Puhallus pipiin

oli käynyt joku eilen postilaatikolla ja jättänyt valkoisen kirjekuoren jonka päällä luki harakanvarpain

H I K K A

Täälä

Kuulin minä siinä pihalla könöttäessäni venetelaa parruun kiinnittäessäni jotta rusehtava auto hiljensi kuusiaidan takana, pysähteli ja pysähtyi. Laatikon kansi kolahti. Ja sitten auto kaasutteli pois mäelle.
Joku laskua jakelemassa? Tahi jäsenmaksua? Taikka kutsua telttakokoukseen? Taikka ...

Jotain vähemmän tähellistä kumminkin.

Pikkuhiljaa ITE-puutelakka alkoi olla valmis, ja ihan iloissani ihmettelin, kun ei veren pisaraa missään päin ruumista, kuten näissä puuhissa aina jos jossain. Vaan vieläpä viimeisiä pultteja pyöritellessä ennätti jakari luiskahtaa niin että peukalo viilteli telanrautaa. Ihan niin kuin joku olisi ilkkunut:

 - Sainpas viillon, edes pintahaavan!

Puhaltamalla pipi paranisi. Ja nenäliinatupolla.

Vaan se postilaatikko: ken siellä kävi? ja mitä toi?

Tämmöisen kalevalaisen oli laittanut siihen kirjeen sisälle:

Ilahdutti - tämä oli se puhallus, joka paransi peukalon haavan.
Kovasti kiittelen.

Vaan eipäs itse puhaltaja tohtinut pujahtaa kuusiaidan sisäpuolelle. Ei olisi häirinnyt, kahvit olisimme EJ:lle keitältäneet.

Jo toinen kirja vuoden sisällä!

KIRJA-ARVOSTELUT

Pääsiäistiputervehdys

- No Vot!

Tiputtelipa kerrankin posti mukavaa päiväpostia, kun oli jättänyt laatikkoon avonaisen kirjeen, jonka sisältä pilkisteli Seitenviis: Bittiparatiisin pitäjän, sen tuhannen kilometrin elämänhiihtäjän, toimittaja emeritus Erkki Jormanaisen runokirja vuosilta 1960 - 2020.

Kultahäitten, ja varmaan myös ylletyn iän, kunniaksi julki laitettu.

Oli hyvä tuuri, ettei ollut kuoriutunut matkalla kokonaan ja jäänyt mieron tielle: 

 - Nyt on pääsiäispyhiksi mieluisaa tutkailtavaa! 📖  - On se ainakin tyhjää kirjekuorta parempi. 😏

Eikä ole ej ensimmäistä kertaa asialla: Pohjoiskarjalaisia nykykirjailijoita, ks.

Ja näitä on vielä saatavilla:

ADLIBRIS

Yhden runon, sen lämpimän ytimen, jo näin ennen pääsiäistä kaavin teille maistiaisiksi:

vuosia vuosia
miun mualimassa
aurinko on noussut
lännestä 

viime aikoina
se on palannut
lapsuuden aamuun
itäisille maille
---
palannut
kaikkeen siihen
mikä parasta on

UUDEMPI

8 km/1060 km/€  = 160 h

+11,7 °C

KIRJA-ARVOSTELUT

Musta surma

Nenäverenvuoto tiesi varmaa kuolemaa itämailla, sieltä mistä tauti tuli. Firenzessä kuoli 100 000 ihmistä, vaikkei siellä luultu edes olevan niin paljon asukkaita. Kananmunakokoisia paiseita ilmestyi nivusiin ja kainalokuoppiin, sitten sinertäviä läiskiä käsivarsiin ja reisiin, eikä ollut lääkäriä ei lääkettä jotka olisivat ...

Äsh! Ei enempää pelottelua näinä aikoina. Musta surmahan sitä paitsi riehui 700 vuotta sitten.

Olen kaivanut hyllystä kaksi kellastunutta repaleisiksi luettua kirjaa: Boccaccion Decamerone 1. ja 2. Tammi, 1973.

Danten kuollessa, vuonna 1321, Boccaccio (1313 -1375) oli 8-vuotias. Kolmas renessanssin isistä Petrarca (1304-1374) oli Boccaccion aikalainen. Jäipä pysyvää kirjallisuutta staroilta iloksi meille: Divina Commedia, Sonetteja Lauralle, Fiammetta.

Jumalaistahan ei mikään voita.
Ei edes Päätalon Iijoki-sarja, jonka läpilukemista vielä kolmannen kerran ehdottelee ej.

Eipä sekään olisi vastenmielinen homma, mutta jos kuitenkin sittenkin vaikka toinen kierros tätä Decaa, jossa kymmenen nuorta firenzeläistä lähtee kahdeksi viikoksi ruttoa karkuun maaseudulle aikaa tappamaan. Jokainen, seitsemän naista ja kolme nuorta miestä, kertoo kymmenen tarinaa päivässä, joten koossa lopulta on 100 rasvaista ja rasvatonta tarinaa ilostuttamassa myös meitä jälkipolvia.

Parikymmentä vuotta sitten näyn lukeneeni kaikki läpi ikään kuin päiväntunnussanana taikka ylipitkänä joulukalenterina yksi päivässä edeten. Ensimmäinen merkintä 1.11.1998 ja viimeinen 10.2.1999.

Alleviivauksia ja kynänpyöräytyksiä melkoinen määrä sivu kuin sivu. Loppukommentiksi olen poiminut Schopenhauerin sanat jostain: "Elämän antimien suoma nautinto, naisellisen sulouden ja erotiikan sameat houkutukset ovat vaaroja, joille viisas kääntää selkänsä."
Tuon olen kuitannut omalla alleviivauksellani: "joka katkeroituneena luopui opetuksesta ja vetäytyi yksinäisyyteen. Kaukana maailmantapahtumista, sappitautisena ja kiukkuisena vietti elämänsä kolmekymmentä viimeistä vuotta."

Että tutkittu on B:n D - ja tarkasti.

Ainahan intiimi munkki-, nunna-, paavi- ja hovielämä kiehtovat.
Sieltä voisikin roiskaista aina silloin tällöin mitä provosoivimman tekstinpätkän koristelemaan päiväpotullisen loppua!
Kokeilaas tänään tällä:

"Hän näki sitä paitsi heidän olevan ilmettyjä 

mässääjiä, juomareita ja elukoita

 - lyhyesti sanoen ihmisiä, jotka noudattivat luontonsa vaistoja kuin järjettömät eläimet ja palvoivat vatsaa jumalanaan."

Kirjavinkeissä tänään: Pekka Kejonen: Hotelli Huminan lauluja

KIRJA-ARVOSTELUT

Parahus

 

http://erkkijormanainen.blogspot.fi/2017/01/kirjat-jarjestyksessa.html/

EJ
'Parahus:
ylipäätään en ihmettele miten ihmiset massana menee aina 'yhen kiiltävän' perästä, millon minkiin!
Ja millon mansikka on myrkyllinen, karppaus terveellinen, millon Sipilä on sutki, millon jne.

Mutta sitä aina ihmettelen että kirjallisuusväkikin on nenästä veittävee, esim. nuihen uutuuskirjojen, kaikenmualiman tervojen ja sohvien perässä parkuvat ja pyörtyvät kuin pahaiset teinitytöt; hyvä etteivät telttaile kirjakaupa eessä yötä kun tietävät että huomenna ilimestyy taas joku nousiainen...
Siten ikään kuin unohtavat että joskus aikonaan on jonnnilaisii joitai muitai kirjoja kirjotettu.
Vaan myöpä sitä ei sorruta joutavia kirkummaan!'

 

Kävin Ierikällä äsken kylässä - virtuaalisesti, kuten joka aamu Lustitarhassa. Joskus ruikautan merkin, joskus en.
Siellä viihtyy, siellä on vähän semmonen huovismainen tunnelma.
.
Pistäytykääpä!
"Astukee tok tuppaan ja käykee peremmäle", kehotettas tiälläpäin.

pitkästä aikaa lunssan jälkeen

maistuipa makealta

 hiihdot 11 /341 km=/€

___________

ex KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös