Epäkorrektia sanoa hullu

 Onko? Liian leimaava?

- Kuuluuko sana kiellettyihin siinä missä eskimo, intiaani, mustalainen, tai se pahin mahdollinen N? 

Emmityttää - kun kieleen on tullut niin paljon uusia kieltoja ja kiertoilmaisuja.

"Ja suurin osa ihmisistähän on aikalailla nyrpeänä kohdatessaan hullun. Hulluuden tilassani pidin heitä pähkähulluina." 

Monta psykoosia läpikäynyt Heli Hietanen kirjoittaa noin omista kokemuksistaan kirjassaan Hullua hurskaammaksi - Merkintöjä maanisen matkapäiväkirjasta, Basam Books 2022. Sen kummemmin tuota sanaa ja tilaa kiertelemättä kaartelematta. Ollaanhan kuitenkin sanaa vakavamman asian äärellä.

Samalla tavoinhan ryöpyttelee myös Riikka Ulanto suoria sanoja sinne tänne veivaten Neitsytlento-romaaniminän purkaessa eloaan ja sisäistä oloaan.

No, samapa tuo: pääasia että päänasiat tulevat hoidetuiksi ja asiat selviksi. Ainakin Hietanen onnistuu saamaan tilanteen hallintaansa ja pääsemään itsensä 'herraksi', vaikka monta mutkaa matkalla todella on tämän simultaanitulkin bipolaarisen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypomanian ja manian kynsissä, kun ajoittain koki,

"että hulluuden tilassa pääni oli toisinaan kuin radiovastaanotin. Siellä oli monta kanavaa päällä yhtä aikaa ja juttuja riitti. Psykoottisena saatoin ryhtyä veistelemään hurttia huumoria itämurteilla. Sitten kieli ja tyyli yhtäkkiä vaihtuivatkin espanjalaiseen uutisenlukijaan. Mistä nämä kaikki taajuudet ja äänet oikein tulevatkaan?"

omat

 KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tämä kirja: tästä

Aina nälkä ja jano

Kinnusen Jorman poika Tapani (s. 1962) Joensuusta eli nykyisin Turusta on aukaissut taas kitskansa ja tarjoaa uskollisille lukijoilleen just sitä mitä ovat tottuneet Kinnusen snagarista saamaan: hikistä hinkkaamista maailman turuilla ja toreilla pienessä sievässä.

Tässä viimeisimmässä, juuri ilmestyneessä, Suomi-sarjan päättävässä, kuudennessa osassa 

Tapani Kinnunen: Aina Nälkä Robustos 2022. 146 s.

laahuillaan Joensuussa, Lontoossa ja Rääkkylässäkin. Siis Topias Kettunen, musankuluttaja viimeisen päälle, haahuilee maailmalla; tai, no Rääkkylässä ei haahuile vaan viipyilee, sillä Rääkkylä on pyhä paikka, lapsuuden kesien paikka, missä mökkeily takaa luovuuden, sinne päättyy tuplatrilogian viimeinen osa, luonnonrauhaan maailman metelin jälkeen.

Kumma kilimu tämä Tapani kirjoittajana kaiken kaikkiaan. Kulkee aivan eri maailmoissa kuin minä lukijana; monen muun kirjoittamana huithait olisin välittänyt paneutua näihin kirjoihin, joissa siis musa, viina, naiset etutanassa tyrkyllä - minulle ykshaileet. Silti olen aiemmista lukenut rompsut Kuumat raiteet, Päässä nykii, Helter Skelter sekä runokirjan Maitoa ja alkoholia kaupantekijäisiksi. Tuotantoa riittää: 11 runoteosta ja 6 pienoisromaania. Pienoisromaaneista puhun senkin takia, kun jokainen kuusiosaisen Suomi-sarjan osa on napakankokoinen, oluttölkin korkuinen, silti vahvavaikutteinen - siis A:ta.

Kirjan Topias palaillen elää 80-luvun Joensuun musasakeissa, jolloin Hassisen kone Ismo Alankoineen rynni esiin. Soittopiireissä pyöritään, kymmenkunta vuotta sen jälkeen, kun Joensuun opettajakoulutus oli työntänyt musamiehiä Popmuusikoihin ja Ilosaareen; niistä ajoistahan vastaikään kirjoitti Hannu Tikkanen romaanin Musta Ryssä ja Sininen Enkeli. Eivät tainneet Kinnusen ja Tikkasen soittajat kohdata toisiaan suuremmassa määrin? Vaikka tiedä, olisiko Tikkasen enkeli Leena ollut sama kuin Kinnunen-Kettusen Leila, Wienettärestä näet kumpikin löytyi ja mukaan lyöttäytyi. 😍

Mitäpä tässä Kinnusta sen tarkemmin määrittelemään, määritelköön Tapani-Topias itse tyylinsä:

"Koko ämmä otti minua päähän. Hän edusti minulle sitä taiteilijatyyppiä, jolle runous oli tuulessa heiluvia latoja ja ilta-aurinkoa taivaanrannassa - minulle runous oli kuuma moottoritie, jota ajetaan harrikalla kahtasataa ilman kypärää."

Ärsyttävän kakaramaista, mutta mukaansa imevää! Rehellistä peliä. Renttuilua.

muut KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Huomaan arvostelleeni erittäin ajankohtaisen kirjan!

Vaikka tuolloin vähän nyreksinkin, ainakin vetkuttelin.

Luetuimpien listalla, tuolla oikealla palstalla, kirja ajoittain vilahtelee. Ja varsinkin nyt kun koko maailman, eikä vain Ukrainan, nälänhätäuhkasta puhutaan uutisissa.

Kannattaa todella näpätä tuota Jättäisinkö kirjan kesken? -kirjalinkkiä ja seurata sen sisäisiä linkkejä, jotta saa taustaa nykyuutisille, vaikkapa tämän Venäjän ulkoministeri Lavrovin ja Turkin virkaveli Cavusoglun 'viljatapaamiselle'.

Eli uudelleen on syytä ja paikallaan nostaa esille luettavaksi Anne Applebaumin parikolme vuotta sitten ilmestynyt yhä ajankohtaisemmaksi käyvä kirja:

Kirjavinkit

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Parnasson F/M

kaks ei mee kolmannetta

I  Nuori Voima  F/M  12 - 1

II Kaltio             F/M    7 - 7 

Eikös tähän samaan völjyyn työnny postilaatikosta Itse Parnasso! Ikään kuin jotta: Tutkipa minutkin, senkin sukupuolitutkijapölvästi!

- No Perhana! Mikäettei. 

Eikun seljällensä myös tämä kulttuurilehtien ruhtinas Parnasso - 3/22: 

a) minkäsukupuoliset sitäkin kirjoituksillaan täyttävät? ja b) mitä uusin sisältää?

Virpi Alasesta Markus Änäkseen näyttää 29 kirjoittajan aakkosellinen luettelo. Vanhin, Jukka Mallinen, syntynyt 1950, nuorin, s.1991, Jussi Pentikäinen. Kaksi kuollutta avustajaa: Kjell Askildsen sekä Ted Hughes.

Ja sitten se hakemani eli a) F/M-jakauma. Alku näyttää vinolta:

Virpi, Elisa, Kjell, Laura, Taina, Hannimari, Nina, Silvia, Ted, Outi ...

Tasoittuu sitten ja lopputulos yksinlaskien tasa-arvoinen: F/M 13 - 16. 

Sisällössäkään ei moittimista. 

Joycen Ulysses on täälläkin esillä, kuten Kaltiossa. Eipä ihmekään, sillä kirjan julkaisusta on kulunut tasan 100 vuotta; James Joycella oli tuolloin, 2.2.1922, 40-vuotissynttärit.

Tässä muuta sisältöä:

Toki kevyempääkin ajanvietekamaa löytyy:

1. 'Kuvassa olevan urheiluvaikuttajan setä Kaarle Jaakko Gummerus perusti Gummeruksen ja hänen vävynsä oli kirjailija Paavo Rintala. Hänen monista kirjoistaan ensimmäinen oli Joka miehen koneoppi eli Liikunnon merkityksestä (WSOY 1909). Kuka hän on?'

 Jääköön tuo Parnasso kysyy -tietovisakysymys, ilman hiihtokuvaa, pohdittavaksenne.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Katja Keisala: Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille

Kaltioon kaltioon kaltioon

kaltio = sulana pysyvä lähde

Aikaa tappaakseni joutavointini jatkuu. Siis bongailu kulttuurilehtien sisällöntuottajien sukupuolijakaumasta.

Eilen Nuori Voima, tänään vuorossa toinen kulttuurilehti, pohjoinen Kaltio 3/22, sen kirjoittajat:

• Marja
• Helianne
• Heikki
• Jorma
• Jaakko 
• Juha
• Harri
• Remi
• Ida-Maria
• Sari
• Miida
• Paavo
• Terttu
• Francesca

Kas kas, pohjoisessakin alkaa patriarkaalisto väistyksiä: 7 - 7 tasalukuun päättyy laskutoimitus, mikäli etunimistä nykysin voi enää mitään päätellä. 

Jaottelu on vanhanaikaista, koska huomioon ei ole otettu minkäsukupuolisuuden välimuotoja. Sitäpaitsi Jorma Etto noista on jo mananmajoilla. 

Nuori Voima -lehden matriarkkalukuihin, 12 - 1, ei Oulussa vielä ylletä.

Kirja-arvostelijoiden laita onkin sitten toisin: 

Matti A. Kemi / Aapo Kukko / Reijo Valta / Risto Kormilainen / Risto Kormilainen / Risto Kormilainen / Marjo Jääskä / Reijo Valta / Esko Karppanen / Marjo Jääskä

Siis vallitsee miehinen kukkovalta  -1.

Se, miten tuo kaikki vaikuttaa lehden/lehtien sisältöön, ei pahemmin tasossa näy, näkökulmissa paremminkin. Vankkaa tekstiä kaikin + Kaltiossa ennen kaikkea kuvina, joiden puutteen NV puolestaan paikkaa runokuvina.

Ovathan nämä sentään jotain urheilujournalismin huikeetameuhkajaisiin verrattuina! Tasokkaita. Moniulotteisia ja eivät ainakaan itsestäänselviä. Vaativat valppautta lukijalta ja - hörökorvaisuutta.🦻👂

Näyte sisällöstä:

Kaltion päätoimittaja

Paavo J. Heinonen

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Casus belli

TIEDOTUS maailman muuttumisesta, eskosein:

Nuori Voima 

Uusimman numeron 2/22 teemana on KOSTO.   

"Kuten tämänkertaisen numeron tekstit opettavat, kosto ei ole casus belli. Ajoittain se on tasapainon palauttaja, tosinaan tunnetusti suloinen. Joskus kosto on täysin tarpeeton." Johanna Osváth & Taija Roiha

Minä onneton juutun jo tuohon sisällysluetteloon, etunimiin takerrun:

Adele, Vilma, Nelli, Riku, Adile, Elisa, Helga, Kati, Halina, Stina, Olga, Taija, Katerina.

Muinoinhan siinä luki: Martti, Pentti, Mika, Yrjö, Olavi, Uuno, Lauri / joku Katri koristeena. 

Nyt ainoastaan Riku käänteiskoristeena. Siis tilanne häkellyttävä: 12 - 1.

Nuori Voima siis Naisten Lehdeksi muuttunut? (näpäytän kostoksi?) 

  

No kait kun ei niistä miehistä ole! Lätkää vain pelaavat ja toisiaan tönivät kaukaloissa ja sotarintamilla.

Johan tuon koulussa* näki parikymmentä vuotta sitten, minkäsukupuoliset luokassa osasivat ja minkäsukupuoliset sen kuin lusmuilivat!

Tässä - ja kaikkialla yhteiskunnassa - tulos. Eikä hassumpi kokeilumalli lain.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

*Täydennystä

Sanat piilossa ja sekaisin

Rydmanin Kari, liituveli, pohtii blogissaan Infarkti ja ristikot sanojen ja termien katoamista ja keinoja niiden löytämiseksi.

SK 21

Ehdottelin Piilosana-ristikoita Suomen Kuvalehdestä. Vaikeita tosin ovat, mutta ratkaistavissa. Seassa helppojakin, joiden kautta myös hankalammat aukeavat, kun tarpeeksi kirjaimia sinne tänne saa kokoon. Malliksi vaikka tämä: 

Kunta ja keskusjärjestö yhdistivät voimansa jo vanhassa kirjassa. Empimättä ratkaisu = IISAK.

Viimeviikkoista 21-piilosanaa pääsin pitkälle, kunnes pystyvihje Aurauskulmasi päin seinää teki tenän ja jäi ratkaisematta; auki on yhä. Aurauskulmasi - tuon täytyy olla lähtösanana, josta kirjaimia hyppyyttämällä ratkaisu löytyisi.

Sen risteävät sanat ratkesivat kyllä ja antoivat osviittaa: M-kirjaimella alkaa puuttuva termi. 

Se on varmaa, koska vaakavihjeen Kuolleesta leviää aistimus nenään laivan tavaratiloihin. Mieto vaihtaa puoliaan -vihjeen ratkaisuksi muodostuu  RUUMIINHAJU, josta M-kirjain pystyvihjeen ekaksi kirjaimeksi.

Komplicerad?

Mitä vielä - vaan kun ei sytytä, niin ei sytytä! Pakko antaa periksi, malttaa ja jäädä odottamaan viikon päästä ilmestyvää ratkaisua. Jos ei sitä ennen välähdä.

Näinkin voi saada jännitystä elämäänsä! 

Että huvinsa kullakin - ja joutavilla jottai.😉😥

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Onnellisuuteen sairastunut

Näinköhän yllä selitystä taannoiselle OE:n olotilalle? 😅

Aviador 2022

Riikka Ulannon Neitsytlentoa tässä käsissäni olen pyöritellyt tovin sen luettuani ja arvostelua pohtien. Vaan kuinka ollakaan ja harmi että illalla samoihin käsiin osui toinen samanaiheinen kirja eli Heli Hietaseen Hullua hurskaammaksi -kirja, alaotsikoltaan Merkintöjä maanisen päiväkirjasta.

Ulanto kirjoittaa mitä siellä sairastuneen sisällä tapahtuu ja miltä maailma näyttää ja tuntuu sairastuneen silmikon läpi katseltuna, kun realismi muuttuu surrealismiksi.

Yhdenäkin Neitsytlennon kirja-arvostelun muokkaaminen muuttuu, tuon uuden kirjan myötä monimutkaisemmaksi, kun katse harhailee Ulannon ohuen kirjan ja Hietasen tukevamman kirjan välillä.

Niinpä teen radikaalin ratkaisun ja jätän kokonaisarvion Neitsytlennosta tekemättä ja tyydyn sen lukemisen aikana tekemiini havaintoihini, ranskalaisiin palleroihin, tukirankoihin, jotka sisällöstä hyvinkin paljon kertovat, ja jätän johtopäätöksen tekemisen potun lukijoiden pääteltäviksi:

• sairastunut ennennäkemättömään onnellisuuteen, hulluuteen
• "Unettomuus aukaisi hulluuden"
• "Eikö muiston pitäisi olla tosi?"
• "Nyt joku vieras huoneessaan käytävän toisella puolella itkee, maailmanluokan luksushotelli, tähtitaivas, spottikuiden himmentämä residenssi, taiteilijatalo kuin pyykkipaatti, pesulaiva Seinen varrella, seilaan unisena likapyykkimerellä huuhtokuun alla."
• NEITSYTLENTO parittelevat hyönteiset takapäät yhdessä, kaksi päätä!
• "Sinänsä huvittavaa, että sairaalasta käydään lomalla, kuin tämä olisi raskasta ja uuvuttavaa työtä."

Ryhtykääs toimeen; pohjustusta romaanille voi hakea Ulannon kielenkäytöstä, vaikkapa minuuttinovellikoosteesta Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?.

omat muut KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kesää ja kesäsää

Tuoksuu tuomi, kukkii luumu, saskatoonin poikanenkin luumujen alla yrittää. Mikä ei käpsehtiessä Hänen, siirtyessä kukkivan päärynäpuun viereen, alle ei sovi, sen verran hupa on kymmenvuotinen päärynäpuu. Siirtyypä sitten kirsikkapuun alle, vaikkei kummainen sekään, kun pääpuun sahasi syksyllä poikki.

Tiedätte kyllä kuka Hän on, tuo käpsehtivä kuhnija.

Sepä se: Onni Eläkeläinenhän Se. Onnensa kukkuloilla. Ilo ylimmillänsä. Talviturkin heittäneenä, maiset murheet hetkeksi unohtaneena; sodan varjot huuhtonut kesäsää päiväksi pois. Kesää viettää kuunnellen pörriäisten hurinaa kukkivissa puissa. Eikä haittaa jos vähän takahammasta juilii, sitä josta viikolla lohkesi räystäs, irtosi paikasta palanen.

Siitäkin Onni riemuitsee, ettei kertaakaan pudonnut saunan katolta, joka nyt juuri maalattuna siintelee sinisenä kuin poutapäiväinen lampi, uimaan houkutteleva. Vaan kukapa nyt katolla rypisi, uisi korkeuksissa pellin päällä. Hölmöläiseksi luulisivat. Ja perin oikeassa olisivatkin. Totuus paljastuisi.

- Hittolainen! ei muuta voi sanoa Onni. - Mikä onni olla ja elöä, kokea vielä ainakin kerran tämä haihtuva hetki. 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Unelma murskaksi

Takinkääntö on ruma sana - politiikassa.

Tulee Väyrynen mieleen, vaikka hän jos kuka on pysynyt kannassaan viime käänteissä. Meikäläinen väyrynen on luopio Paavon rinnalla.

Ensin kääntyi tuo nato/venäjäkanta Putinin takia, nyt meni samaan roskapankkiin Kuuba! Yhden kirjan kautta:

Katja Keisala. Atena 2021.

YTT Katja Keisala räväytti tuon omakohtaisesti kokeman romaanina, jonka sisältöön en voi olla uskomatta: sentään vuosikausia kuubalaista piinaa Suomessa ja Kuubassa kärsittyään, koko sukuun kietouduttuaan, pursottuu paha olo ulos. Tulos on kurana kirjan sivuilla. Pakollinen yhteisöllisyys ja kuubalainen aviomies kavereineen saavat huutikyytiä.

Kuuba ei ole sitä miltä turistina tuntuu. Ei Tropicana, ei Varaderon hiekkarannat tahi paksu havannalainen huulilla.

Sanoisinko: varsinainen konkkaronkka edessämme näyteikkunassa. 😂😖

Hännänheiluttajia, epäluotettavia maskuliineja koko sakki. Entä se ylistetty kuubalainen yhteisöllisyys! Sitä kyllä riittää - pakon edessä ja miesten vapauksien ehdoilla.

Mikään ei muutu. Vanha meno jatkuu. Salsa soi, tanssi yltyy, jenkkiautot liikkuvat. Ilmassa leijuu rommin ja sikarin tuoksua. Huomista ei ole Kuubassa. Eletään tätä päivää. Suomessakin, johon tämä kelvoton aviomies kotiutuu. 

Kun rahat loppuvat, talolainatkin on helppo kuitata:

"Sinusta huolehdin turhaan. Heitit vitsiä suomalaisista, jotka viettävät koko elämänsä huolehtien ja murehtien. Elämästä pitää nauttia! Voisimme sitä paitsi ottaa lisää lainaa, jos rahat loppuvat."

Että silleen.

Enpä enää, niin kuin tähän saakka, suosittele tyttärelleni: - Ota kuubalainen mies niin pääsen eläkepäiviä viettämään Havannan kulmille, istumaan kadulle muiden ukkojen seuraan dominonappuloita näpelöimään lierihatun varjossa.

Katja Keisala tyrmäsi unelmani.

muut KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Taivaissa

yhä ylemmäs yrittää - katolle hän kiipeää

Helatorstaina on syytä kiivetä korkealle: josko onnistuisi perästäpääsy taivaisiin.

Eli kiirettä on pitänyt niin, ettei tännekään - jos ei sinnekään - ole päässyt viisauksiaan latelemaan.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

kiireviikolla

vallanmainio sota ja satu rakkauden =

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Välillä maailmalla

Biden Aasiassa, Niinistö Washingtonissa, Roomassa Marin; pitäisiköhän meikäläisen pujahtaa Turkkiin Erdoganin puheille, jotta mitä sie Ertokani siinä temppuilet.

Almuvaaka

Tuskinpa tuo reagoisi, ojentaisi edes sitä vaakaa, jonka päälle aikoinaan Istanbulin kadulla astuin kun kerjäläinen tarjosi almuista vastapalvelun.

Ihmettelen noiden ikämiesten lentokuntoa ja lentointoa: omat matkat jääneet kokonaan, minkä nyt Kitteellä pari kertaa talven aikana ja talvella sillontällön Paksuniemen satamassa jäätilannetta nuuhkimassa.

Nyt sitten pitäisi uskaltautua Savonlinnaan ja ihan tähelliselle asialle: ystävä mitä parhain sairaalaan sinne joutunut. Parissa tunnissa tuonne tästä. Allakka näyttää näyttävän, että edellinen reissu kaupunkiin on ollut oopperareissu - asiaa kai sekin, ainakin kovaa huutoa ja mölinätä lie ollut. Nytpä muistankin, jotta tämä MATKA se  vissiin oli. Siitä sen muistan, kun olin juuri saanut uudet silmälasit, joilla edelleenkään ei juuri mitään näe ja silmiä kirveltävät ihan niin kuin alussa.

Nyt saattaa tällä reissulla silmiä kirveltää jah. 

Vaan eipä menetetä toiveita: eiköhän se siitä - ajan kanssa.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

2 kysymystä

Lennu oli yöllä kiikuttanut postilatikkoon kirjekuorensa:

"HV 

 Hj

1. Voiko siitä pyssyuskovaisten seurasta erota? 
2. Ketkä 3 olivat poissa äänestyksestä - ja miksi? Jänishousuja? Vanhanenhan ei saanu äänestää.

Kaivelepa vastaukset sulla kun on pelit ja pensselit. Multa särky vehkeet ja uusia en hanki niin eivät venäläiset hybridivaikuta. 

tuus Lennus

PS vastaus tämän päivän aikana tähän samaan postilaatikkoon, hiippailen sen hakemassa illansuussa."

Siis mistä? Metästysseurastako? 💨😇

Ja joko se nyt on jo eroaikeissa, vaikkei vielä olla perilläkään?

No kaivellaan, kaivellaan ja tiivistellään kuoreen:

1. Voipi - 21 vuoden päästä. "Pohjois-Atlantin sopimuksen 13 artiklan mukaan sopimuksen oltua voimassa 20 vuotta sopimuspuoli voi lakata olemasta sopimuspuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on antanut ilmoituksensa Yhdysvaltojen hallitukselle." YLE 16.4.2022
2. "Äänestyksestä olivat poissa Suna Kymäläinen (sd.), Matti Semi (vas.) ja juuri synnyttänyt Hannakaisa Heikkinen (kesk.)." MTV 17.5.2022  

(Parkkonen muuten kertoi Alfalla eilen poissaolon syyt näin: yksi synnyttää, kaksi koronassa.)

Eiköhän Lennu noilla tiedoilla selv pärjäile ja (tiedon)jano sammu.

MTV

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Syntymisen päivä

 "Tyttö tuli, tyttö tuli...... ja syömmeni suli", iloitsi Irwinkin

Suoraan onnesta höpertyneen isän intiimiarkistosta

 "ELÄMÄSI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

16.5.1988 (maanantai klo 23.00)

Tänään Esterin aurinkoisena, mutta koleana päivänä astui tähän maailmaan uusi ihmisentaimi, kun äitisi pyöräytti tyttölapsen - Sinut.

Eilen veimme velipoikasi kanssa äidin sairaalaan Joensuuhun sektiota varten. Illalla äiti soitti, että keisarileikkausvalmistelut alkavat aamulla klo 8.45.

Koululla panin oppilaat ulos jalkapalloa pelaamaan kymmenen jälkeen ja itse istuin puhelimen ääreen: voi kun se olisi terve, ja tietenkin tyttö olisi nyt "poikaa". Sydän väpätti sairaalan numeroita pyöritellessä. Yhdistelyjen jälkeen kuului:

 - Kätilö Mustonen ... olin mukana leikkauksessa. Syntyi terve TYTTÖ-lapsi, yhdeksän pistettä. Klo 9.27. Pituutta pienokaisella on 50 cm ja painoa 40 g yli neljän kilon. Onnittelen.

- Kiitos, entä äiti?

- Äiti voi hyvin.

Mikä helpotus! Kaikki OK. Vain vähän ääni petti kätilön kanssa jutellessa. Rutiinia oli jo pojan verran. Sitten kuitenkin puhelun jälkeen, pieni kiitositku kostutti silmät lyhyeksi aikaa.

Pian soitto kotiin. Pupon ääni langan päässä värähteli kun kerroin, että tyttö tuli taloon. Sitten tuli luuriin poika.

- Kuule, ei tullutkaan Topia, tuli sisko, kerroin.

Velipoikaa nauratti, kai helpotti kun ei kilpailijaa tullut.

Sitten soittokierros jatkui, pitkien tuuttausten jälkeen otti ukkikin tyytyväisenä vastaan sanoman: - Ai tyttökö tuli. 

Mummo siitä siunailemaan: - Vai tyttö tuli, onpas se mukava kun tyttö tuli ...

Ajelin koululta kaupunkiin ajatellen niitä näitä ja kyllä päällimmäisenä oli kiitollisia ajatuksia ja hyvän, tasapainoisen olon tunne: tämä on niitä täyttymyksen hetkiä, täyteläistä oloa ja tietoa sen ohimenevyydestä, mikä kaikki kuitenkin tällä hetkellä on totta ja voimakkaasti läsnä.

Teki mieli kiittää korkeimpia voimia, sillä millään ei se voinut olla mahdollista, että tämä kaikki olisi yksin vain isän ja äidin aikaansaamaa, meidän.

Pitäisi muistaa tulevina vaikeina hetkinä, että lähtökohdat olivat mitä parhaimmat: isä, äiti, lapset. Terveinä kaikki. Tämän jälkeen kaikki, onni ja tasapaino, olisi pitkälti meistä itsestämme kiinni, meidän suhtautumisestamme jokapäiväiseen elämään, meidän asenteestamme tulevaan arkeen ja pyhään. Kunpa muistaisimme hyvät lähtökohdat ja sen ettemme liikaa maailmasta itsellemme tavoittelisi, vaan tyytyisimme vähempään loistoon ja sellaiseen elämään, jota voisimme osaltamme hallita. Pienistä asioista, pienistä paloista ja pienistä hetkistä ovat lähtöisin tasapaino, rauha ja onnellisuus.

Tämä kevät, ja kesän tulo, on pikkuisen myöhässä. Aavistuksen verran vihertävät koivut. Traktoreitakin pelloilla näkyy, mutta maamiehen aherrus on vielä edessä. Jäälauttoja ajelehtii järvien selillä ja tiheimmistä metsiköistä paistavat lumilaikut kuutostiellä ajavan onnellisen isän silmiin.

Joensuussa kierrän lentokentän (22 km) lenkin juosten syntyneen tytön kunniaksi. Elämä on elämistä, kokemista, tuntemista, ei viisauksien ajattelemista varten.

Niin yksinkertaista se on.

Klo 18.05 nousen sairaalan portaat kolmanteen kerrokseen ja kyselyjen jälkeen avaan A-osastolta oven numero yhdeksän. 

Siellä makoilee kaksi tummatukkaista tyttöä onnellisna, toinen isona, toinen puolimetrisenä kiäränä. 

Äiti kertoo että verenhukka oli melkoinen, uutta verta tarvittiin kolmatta kiloa, kun pojan syntymän yhteydessä verta uusittiin vain kahdeksansataa grammaa.

Pienempi nyytti ei kerro mitään. Silmät pysyvät tiukasti kiinni koko tuntisen vierailun ajan. Pari kolme kertaa sentään naama muuttuu ruttuiseksi ja punertuu ja kuuluu lyhyt "äää". Ja sitten taas uusi uni jatkuu.

Vierailuaika on loppu.

Ajan kotiin, jossa kuulen, että iltapäivällä poika oli lähtenyt pois ruokapöydästä ja urkkinut jalkalampun päätä nallen ja Lurppu-koiran ja asettanut sohvalle. Siinä ne voivat olla saatavilla, kun ei Topikaan tullut. Topille niitä ei olisi annettu, siksi ne piti pistää ulottumattomiin. Sisko voisi kyllä niillä leikkiä.

Sitten käymme saunassa ja sen jälkeen syömme kilotäytekakkua niin paljon kuin kukin jaksaa. Valitettavasti velipoika ei jaksanut, oli kuumetta ollut päivällä. Nukkumaan kapusimme. Ja nyt kellon ollessa paria minuuttia vaille puolen yön, raaputtelen näitä kirjaimia, sanoja paperille tästä hyvästä päivästä. Ja hymyillen pikkisen pojan toteamukselle, jota hän pitkin viikkoa ennen syntymääsi tarjoili, kun äiti ja isä otattelivat:

- Jospa se on poika?

- Tai jospa se on tyttö?

Ne arvailut velivesseli aina kuittasi: - Tai jospa ei mikkää.

Nyt on kello 00.00. Uusi päivä siis, 17. toukokuuta. Pian täytät yhden vuorokauden, Onneksi olkoon ja onnea edessä olevalle pitkälle elämäntaipaleellesi meiltä kaikilta, 32-vuotiaalta äidiltäsi, 37-vuotiaalta isältäsi sekä kohta kolmivuotiaalta veljeltäsi."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

Mailittelua

Tarjottimella sunnuntainen tilikkutäkki:

Monta kirjallistakin asiaa sitä ehtii vajaan vuorokauden sisällä tekaista MM-lätkän* oheisena.

a) Päärynäpuun puuttumisesta tein iltapäivällä Reklamaation**. 

Ja eikös tullut lauantaista huolimatta, vaikka asiakaspalvelu kiinni, vastaus Viherpeukalolta, jotta tulossa on Tsaaritarkin, maanantaina pitäisi olla perillä.

b) SARVin pj Vesa Rantama 'pamfletoi' aamun Hesarissa Markku Eskelisen Kolmen kehän sirkusta sangen rajusti. Huvitti suorastaan osuvat vastaiskut. Kiittelin henk.koht. maililla; huom! minulla yhteyksiä noinkin korkealle, hm hm! Mitä kun jäsen sentään yhävielä. 

Olen vähän kuin Niinistö okevana: - Soitan tässä Putinille.

c) Koti koivun alla -romaanin tekijä Tarja Leinonen pyyteli sitaattioikeutta Kirjavinkkien kirja-arvostelusta kotisivulleen. - No totta hitossa!

Kaiken kiireen välissä vetää väkisin puoleensa ja lukusalle Katja Keisalan Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille; enkä voi olla kehumatta tätä kokemusasiantuntijan rompsua kuubalaisesta mentaliteetista, jossa puolestaan ei pahemmin kehumista - vasten luulojamme.

linkki

[*pelinro 64 Granlund taikoi voittomaalin Latviasta, 64 milj. $ on myös hänen NHL-rahapalkkansa] 

[**sana reklamaatio kalskahtaa niin kirosanalta, siksi se eikä valituksen viritys]

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Tsaarittaren päärynä

 kiltisti rivissä

Lähete:

Tilaajalahja Kuunlilja

Kukkalahja Lilja

Tyrni Pertsik (tyttö)

Tyrni Sauli   (poika)

Purppuraomenapuu Makamik

Tsaarittaren päärynä

Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevätsuudelma - Vautsi Vau! Vauvau!  💋

Siinä rivissä vielä olla höröttävät, tilatut postintuomina pihalla. Jo helmikuussa tilatut.

Taida raaskia heitä paketista päästää ja kylmään maahan upottaa. Odottaisi tovin. Jos aluksi ainoastaan kurkistelisi noista rei'istä.

Gionolainen Mies joka istutti puita -elämä odotettavissa vasta uudella viikolla.

Nyt siis tämä sama homma jatkuu, vaikka, voi harmin pala: Tsaarittaren päärynä ei suvainnut saapua, vaikka oikeastaan hänen ylhäisyytensä vuoksi koko lähetys tilattu.

Kunhan ei vaan venäl. kalskahtava tsaaritar olisi joutunut naapurimaan hybr...

ps

I sato

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

tänään

Antti Malinen & Tuomo Tamminen: Leikitäänkö? 

- Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa

Matkakuumetta

 

Mukava lähteä uudelle matkalle, kun entinen hieno matka on juuri päättynyt. 

Ja miten helppoa: ei passia ei koronaselvityksiä ei turvatarkastuksia ei mitään jonotuksia ei jne.

Tällä kertaa nuo vierekkäiset matkaesitteet, kumpikaan, eivät  värikkyydellä loista

 - so. hyvän merkki.

Toinen uusi matka on ennestään tutumpi: se yltää Kuubaan, josta sentään kolmen viikon honeymoonkokemus. Toinen vie loistohotelliin, joka taitaa kuitenkin muille paitsi kokijalleen olla mielen hoitopaikka, mielisairaala. Sieltä suunnalta ei vielä omakohtaisia reissukokemuksia ole, lukemuksia kyllä; koulukaveri Martikaisen Untolta lähimmät. 

Olen siis aloittelemassa toivomiani kirjoja halulla hartahalla. Innoissani siitä ihmeestä, mitä itse valitsemani maailma tarjoaa: siinä maailmassa ei tarvitse pelätä; oma fyysinen koskemattomuus on taattu, henkinen koskemattomuus kaikkea muuta, mikä onkin koko homman idis. 

Keisala tuntematon vielä, Ulannon tiedän tästä.

Ai ai niitä maailmoita, joiden alkutaipaletta poljen! 

Odotettavissa: toinen niin realistinen kuin mikä, toinen niin surrealistinen kuin mikä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Voitonpäivänä

Puuhapetenä vai Putinina parempi

klo 7.35  ti

Onni Eläkeläisemme on herännyt kevääseen, ja sitäkös on jo roppakaupalla rinnassa. Vai mitä tuumitte, kun katsotte Onnin kevätpesimispuuhia eiliseltä:

• kellarin ikkuna auki
• joriininjuuret verannalle 'lämpöön'= häthätää +10°
• leikkimökin nurkkaharkot irti maasta, kärrillä uudelle paikalle
• vene soutukuntoon
• halkopinojen päältä suojat 
• IT-telineiden kunnostus

Jo pelkkänä luettelona ihan kunnioitettava lista yhdeksi päiväksi. 

Toisaalta eiväthän nuo nyt ole mitään verrattuna tuolla rajan takana samaan aikaan puuhastelevaan liki ikätoveriin (s. 7.10.1952), joka vietti eilen samaan aikaan voiton päiväänsä ja joka varmaan tänäkin aamuna on jo miettinyt isompia juttuja kuin Onnimme. Onnilla kun kukkii, kukki jo yöllä, mielessä saunakuusi ja sen pitkä oksa joka ulettuu jo savupiipun päälle: jotta ei vain kehno syttys tuleen. Sitä pitää kuuseen kurkottaa ja päivän mittaan sahata oksalta kaula poikkikatki, ihan runkoa myöten.

Sitten yhenäkin käy Onnin mielessä jotta mikäs näitä pieniä puuhatessa, sillä muuta toista isompata taitaa olla tällä naapurin miehellä, ikätoverilla. Mahtaa olla maatakaatavampia asioita nirhattavina: hyökkäiskö päivän mittaan Ukrainassa johonkin kyläpahaseen ja listisi porukat kaikkine päineen, vai riittäisikö jos läppäisi kuin kärpäsen tuon Soikun. Vai josko pitäisi välipäivän ja lennähtäis vaikka Valamon veljiä tervehtimään, saunottas ja kylypeä ropsautettas jonkun munkin kanssa oikein kutkulleen, peseyvyttäs perusteellisesti kaikista synn...

- On meillä vähän eri luokan ropleemit ja murheet akentalla, sottailee Onni ja pukeutuu sotisopaan eli urkkii työvaatteet kellarin portailta, marssii liiteriin, hilaa tikapuut saunakuusen juurelle, käy pokasahan ja aloittaa oksistaa. 

Kylypeepähän sitten oman 'munkkinsa' kanssa kunhan työt on tehty ja ilta ehtii.

ti klo 17.32

Onni E:n sotarytäkkä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Parasta aikaa

alleviivaapa, ajankuluksesi, tuo aika!

Naisen kulku - tätä rataa

tytär

tyttöpää

(vanhapiika)

vaimo

miniä

(käly, nato)

anoppi

äiti

(eronnut)

mummo

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Natotutti niin

että piti tavanomainen Suomi jaloista päähän nousu -talvihiihtourkko ylittää kolmella kilsalla ja työntyä kolmen kilometrin verran Nuorgamista Norjan puolelle natoveljiä moikkaamaan. Ollaan näet pian samaa puolustautumisliittoa ja very veriveljiä.

Tuli siis just tunti sitten otettua viimeinen rykäisy yhdessä natoakin mukavamman liittolaisen 💋 kanssa 💘 = ysi valoisalla kevääntuoksuisella Karhustadionilla. Näin täyttyi talven hiihtosaalis: hirmuiset 1160 kilometriä - ja luulinpa hetkosen olevani pelkkää terästärautaa (hyvin tosin tietäen ja tunnustellen jotta jokainen hiihto voi olla näillä kymmenillä viimeinen). 

Vaan maitopoika mikä maitopoika Jalakasen Pertin rinnalla: tuo ikämies näyttää sivakoineen talven aikana yli 10 x pitemmän siivun! 

Hänen gepsinsä näytti lukuja 12 506 km aikavälillä 14.10 - 30.5. 

Hurraatia vaan ja onnittelut päälle!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

ja 

talven hiihdot alla

⮟       

: 9 km  1160 km/€  180 h