Puoliso puolustautuu - pääsäisiviikon sana II

kiirastorstaina

Sofia Andrejevna Tolstajan Päiväkirjat

WSOY 1992

Onpa kosketeltavaa historian havinaa - syyhyää sormien lisäksi mieli: mitähän kirjoittaa vaimo päiväkirjoihinsa tuona Lev Nikolajevitshin lähdön päivänä ja noina kymmenenä päivänä, jotka mies vielä elossa oli. Kaipaako? Sureeko? Panetteleeko? Vai mitä?

Aloitetaankin paksu 576-sivuinen kirja sieltä, siitä jolloin Sofia on huomannut miehensä häipyneen:

"28. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Leo Nik. on lähtenyt - ennalta aavistamatta. Kauheaa! Kirjeessään hän ilmoittaa vetäytyvänsä loppuelämäkseen yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen ja kieltää lähtemästä peräänsä. Heti, ennen kuin olin edes päässyt kirjeen loppuun, syöksyin lammelle ja heittäydyin epätoivoisena veteen, sanoin kuvaamattoman epätoivoisena. Sasha  ja Bulgakov kiskoivat minut kuiville Vanja Shurajevin avulla. Miksi heidän piti pelastaa minut?"

Kärsimysepistolaa à la Sofia Andrejevna Tolstaja. 

 

Kuin valettu tähän hetkeen, kiirastorstaiksi pääsiäispiinaviikon jatkeeksi.

 

Vielä kylmäävät palaset jatkoksi:

"29. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Lapset, kaikki muut paitsi Ljova, saapuivat ja yrittivät hyväntahtoisesti lohduttaa minua, mutta eivät tienneet miten."

"30. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Itken päivät ja yöt, kärsin sanoin kuvaamattomasti. En osaa kuvitella mitään hirvittävämpää. Leo Nik. on käynyt sisarensa luona Shamordinossa ja jatkanut sieltä Gorbatshovon kautta tuntemattomaan määränpäähän. Miten hirvittävän julmaa!"  

"31. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. En ole syönyt enkä juonut neljään päivään mitään, ruumista kolottaa ja sydän tuskin lyö. Miksi ihmeessä? Elämässäni ei ole muuta kuin itkua ja valitusta."

Mitä kirjottikaan Tolstoin luottomies Tshertkov Sofian kuolemalla uhkailemisesta  yms. = ks. eilinen Tolstoin pako!

 

Muuten lähtöpäivää edellisenä päivänä Sofia Andrejevna on kirjoittanut muistiin-

panoihinsa: "Minua raivostutti myös se piittaamattomuus, jolla L. N. suhtautuu Tshertkovin kirjeisiin sen sijaan, että ymmärtäisi minua. L. N. on ratsastanut Dushanin kanssa, kirjoittanut ja lukenut paljon. Lunta on tullut."

Kylmä siis on lokakuinen lampi, johon syöksyy huomenissa S.A. ja vihonviimeinen on mies, jolle S. A. on antanut ikuisen porttikiellon Jasnaja Poljanaan, tuo Tshertkov.

Ihan otatuttaa esille kuvan tuonlaisesta vihollismiehestä:

V. Tshertkov ja L. Tolstoi Jasnaja Poljanan työhuoneessa v.1909.
(Valokuvannut Vladimir Tshertkov)

Pääsiäispyhä- ja joutoaikaa meillä, niinpä jatkamme huomenna Tolstoin ja Tolstajan piinalla.

I - II - III - IV - V

10 km/ 814 km/€ = 124 h

järven kaljuilla jäillä 

aurinkoaamuvarhaisena

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pako

 ei liity enää viimeviikkoiseen vankilasarjaan

Kyseessä on Tolstoin pako hänen elämänsä viimeisillä hetkillä. Jättää nyt kaikki kotolaiset - perhe, kartano ja sen elävät ja kuolleet sielut - ja lähteä lipettiin, karkuun elämän työtä, oikaista sanojen ja tekojen siihenastinen ristiriita. Siskon luo nunnaluostariin ja sieltä edelleen rautatielle jäätymään.

Noin sen olen ymmärtänyt, vaan onko käsitys oikea, se selviää näinä päivinä. Käsissäni vihdoin on tuo selitys, kirja sadan vuoden takaa, painettu 1922 Werner Söderström Osakeyhtiön Kirjapainossa Porvoossa. Suomentanut Arvid Järnefelt.

Täytyy tunnustaa, että ihan vapisen sivellessäni tätä kellastunutta nidottua 1.p pehmokirjaa, jonka kansi näyttää kuin koiranpennun pureman jäljiltä. Skannaan kannen tähän, jos raaskin sen litistää skannerin kannen litistykseen.

Jälleen on toteutunut se kouluaikainen kollega Matsbuun ihastunut ihmetys: "Sie sitä luet kaikki semmoset vähemmän viekottelevasti painetut kirjat." Tai jotain tuon tapaista.

Niin se vaan menee. Ajanpatina. Vau. Sitten jos vielä pääsee itse paperiveitsellä sujauttelemaan yhteen liitetyt lehdet erilleen, kuten parhaimmissa tapauksissa on käynyt. Toinen vau.

Lehtosen Sorron lapset viimeksi semmoisen askar'ilon tarjosi, sekin kirja sadan vuoden takainen, 1923. (Sen arviossa Kirjavinkeissä näyn muuten viittailevan tolstoilaisuuteen.)

V. Tshertkovin alkulause kirjassa Tolstoin pako:

"Nykyään kun Leo Tolstoin vaimo on jo kuollut, ei ole olemassa sitä pääsyytä, joka tähän asti on estänyt julkaisemasta Tolstoin Jasnaja Pojananasta lähdön todellisia vaikuttimia. Muiden mukana olen minäkin 10 vuotta vaiennut. Viime aikoina on puoleeni kääntynyt usein erikoisen kunnioitettavia ja luottamusta ansaitsevia henkilöitä, pyytäen minua julkaisemaan mitä asiasta tiedän. Esitän tässä alempana yhden näistä kirjeistä. Sen sain tunnetulta, arvoisalta englantilaiselta naiskirjailijavanhukselta, Tolstoin ihailijalta, rouva Mayo-vainajalta."

Alkulauseesta käy ilmi myös, että V.T on Tolstoin luotettu ystävä, jolla on ns. sisäpiiritietoa, jota muilla ei ole kirjailijan kotielämästä, jossa miestä koeteltiin mitä ankarimmin viimeiset kolmekymmentä vuotta: 'sanomattomin kärsimyksin suoritti yksinäisyydessä suurenmoisimpia kieltäymyksen, väistymättömyyden, siveellisen kestävyyden urotöitä, mihin ihminen suinkin vain pystyi.'

Perhedraama on nyt vaimon kuoltua syytä paljastaa.

Jo alkusanoissa muuan Maksim Gorkij saa korvilleen.

Tästä lähdetään liikkeelle. Vankiviikon jälkeen tulossa Jasnaja Poljana -viikko? Vau.

luist. 10 km/ 671 km/€ = 105 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä