 -sarjaa olen vuosien mittaan täällä potulla kirjoitellut

Kas tästä näin sinne. Suosituin tässä - vissiin reteen kuvan vuoksi.

Nytkö sitten jäi pää vetävän käteen? - kun tutustuin Tampereen yliopiston porukan tutkimukseen, kuinka ne normaalit lehden lukijat lehtiänsä lukevat.

Tampere University Press, 2023

Sanomalehdistä kysymys: kahdesta maakuntalehdestä, Karjalaisesta ja Hämeen Sanomista.

Tutkijat ottivat henkilökotaisesti luokille lukijat, nimellisinä, eivätkä laumoina, ja niistä tekivät sitten johtopäätökset, jotka poikkesivat monin paikoin mediatalojen yleisöanalytiikoista, lukijalaumoista.

Heikkilä, Hellman ja Ovaska ottavat esille mm. klikkausten vääristymät: verkkolehden klikkaukset eivät välttämättä kerro jutun merkitystä lukijalle, ja juttuun käytetty lukuaika voi viedä harhateille. 

Klikkauksen takana saattaa olla pelkkä lukijan ärsyyntyminen juttuun/otsikkoon eikä jutun kiinnostavuus. Myös lukemisen käytetty pitkä aika voi johtua mm. "juttu oli avattuna tietokoneen ikkunassa, mutta käyttäjä ei syystä tai toisesta palannut sen pariin avaamisen jälkeen". Tai lyhyt aika syystä, että lukija säästi kiinnostavan lukemisen seuraavan päivän paperilehteen, koska "lukemiselle haluttiin sen ansaitsemat olosuhteet". Lukurauha ei mainosten vilinässä olisi taattu.

Mediatalot voivat tutkimuksissaan mennä näin ollen pahemman kerran hakoteille juttujen kiinnostavuudessa ja lehtien sisällön tuottamisessa.

Tarjolla on lukijain iloksi yhtä ja samaa lehteä kolmin muodoin: tilattavissa paperilehti ja diginä näköislehti sekä ilmainen verkkolehti (á la IS, IL, HS).

Siihen tulokseen tutkijat päätyvät että lukijat, niin nuoret kuin vanhat, eivät ole hylkäämässä paperilehteä, lehtitalojen kiusaksi, vaan lehdet paisuvista materiaali- ja kuljetuskustannuksista huolimatta joutuvat edelleen painamaan jatkossakin lehtensä myös paperille.

Lukijoiden ääntä sietää lehtitalojen kuunnella ja totella?

Lukijoiden ääni kuuluu runsaina sitaatteina myös tässä Mä lehden luin -kirjassa, mikä kummasti elävöittää kuivaa tieteellistä tutkimustekstiä ja tekee kirjan OK-luettavaksi.

"Siinä [paperilehdessä] on mielikuva, että on helppo mennä eteen ja taakse ja palata muutama sivu taaksepäin (Maija 55)"

Entä meillä kotosalla?

Paperisia sanomalehtiä ei tule, paitsi Hesarin Viikko ristikon takia ja Viikko Pohjois-Karjala Lisbetin ja Luukkaisen Leilalein osuvien sanasuakkunoiden vuoksi sekä paikallislehti Kotsari, joka naapurin kanssa vaihdetaan viikoittain päikkäin toiseen paikallislehteen eli Kokkareeseen.

Digi-Karjalaisen näköispainoksen lukeminen olisi mahdollista, muttei sitä juuri tule luettua. Ai niin, luettavissa on myös Iltalehden diginäköispainos, joka, uutuuden viehätyksen mentyä, jää järjestään avaamatta houkuttelevista karkkikuorista huolimatta.

Joten tämänkertaisen potun otsikkohan pitää lopulta kutinsa! 〠

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Romaanihenkilön / arvostelun kuolema

Olli Löytyn Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle -'pamfletin' sukelluksesta pulpahdin pinnalle Pulkkisen sieltä mukaan noukkien, Romaanihenkilön kuoleman, jonka kanssa Ollilla on hyvin läheinen suhde. 

Pulkkisen kirja kertoo paljolti Afrikasta, josta myös Löytyn kirja paljon kertoo; Ollihan on syntynyt Namibiassa, Pulkkinen vain Nurmeksessa.

Siispä nyt pinnalle päästyä kirjaan kiinni, tapetaan Romaanihenkilö lopullisesti. Kerran, 23.11.-85, olenkin sen jo näemmä tehnyt:

KARJ.23.11.1985:

SELKONA

Eläpä Suomessa, jos 

— et hyväksy kehitysapua; 

— et hyväksy rauhanmarssia; 

— et hyväksy Neuvostoliiton nykyisenkaltaista naapurisuhdetta; 

— hyväksyt rotuerottelun: — eiväthän ne kumihuulet sen kummempia valtiaita olisi. 

Onpa siinä olemista! Onpa siinä olemista kirjailijalla: senkin fasistilla! senkin rasistilla! senkin ilonpilaajasialla! 

Onko kirjan kirjailija Pulkkinen itse? Jos on niin tämä kirja on tässäkin maailmantilanteessa meille muille — jos pulkkistartunnan saamme — hengenmenoksi, kuolemaksi ennen aikojamme. 

Jos kirjailija on joku muu kuin elävä hämeenlinnalaiskirjailija Pulkkinen Matti, on kirja paikallaan: mielikuvituksen vapauden mittaamista, sillä eihän toki mikään saa mielikuvituksessa kiellettyä olla. Ei mielikuvitusta ole tarpeen leikata sensuurin saksilla tai synnin uhkalla. 

Jälkimmäisessä tapauksessa: kaikin mokomin, Pulkkinen, kirjoita pois vain, kaikessa rauhassa ja — sodassa. 

*** 

Pölähti väkevänä mieleen matematiikan opiskelija ylisestä Karjalasta, Pulkkisen mailta. 

Opiskeltiin 70-luvun alkua. 

Jokin maailman musta tuska häntä painoi taakaksi asti. Ja hän koetti ratkaista painoa sillä yleisimmällä — ratkaisuksi ratkesi ryyppäämään. Kolme vuotta hän kiersi sinisessä tikkitakissaan noita Joensuun kapakoita peloissaan, veloissaan. Lyöden velkaviisikymppisiä pöytiin ja eleillään, mitään puhumaton mies kun oli, ilmaisten "ottakaa ja juokaa tästä kaikki, ja se tehkää minun muistokseni”. 

Sitten tuli ilta, yksi, jonka jälkeen hän ei enää ollut. Mitä kannatti olla ihminen. 

Oli matkannut kotiin hirttäytymään. Ja navetan ylisille oli sitten kiikkunsa rakentanut. 

Yksi toive pelastumisesta oli ollut, muistan, kirjoittaa kirja, romaani, kylmä, tämän maailman veroinen. Sataan sivuun se oli jäänyt, sataan kertaan aloitettu. 

Julkaisematta se jätettiin. 

Sen tekijä pyyhkäisi yli persoonansa, romaanihenkilönsä ja lähti matematiikan alimman kandidaattitutkinnon suorittaneena. Lukkina otti itseltään hengen, puolivalmiina.

 

***

Miksi tuo muistuma tuossa? 

Tässä käsillä on nyt se romaani jonkamoisen hän oli koota aikonut: kylmä, tämän maailman veroinen.

Toinen mies sillä pelastautui, joksikin aikaa. 

Se sen pituinen. Konstruktio parhaasta päästä. Nykyajan Dostojevski, monesti parempi, ylivertaisempi, noheva. 

Hyvä Riihivuaran Matti Nurmeksen Pökkelöstä! Kun noin pohjalla on käyty, eikä sinne juututtu, niin on vain yksi tie: ylös iloitsemaan! 

___________________________________________________________________

8.5.2021 nyt:

📚Eipä tainnut taas kostua kirja-arvostelun lukija, hullua hurkaammaksi tulla? 📚

    

PS  

Eli oli Pulkkista ja kirjaa selitelty lehdessä jo aikaisemmin.

 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä, tänään Piispa

Ensimmäinen kirja-arvostelu

Marinoidutaan nyt omissa liemissä oikein kutkulleen eli: palataan ihka ensimmäiseen Karjalaisen kirja-arvosteluun, josta viimeksi mainitsin, jotta Mukka. 

Piti kaivaa yo-lahjakirja hyllystä ja sieltäpä välistä löytyi novellikokoelma Lumen pelko siskon ja lanko-Laten piirtämine onnittelukuvineen sekä näköisensä viereltä arvostelu lahjasta. 

Harva se muuten lahjaansa julkisesti arvostelee! Nuori ponteva poika kyllä tohti...

 

Tässä kokonaisuudessaan:

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Potkut Karjalaisesta

Päätoimittaja Seppo Vento on kuollut Joensuussa 9.2.2021 90 vuoden iässä.

Sanomalehti Karjalaisen pitkäaikaisimman (1965-1992) päätoimittajan ura päättyi lehdessä potkuihin, koska hän vastoin omistajien, Laakkosten veljesten tahtoa julkaisi pienen uutisen veljesten saamasta vankilatuomiosta, joka liittyi Osuuskauppojen säästökassojen verottajalle ilmoittamatta jääneisiin korkotuottoihin. ks.

Nykyinen päätoimittaja Pasi Koivumaa uskoo ajan muuttuneen ja uskaltaa julkaista uutisen Vennon kuolemasta, jonka ohessa on Sepon pojan Heikki Vennon kirjoittama isänsä muistokirjoitus; nekrologissa on esillä myös kyseinen jupakka seurauksineen. ks. 

Vapauden tuulet puhaltavat siis Karjalaisessamme. Tosin kirjailija-freelancer Pentti Straniuksella on jyrkkä toismieli. ks. 

Vennon aikana itsekin kirjoittelin uutterasti lehteen kirja-arvosteluja. Sen verran vaarattomia ja laimeita olivat, ettei päätoimittajan tarvinnut niihin puuttua, paitsi kerran kun kirjotin kirja-arvostelun Pertti Pakarisen kirjasta Älähän hättäile, tahi Pelko pois -kirjako olisi ollut. Kulttuurin pää RV ilmoitteli, jotta SV haluaa lukea sen ennen julkaisemista. Kaipa päätoimittaja luki ja hyväksyi mitään muuttamatta.

Pitääpä kaivella hyllystä huomiseksi tuo pakarinen arvosteluineen tänne, niin nähdään mitä ainakin sai sanoa.

Ritva Väisänen on kirjoittanut ja toimittanut Sanomalehtimiehiä-kirjan, PKS ry 1991, Pohjois-Karjalan konkaritoimittajista. Yhtenä konkarihaastateltavana kirjassa on Seppo Vento, joka vielä tuolloin oli seuraavan vuoden potkuista tietämätön. Haaveili toki eläkepäiville pääsemisestä ennen aikojaan:

"Eläkeikään on vajaat kuusi vuotta, mutta toivon, että ilmaantuu taloudellisissa mahdollisuuksia päästä eläkkeelle aikaisemmin."

Toive toteutui, tosin ennalta arvaamattomasti.

Entä Vennon yksiniittinen vastaus kysymykseen Onko Suomessa sananvapaus?: - On.

Tietyin haitoin: - Olen tavannut urani aikana erilaisia kiusankappaleita niin toimituksissa kuin niiden ulkopuolellakin, Se kuuluu ammattiin. Mutta heitä on paremminkin vähän. Jokunen joskus on kestänyt pidemmän aikaa kuvassa. 

kuva Ritva Väisänen ks.

7+13 km/ 731 km/€ = 112 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä tänään

Sananvapaus liipaisimella

 

Entisen Miss Suomen aviomiehen sääri amputoitiin

luki nuin isolla lehessä (IS)

Tässä jonain päivänä.

Ystävämme Onni Eläkeläinen puisteli päätään: ex-missinmiehen jalaka - tikustako asiantynkää? Hyvä jottei tokassut, jotta '- Voi helevetissä!'.  

Läheltä liippasi, vaan ei sanonut, kun noin vakavasta asiasta kumminkin oli kyse.

Sen sijaan Onni tyytyi lievempään ilmaisuun '- Voi hyvät hyssykät' sanomalla. Sen kummemmin analysoimatta tahi perustelematta asian uutisarvoa valtakunnallisessa lehessä, että pitääkö tuo täällä itärajan pinnassakin meijän tietää.

Jätti asian sikseen, ei avannut otsikkoa, vaan jatkoi eteenpäin digittämistä.

Mutta kun ei tuolta kahta kummempata alkanut kuulua, niin napsautti koko värkin kiinni ja siirtyi kirjapuolelle, siihen ylen kiinostavaan PunaMustassa painettuun Toenperrään -lehtimieskirjaan, jossa naisia taisi olla enempi kuin miehiä, mikä ilahdutti Onnia. Yhtä kohtaa se sieltä luki useampaan kertaan: sitä Laakkosten-veljesten kiitosta kun päätoimittaja Seppo Vento oli julkaissut kielloista huolimatta veljesten vankilatuomion Karjalaisessa, jonka omistavat.

Toimittaja Jouko Salmela kertoo tuosta järisyttävästä päivästä 21.2.1992, jolloin hallinto oli koolla ja oli hiipsittävä käskystä  kuulumisille yläkertaan, jossa Yrjö Laakkonen ja Jorma Norppa ilmoittivat, että Vento saa potkut ja tuletko tilalle. Ei halunnut. Sitten yläkertaan kutsuttiin 20 vuotta päätoimittajana työskennellyt päätoimittaja. Tuli heti kohta alas Vento. Potkut! Sitten nousi ylös varapäätoimittaja Isto Räsänen luullen ylenemisen tulevaksi. Ei tullut. Laskeutui kohta alas. Potkut!

- Sananvapaus liipasimella ollut. -  Vaan säilynyt on, kuten Iltsikan otsikkokin osottelee, myhäilee Onni Eläkeläisemme muikeesti ja maireesti ihan muina miehinä. Vailla etu- tahi taka-ajatuksia.

Kirjavinkeissä tänään: Vankileirin selviytyjät

KIRJA-ARVOSTELUT

 

Epistä

Muilla kunnon tila, meikä ahdettu välitilaan!

Lukenut Ritu V aikaansaannoksen ja antanut toimitusihteerille ohjeen? Heh. Noh - kukin ansionsa mukaan!

Eipä tuo kummanen ollut näistä:

Jos eivät nekään, kumpainenkaan, kummoisia.

Pölyttynyttä arkistokamaa.

Jännä peli tämä Karjalaisen Kaiku-arkisto: kaikki 145 vuoden ajan ilmestyneet lehdet luettavissa!

Ja voihan parhaita paloja ja huonompia kohtia suurennella ihmeteltäväksi:

Kätsää!

KIRJA-ARVOSTELUT

Saisio Pirkko

 kun tuli nimi tuolla Radiossa sanoi esille, niin jatketaas Pirkosta

Käsi kirjahyllyyn ja näppeihin tarttuu Saision Betoniyö sekstististen Saikakun ja Salaman välistä.
Oikein muistin: arvosteluhan siinä ruostuneen klemmarin puristuksessa. Olen näköjään häntäkin lukenut - Saikakusta ja Salamasta puhumattakaan 😎 - ja ainakin yhden kirjan julkiarvostellut.

Tuleville sukupolville se tähän säilöön pantakoon huomautuksella että tyttären ystävä taitaa työstää väitöskirjaa Pirkosta, kunhan se oma pienokainen ensin syntyy.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ajarin arvostelu - 5.

Eipä siinä paljon housunpuntit tutaja nuorella itäsuomalaisella kirjallisuuskriitikolla kumotessaan arvokkaan ranskalaisen kirjallisuusraadin! Olisiko itäsuomalainen nössipoika jo aavistellut kirjaan ja kirjailijaan liittyvän mätävalheen?

Jotta
Ajar ei ollut Ajar, vaan jo kerran Goncourtin voittanut Romain Gary, jonka tyyliin palkintolautakunta oli jo kerran mielistynyt.

Kahta kertaa ei tuota Ranskan kirjallisuusnobelia voi kukaan voittaa.
Näin kieroillen voi.

Kirjan  ikääntyneestä ilotytöstä ja hänen kasvattipojastaan Momosta on tehty Oscar-palkittu elokuva  Madame Rosa.

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6

hiihdot 10+10 /535 km = 82 h

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

Lyhyestä virsi - ruma

Kirja-arvostelut ovat aina olleet konstikkaampia kuin itse kirjat.
Mutta eivät ihan aina.

***

Kylävaaran

limbo          

== Ilkka Kylävaara: Sirra. Gummerus 1981.

Sirra on romaani. Sirra on ambulanssi. Sirralaiset ovat ambulanssin kaapannutta rytysakkia: Ratto-Riitta, Erkki Lettu ja Otto. Ympäri Suomea kaahataan. Tykeillä ampuillaan. Ruumiita listitään. Sika syö yhden fetsipäisen humun.

Kutka-Kylävaara poltti julkisesti kirjan joulun alla, siis tuhkaako tutkin? Siksikö en mieltynyt?
Olenkohan ilkkamaisen vai akkamaisen ilkkuva kun sanon totuuden: ainoan hymähdyksen Sirra aiheutti sillä kertaa, kun kirja jostakin käsittämättömästä syystä oli joutunut ylösalaisin käsiini.

- Karjalainen 22.2.1982

***

En siis ehdottanut, niin kuin EJ Sariolalle, Kylävaaralle nobelia, tai niin kuin Putin Blatterille. Ilmankos ei kiitoskorttia Ilkalta herunut Paulon lailla.