Boccaccio

naisviha

 vanhat Parnassot -sarjan 46.

-8° C

67 kW/121

Nide 3 - Huhtikuu 1975

Decameronet nielty jo aikoja sitten.

 Siinä samassa rytäkässä Fiammetta: 

"Köyhässä kansassa näemme terveitä tunteita, mutta rikkaat ovat yltäkylläisyydessään tässä niinkuin kaikissa muissakin asioissa kyltymättömiä, havittelevat aina ylettömiä eivätkä tyydy siihen mitä heillä on, vaan tahtovat tehdä mahdottomankin mahdolliseksi." Boccaccio, 1342: Fiammetta

Vaan nyt onkin vuorossa kielitietieteilijä akateemikko Tauno Nurmelan tutkinta itse kirjailijasta, tuosta italialaisesta itsestään: Giovanni Boccaccio  (1313-1375)

Mikä mies? Millainen tämä mies pohjimmiltaan oli? siinä Tauno Nurmelan tutkimisen aihe.

Lähtökohtana B:n kirja Il Corbaccio. 

Parnassossa alustus tulevaa kirjaansa varten: Boccaccio, nainen ja rakkaus. 

Kirja ilmestyi kohta kirjoituksen jälkeen nimellä Vanha varis eli tuntematon Boccaccio -WSOY 1975.

Mielenkiintoinen kirjoitus, ja mitä paljastuksia! Ken tuntee Strindbergin misogynian eli naisvihan, voi kuvitella Boccaccion Augustin viereen: ei kalpene juuri lain. On se samaa luokka kuin nykyiset naisten misandriat eli miesvihat vaikkapa Pauline Hermangen kautta. 

Vanhuus tuon vihan lopulta kruunasi, kun Boccaccio kypsällä iällä sai pakit firenzeläiseltä elähtäneeltä leskirouvalta, eikä valloittanutkaan aatelisnaista, jonka olisi halunnut omakseen ja joka halveksi ja pilkkasi kynäilijää. Jäi ainoastaan kynä käteen. Ja silläpä voikin sitten kaikin voimin häväistä tuon naisen ja kaikki naiset perin juurin:

"Nainen on epätäydellinen eläin, jota hämmentävät tuhannet inhottavat intohimot. Jos miehet pitäisivät tämän mielessään, he eivät tuntisi naisia kohtaan minkäänlaista kiintymystä tai verenvetoa, vaan suhtautuisivat heihin samoin kuin muihinkin luonnollisiin ja välttämättömiin tarpeisiinsa: (...) tehtyään sen, minkä kurjan ihmissuvun jatkamiseksi välttämätön on, he poistuisivat heidän luotaan tyynin askelin niinkuin  tekevät muutkin luontokappaleet, jotka tässä suhteessa ovat viisaampia kuin me ihmiset." 

Nurmela epäilee, että katolisen kirkonmiehillä on ollut näppinsä pelissä saadessaan B:n pauloihinsa. 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10 km 296 km/€ = 49 h

Vielä yksi entinen - naisvihaaja August S.

Kolmanneksi hassuksi ukoksi Petomaanin ja Kuikan rinnalle arkistojenkätköistä piti nostamani Pakarisen Esa sekä hänen elämäkertansa Hanuri ja Hattu - Maarit Niiniluoto, WSOY 1980 - mutta niin hassusti sattui käymään, jotta kriitikon kritiikki oli kadonnut teille tietymättömille.
Korvatkoon Esaa vielä vähemmän onnellinen August, Strindberg, Hullun puolustuspuheellaan Hanurin ja hatun, koska ihan hanurista näyttäisi karkaavan ...

Jos Esan välit kolmannen vaimon kanssa pysyivät kohtuullisessa kunnossa, kun Elli ei välittänyt eikä nostanut porua Esan naisissa juoksuista eikä ryyppäämisistä, niin toisin oli Augustin avioliiton laita.

Tämmöistä irtoaa suomalaisen Sirin ja ruotsalaisen Augustin avioliittoasiassa:

 

(otteita Karjalainen 8.4.1979)

 

Pohjolan kuuluisin naisvihaaja, antifeministi viime vuosisadalta, kaataa vaimonsa lokaan ja valuttaa ainakin potullisen herjasanoja ja syytöksiä vaimon yöastiallista vastaan. Ensin tulee avioelämään mustasukkaisuus, sitten syyttely vaimon aviorikkomuksista ja lopulta syyteryöppy tämän lesbosuhteista.

Samantien saa tuomion koko typerä naissukupuoli:

"Haluan myös kehottaa lainlaatijoita tarkoin harkitsemaan mitä seurauksia tulee siitä, että annetaan kansalaisoikeudet puoliapinoille, alemmille seisoville olennoille, sairaille lapsille, sairaille ja hulluille kolmetoista kertaa vuodessa kuukautisten aikaan, täysin hulluille raskauden aikaan ja vastuuttomille muun elämänsä ajan, tiedottomille rikollisille, vaistoiltaan kriminaaleille, tietämättään ilkeille eläimille!"

Niin ja -  kirjailija on tosissaan! Tukena omat kokemukset ja Nietzschen opit.

 

Eipä ihme, että Strindberg kielsi tämän ranskaksi kirjoittamansa hyökkäyspuheen ruotsintamisen, sillä jo Avioelämää (Giftas) -novelleillaan oli kirjailija joutunut oikeuden eteen: jumalanpilkasta syytettynä, perimmäisen syyn oltua kuitenkin "sukuelämän fysiologisiin ja psyykkisiin perusongelmiin puuttuminen", siveettömyys.

 

- Se on kauhea kirja , mutta se on tosi! kuuluu Strindbergin ääni.

Kirjailija on rehellinen itselleen: kertakaikkiaan hän koki noin ja oli pakko, kaiken uhallakin, sanoa mielipiteensä, oma totuutensa, yhden ihmisen näkökulma kahden ihmisen avioliitosta. Se on hänen totuutensa. Se jää hänen totuudekseen, miehen, jota jälkipolvet ovat kuvanneet tunneadjektiiveilla: epävakainen, kiihkeä, hulluutta lähentelevä, ylpeä, kaunainen, yltiöpäinen, hyökkäävä, ärsyttävä, hämäännyttävä, tasapainoton, naiivi, epähienotunteinen, raaka. Ja josta Rafael Koskimies on kirjoittanut, ettei hän säästänyt ketään eikä mitään, itseään vähimmin.

 

Tässäpä keskeytän vuonna 2016: - Tuohan on just kuin Aurinkokuningas Tamminen, Juhani!!!

Mutta lätkätään loppuun vielä palanen kirja-arviosta:

 

Lukijalle jää tuomion langettaminen.

Lukija voi noukata adjektiiviröykkiöstä pari kuvaavinta sanaa ja kerrottujen johtolankojen avulla muodostaa käsityksensä kuohahtelevasta avioliitosta.

Apuna voi myös käyttää persoona-Strindbergin omaa kuvaa valottavista teoksista vaikkapa seuraavia: Palkkapiian poika, Inferno, Avioelämää ja Salatusta päiväkirjasta.





 

huom!

Osataan sitä toisinpäinkin =

ranskalainen lisäys 2022