Liputetaan suomelle

Agricolan Mixun kuolinpäivä tänään 9.4. vuodelta 1557.

Juhlitaan kuolinpäivää, sillä syntymäpäivä ei ole tiedossa, syntymäpaikka on: Pernaja.

M A Pernajan kirkkomailla

Tulipahan tuota miestä turhaan jäljiteltyä jokunen vuosi taapäin, vaan kun tienviitta sojotti taivaisiin ... 

Matkaa muistellessa tavaillut ystävän Turust lähettämää selkosuomea:

Abckiria-käsittelyä / V. Kilpi

Perustuu kuulemma 'tosi laajoihin tutkimuksiin idolisi Volterin muistiinpanoista'. 

Panettelee. Vähättelee. Taikka oikeastaan vain hyväsydämellisesti piruilee muka kummallista kohdettani. 

Yrittänee osoittaa, että kyllä joku Wahlroos miljoonineen on tärkeysjärjestyksessä aivan eri luokassaan.

Kiitän kuitenkin myöhästyneesti pääsiäislahjasta ja paneudun Kilven muistiinpanojen ohessa ihailemaan hänen kättensä jälkiä, taas kerran, nostettuani pari asiaan liittyvää kirjaa vuodetovereiksi:  

Laura Kokon Kilpi-elämäkerran sekä Volterin ja Hiljan kirjeenvaihtokirjan,

alaotsikoltaan Ovat sanasi niin kuin valoa minulle, jonka sisäkansissa on Volterin käsiala varsin toisenmallista - sulokasta, etten sanoisi: lemmen pehmittämää.

Pernajan kirkko

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Aino Leppänen: Odottamattomin terkuin ope

🏂  +4 - +9 °C  hiihdot  15+9+15 km  981 km / € = 154 h

Ajellaan toisella minällä

Matkantekkoon mat-kan-tek-koon matkan tek...

Eihän se matkanteko yhdellä tasolla tapahdu, kyllä ruumis, ja ainakin sielu, kulkiessa tuntee ja näkee myös aivan muuta kuin mitä ymmyrkäiset silmät.
Jopa ajopelinkin muuksi muuttaa,
kun
ohi vilahtelevat näkymät ja turtuu matkalaisen näkemä:

Nytpä kivettyneellä autolla - vaikka autoja alla vaikka kuinka - jatkuu matka!

Ja pian jo näin sitä mennä pöristellään kiltisti yhtenä letkana, jonossa:

Vaimo takapenkille siirrettynä:

Kun Haikot ja Rukit on tsiikattu, Wellamot Kotkassa katsottu:

 

Liftari-Varvarakin kyytiin otettu, mopon taas autoksi vaihduttua:

  Vihdoin kotimatkapätkän eväiksi

kiltisti munat jos leivätkin pistetty samaan koriin.

Kotona sitten vielä harmiteltu tätä Pernajan sojotusta:

Jotta taivaisiinko tie osoittaa.

Sinnekö olisi pitänyt auton nokka kääntää jotta olisi MA:n tavannut. 

Toki sekin olisi onnistunut - mikä ettei! 

Jos olisi taas tasoa vaihtanut kääntänyt kolmannen tai neljännen tai ties monennenko minän silmään!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Puretaas reissua alkaen Simbergin Hugosta

ei Häkkisen

Sitä ollaan taas yksi rappunen noustu ylöspäin sivistyksen portaita: koluttu eteläisen Suomen ja sen itäisen lahden rannikkoa päivätolkulla ja lopulta 'noustu maihin' Lappeenrannassa Sari Kaasisen Kehruuhuoneella.

Iänkuun päivänä en ollut käynyt Pernajassa, joka Loviisaa nyt on. Porvoo kyllä on jokusen kerran kiireenhötäkässä ohitettu. Kotka tuntematon, sentään sen Arto Tolsaa ja Junnua seurattu silmä kovana ja korva kuulolla.
Että Veikko Laviko? Kuulamörssärin sijoitan mieluummin Sypänsä kanssa Haminaan ja sen hautausmaalle, missä käymättä jäi, mutta RUKin pihapiiri tuli tampattua tarkkaan - eikös senkin oheistuotteena ole täyttyneet hautuumaat?
Pah,
pahaksipa tämän maailmanmatkaaja pikkubourdain-folken matkakertomus on kääntymässä, joten jätetään humpuuki ja siirrytään korkeampaan kulttuuriin.

Pernajan omapoika Agricola sivuutettakoon tässä vaiheessa olan kohautuksella sekä tällä Lari Kotilaisen mainiolla kirjalla: Kielen elämä. Ja keskityttäköön lähipäivinä tuoreempaan kirjatapaukseen, Helena Ruuskan kirjapaksukaiseen: Hugo Simberg - Pirut ja enkelit, WSOY 2018.

Enpä tuota olisi arvannut, kun Agricola-matkalle lähdimme, jotta pääasiaksi nouseekin Hugo ja Hamina!

Siinä pienempää ympyräkatua tallatessa hyvä etten iskenyt päätäni seinälaattaan vaaleanpunaisen talon kulmalla kirkon pihaa tiiraillessa:

- Ai täältäkö se Simberg?
Tampereellahan miehen töihin viimeksi törmäsimme Enkelimatkailu-reissulla.

Siinäpä olikin, kurkistelemista, kummastelemista, kamerassa kieputtelemista- Pikkuympyräkatu kolmenelosen taloa töllistellessä.

- Vai täällä pikku-Hugo ja kaksoisveli-Paul temmelsivät lapsuutensa. On siinä vilinää riittänyt kun sisarusluku huiteli toisellakymmentä!
- Siinä on ollutkin häkitys paikallaan ...



Mutta jospa en jatkaisikaan -
sillä varmaan luotettavamman ja paremman kuvauksen ja paremmat kuvat löytyvät tästä Ruuskan 500-sivuisesta Simberg-elämäkerrasta:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös