Nuuttina: Kuusi ulos lykätty. Joululehdet luettu. Ja parhaaksi taas kerran seuloutui elämänmakuinen Elma, Lapin piirin eläkeläisten lehti, jonka sinne Hettaan toista vuosikymmentä sitten muuttaneet naapurin Teuvo, Vuokko ja Päivi joulutervehdystuulahduksena vuosittain lähettävät.
Jos kehuin lehteä jo 2021, on kehuttava jälleen. Tuolloin lehti pursusi koulumuistoista, nyt Elma julkaisee jäsentensä vakavampia kertomuksia, evakkomuisteloita, lähinnä Lapin sodan ajoilta saksalaisten polttaessa tuhkaksi heidän rakkaat omat asuinseutunsa.
Oili näki kotinsa palavan
"Oili kertoi, että hän näki Ruotsin puolelta omin silmin, kuinka joku moottoripyörämies kulki heidän Kaulirannan kotitalonsa ohi ja heitti jotain sisälle, minkä seurauksena talo syttyi palamaan. Lakkapään talo oli ensimmäinen Flyykärinpään talo joka poltettiin", kertoo Oilin poika Esko Lehto.
Evakossa Arvidsjaurissa
"Se oli syyskuun alkupäivä 1944, koulu oli alkanut. Koulun pihalle ajoi monta kuorma-autoa, lavat täynnä saksalaisia sotilaita, jalat roikkuivat reunalla ja pyssynpiiput sojottivat taivasta kohti", aloittaa Armi Miettinen tarinansa ja on liittänyt mukaan vaikuttavan mustavalkopiirustuksensa.
Monta muuta liikuttavaa sydämeenkäyvää kertomusta noilta evakkoajoilta on sivuilta luettavissa nuo ajat lapsuudessa kokeneilta. Joululehteenkin sopivilta juuri tuon sydänjuuria liikuttavan tunteellisuuden ja tunteen syvyyden vuoksi.
Ja entä tarinoiden kieli, johon Sami Jauhojärvi on meitä viikonloppuisin tv-hiihtokisakommentaattorina yrittänyt perehdyttää.
Vaikkapa Siirin evakkomatka porojen kanssa Käsivarresta Ruotsiin -jutussa isän sanoin:
- Kylä me nyt hääymme lähteä.
Kera paikallisen sanaston:
"Isä veisti sille komsion, joka oli koverrettu puusta ja päällystetty sisnalla. Siinä oli värikkäät hervakoristeet, tiuhtanauhat kantohihnoina ja suojakangas." /Mannnela
Ja sitten jos irtautuu noista evakkoajoista, pääsemme kalaan Kalastaja Kaarlo Kustaa Pasman elikkä Vanhatalon Kystän matkaan tämän tyttären Eini Pellikan kertomuksen kautta:
"Ei puhettakaan siitä, että kalat kessäänyit. Siellä viellä ne röhkäät, ne kokoonuit rannoille. Oliko näin, että niitä oli Vanhatalon ja Eeliksen rannassa myös. Niitä ei tarvinnu ko lipota säkhiin, lähteä syömhän ja myyhmään. Oliko niin sanonta että, "silloin olhaan rikkaita, ko röhkäät uivat rannala"? Itte en ole tässä hommassa ollu. Niitä kyllä vielä soan jälkeen tuothiin meilekki. Olen syönyt rökhäitä. Äiti kypsensi röhkäät uunisa pärheen päällä."
Vallan mainio lehti siis taas!
Vastaa kieleltään ja sisällön anniltaan vähintään yhtä Päätalon Kallen romaania.
