Boccaccio

naisviha

 vanhat Parnassot -sarjan 46.

-8° C

67 kW/121

Nide 3 - Huhtikuu 1975

Decameronet nielty jo aikoja sitten.

 Siinä samassa rytäkässä Fiammetta: 

"Köyhässä kansassa näemme terveitä tunteita, mutta rikkaat ovat yltäkylläisyydessään tässä niinkuin kaikissa muissakin asioissa kyltymättömiä, havittelevat aina ylettömiä eivätkä tyydy siihen mitä heillä on, vaan tahtovat tehdä mahdottomankin mahdolliseksi." Boccaccio, 1342: Fiammetta

Vaan nyt onkin vuorossa kielitietieteilijä akateemikko Tauno Nurmelan tutkinta itse kirjailijasta, tuosta italialaisesta itsestään: Giovanni Boccaccio  (1313-1375)

Mikä mies? Millainen tämä mies pohjimmiltaan oli? siinä Tauno Nurmelan tutkimisen aihe.

Lähtökohtana B:n kirja Il Corbaccio. 

Parnassossa alustus tulevaa kirjaansa varten: Boccaccio, nainen ja rakkaus. 

Kirja ilmestyi kohta kirjoituksen jälkeen nimellä Vanha varis eli tuntematon Boccaccio -WSOY 1975.

Mielenkiintoinen kirjoitus, ja mitä paljastuksia! Ken tuntee Strindbergin misogynian eli naisvihan, voi kuvitella Boccaccion Augustin viereen: ei kalpene juuri lain. On se samaa luokka kuin nykyiset naisten misandriat eli miesvihat vaikkapa Pauline Hermangen kautta. 

Vanhuus tuon vihan lopulta kruunasi, kun Boccaccio kypsällä iällä sai pakit firenzeläiseltä elähtäneeltä leskirouvalta, eikä valloittanutkaan aatelisnaista, jonka olisi halunnut omakseen ja joka halveksi ja pilkkasi kynäilijää. Jäi ainoastaan kynä käteen. Ja silläpä voikin sitten kaikin voimin häväistä tuon naisen ja kaikki naiset perin juurin:

"Nainen on epätäydellinen eläin, jota hämmentävät tuhannet inhottavat intohimot. Jos miehet pitäisivät tämän mielessään, he eivät tuntisi naisia kohtaan minkäänlaista kiintymystä tai verenvetoa, vaan suhtautuisivat heihin samoin kuin muihinkin luonnollisiin ja välttämättömiin tarpeisiinsa: (...) tehtyään sen, minkä kurjan ihmissuvun jatkamiseksi välttämätön on, he poistuisivat heidän luotaan tyynin askelin niinkuin  tekevät muutkin luontokappaleet, jotka tässä suhteessa ovat viisaampia kuin me ihmiset." 

Nurmela epäilee, että katolisen kirkonmiehillä on ollut näppinsä pelissä saadessaan B:n pauloihinsa. 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10 km 296 km/€ = 49 h

Musta surma

Nenäverenvuoto tiesi varmaa kuolemaa itämailla, sieltä mistä tauti tuli. Firenzessä kuoli 100 000 ihmistä, vaikkei siellä luultu edes olevan niin paljon asukkaita. Kananmunakokoisia paiseita ilmestyi nivusiin ja kainalokuoppiin, sitten sinertäviä läiskiä käsivarsiin ja reisiin, eikä ollut lääkäriä ei lääkettä jotka olisivat ...

Äsh! Ei enempää pelottelua näinä aikoina. Musta surmahan sitä paitsi riehui 700 vuotta sitten.

Olen kaivanut hyllystä kaksi kellastunutta repaleisiksi luettua kirjaa: Boccaccion Decamerone 1. ja 2. Tammi, 1973.

Danten kuollessa, vuonna 1321, Boccaccio (1313 -1375) oli 8-vuotias. Kolmas renessanssin isistä Petrarca (1304-1374) oli Boccaccion aikalainen. Jäipä pysyvää kirjallisuutta staroilta iloksi meille: Divina Commedia, Sonetteja Lauralle, Fiammetta.

Jumalaistahan ei mikään voita.
Ei edes Päätalon Iijoki-sarja, jonka läpilukemista vielä kolmannen kerran ehdottelee ej.

Eipä sekään olisi vastenmielinen homma, mutta jos kuitenkin sittenkin vaikka toinen kierros tätä Decaa, jossa kymmenen nuorta firenzeläistä lähtee kahdeksi viikoksi ruttoa karkuun maaseudulle aikaa tappamaan. Jokainen, seitsemän naista ja kolme nuorta miestä, kertoo kymmenen tarinaa päivässä, joten koossa lopulta on 100 rasvaista ja rasvatonta tarinaa ilostuttamassa myös meitä jälkipolvia.

Parikymmentä vuotta sitten näyn lukeneeni kaikki läpi ikään kuin päiväntunnussanana taikka ylipitkänä joulukalenterina yksi päivässä edeten. Ensimmäinen merkintä 1.11.1998 ja viimeinen 10.2.1999.

Alleviivauksia ja kynänpyöräytyksiä melkoinen määrä sivu kuin sivu. Loppukommentiksi olen poiminut Schopenhauerin sanat jostain: "Elämän antimien suoma nautinto, naisellisen sulouden ja erotiikan sameat houkutukset ovat vaaroja, joille viisas kääntää selkänsä."
Tuon olen kuitannut omalla alleviivauksellani: "joka katkeroituneena luopui opetuksesta ja vetäytyi yksinäisyyteen. Kaukana maailmantapahtumista, sappitautisena ja kiukkuisena vietti elämänsä kolmekymmentä viimeistä vuotta."

Että tutkittu on B:n D - ja tarkasti.

Ainahan intiimi munkki-, nunna-, paavi- ja hovielämä kiehtovat.
Sieltä voisikin roiskaista aina silloin tällöin mitä provosoivimman tekstinpätkän koristelemaan päiväpotullisen loppua!
Kokeilaas tänään tällä:

"Hän näki sitä paitsi heidän olevan ilmettyjä 

mässääjiä, juomareita ja elukoita

 - lyhyesti sanoen ihmisiä, jotka noudattivat luontonsa vaistoja kuin järjettömät eläimet ja palvoivat vatsaa jumalanaan."

Kirjavinkeissä tänään: Pekka Kejonen: Hotelli Huminan lauluja

KIRJA-ARVOSTELUT