Tökkäsy

Näytelmäarvostelu lyhyesti

- Tykkäsitkö? kysyi matkanjohtaja Kainu-A.

- Tökkäsi - vain kerran, vastasin välittömästi.

_____________________________________

Se oli oikeastaan kehu. 

Syönnin päälle*, keskellä päivääkin, monesti ramasee niin ettei tahdo valveilla pysyä. Nyt pysyi. Vieruskaverin ei tarvinnut tökätä kuin kerran; senkin aivan alkumetreillä.

Siitä nämä Lapin läpi kotikonnuilleen sodasta palaavat naiset ja tuo miehenketale pitivät huolen:

Muuntauduttuaan:

Tommi Kinnusen romaanin, Ei kertonut katuvansa, mukaan.

Kouvolan Teatterin ensi-iltaa seuraavana päivänä eli eilen puolilta päivin siellä suu auki ihmetellen ihailimme  raivokasta / voimakasta menoa, sitä mitä kaikkea seitsemän teatterin yhteistyö oli saanut aikaan. 

Näyttämöllä vain kuusi esittäjää. Silti seitsemästä teatterista? Täältä se seitsemäs: Vapaa teatteri ja ohjaaja Mikko Roiha.

Näytelmän naiset palailivat kuukausien jälkeen häpeä niskassaan uhmamielin kotikonnuillensa.

Me nousimme parituntisen jälkeen linja-autoon palailemaan pitkälle matkalle kotikonnuillemme päinvastaisin aatoksin, kiitollisin mielin. Huojentuneina jopa. 

Sanoma oli perille uponnut, hioutuneena: ammattilaiset ovat aina ammattilaisia - niin rintamalla (pieni piikki) kuin näyttämölläkin (iso kehu).

Kuva - Moe Mustafa

* niin ja aikaisen ylösnousun, klo 5.30, 

  sekä pitkän matkan

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen:

Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto

Matkakuumetta

 

Mukava lähteä uudelle matkalle, kun entinen hieno matka on juuri päättynyt. 

Ja miten helppoa: ei passia ei koronaselvityksiä ei turvatarkastuksia ei mitään jonotuksia ei jne.

Tällä kertaa nuo vierekkäiset matkaesitteet, kumpikaan, eivät  värikkyydellä loista

 - so. hyvän merkki.

Toinen uusi matka on ennestään tutumpi: se yltää Kuubaan, josta sentään kolmen viikon honeymoonkokemus. Toinen vie loistohotelliin, joka taitaa kuitenkin muille paitsi kokijalleen olla mielen hoitopaikka, mielisairaala. Sieltä suunnalta ei vielä omakohtaisia reissukokemuksia ole, lukemuksia kyllä; koulukaveri Martikaisen Untolta lähimmät. 

Olen siis aloittelemassa toivomiani kirjoja halulla hartahalla. Innoissani siitä ihmeestä, mitä itse valitsemani maailma tarjoaa: siinä maailmassa ei tarvitse pelätä; oma fyysinen koskemattomuus on taattu, henkinen koskemattomuus kaikkea muuta, mikä onkin koko homman idis. 

Keisala tuntematon vielä, Ulannon tiedän tästä.

Ai ai niitä maailmoita, joiden alkutaipaletta poljen! 

Odotettavissa: toinen niin realistinen kuin mikä, toinen niin surrealistinen kuin mikä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä