Tämä kirja se oli josta päätoimittaja Ventokin oli kiinnostunut:
Jumalanko vai kapitalismin vuoksi kiinnostui? Jottei vain kirja-arvostelija kummallakin vedättäisi?
Vaan enhän minä. Tokikaan.
Tuota tuossa arvostelussa näin jälkikäteen ihmettelen: jo silloin yli 40 vuotta sitten Linkolasta kiinnostunut! Vaikka olen ollut siinä luulossa että Pentti lampsi maailmaani vasta kypsemmällä iällä.
Ja ihanhan nuo lääkäri Pertti Pakarisen (1931-1998) vihreät kehäajatukset menevät täydestä yhä 2020-luvulla.
Vai mikä ettei?
(paina pari kertaa näippäimistösi control ja +
niin lehtileike suurenee luettavaksi
ja löytyy se Linkolakin sieltä)
Vaan sinne hävisi ikuisuuden peiton kätköihin muistamattomuuteen niin Pertti P kuin moni muukin Yli-Vainio ajatuksineen, sanoineen, tekoineen ja töineen.
Turha tässä on hättäillä!
Pelko pois, sillä Torstai on toivoa täynnä: piikittävät pfizerillä,
- eli istuttavat c-taudin siemenen kehoon jylläämään.
13+11 km/ 755 km/€ = 116 h
Vento oli ainoa toimituksen pomoista, joka suvaitsi aluetoimituksessa pistäytyä ohi kulkiessaan, joskus tuli ihan päätä kauten. Usein haasteltiin ihan muista kuin toimitusasioista. Minulle muistutteli, että pitäisi yrittää tulla toimeen niitten apteekkarien, kirkkoherrojen ja pankinjohtajienkin kanssa.
VastaaPoistaTuon Pertti Pakarisen tapauksen muistan hyvin. Vento suhtautui itsekin varauksella Pakarisen aatoksiin, puhumattakaan läpeensä konservatiivisesta lukijakunnasta, joka herkästi oli päätoimittajan kimpussa, usein kaiketi lehden omistajien kautta.
Päätoimittaja pyrki siistimään lehestä pois esimerkiksi alapään jutut, joita toimittajat joskus huumorin varjolla erehtyivät kirjoittelemaan. Vaan eipä sensuroinut sinun juttuasi, joka lienee ollut lopulta melko lähellä Vennon ajatusmaailmaa.
Vento suututti kapitalistipiirit esimerkiksi vastustamalla Kolin liiallista rakentamista. Hänen mielestään kansallismaisemaa ei tulisi tärvellä. "Kaikki arvot eivät sentään ole kaupan", hän muisti kerran jos toisenkin mainita.
ej
Poistaonpa mukavaa kuultavaa.
Ja Ruunaan koskia puolusti maaherra Esa Timosen painostuksesta huolimatta.
Toivottavasti Seppo V on pitänyt päiväkirjaa noilta ajoilta; voisi vaikka SK:n Heikki Poika Vento ne toimittaa.
Vento piti Timosta vääränlaisena nurkkapatrioottina joissakin Pohjois-Karjalaa koskevissa toimissaan.
VastaaPoistaPäätoimittajalta toivottiin potkujen jälkeen muistelmateosta, mutta hän vastasi: "Ei ole mitään sen arvoista muisteltavaa, josta pitäisi kirja kirjoittaa". Niinpä en usko mitään löytyvän, vaikka kyllä pitäisi, ihan jo historiallisten seikkojen vuoksi.
Mielenkiintoisia tietoja. Olin itse joskus mukana maakuntakeikoilla. Keskusteluista en juuri muista. Usein taisi aluetoimittajien murheena olla maatalous, jota toivottiin lisää lehteen Karjalan Maan lukijoiden houkuttelemiseksi. Karjalaisesta on tulossa historiikki. Olen osaltani yrittänyt auttaa kirjoittajaa, jotta mm isäni vaiheet ja Ruunaan suojelu tulisivat tarkasti dokumentoiduiksi. t heikki vento
VastaaPoistaTodella hyvin kirjoitit Hikkaj! Luettuani Pakaris-kritiikin nyt uudestaan ymmärrän hyvin miksi pidin jo silloin sinua suuressa arvossa. Seppo Ventoa kiitän siitä, että hän otti minut töihin Karjalaiseen. Moitin häntä jyrkkyydestä :”Jos minä sanon että musta on valkoista, se on!” Tuo oli hänen kuolematon repliikkinsä meille toimituspalaverissa. Ei se nyrkin pöytään lyöminen mitään uutta luovaa johtamista ole. Ritva Väisänen
VastaaPoistaKuvaa hyvin miestä. Toivottavasti Jarkko Kempillä on tieto repliikistä. Molemminpuolinen jyrkkyys lienee osaksi syy siihen, että SV ja Laakkoset eivät koskaan tulleet toimeen.t heikki vento
VastaaPoistaHV
PoistaKemppikö Karjalaisen historian tekee - silloinhan hänen täytyy kävästä näilläkin kommenttisivuilla täydennysreissulla.
Ritva V yltä, Erkki J alta.
En tiijjä, tointaako meikäläisen muistella, mutta kun Hikalla näyttää olevan noin laajalti lukijoita.
VastaaPoistaVento minutkin pestasi. Hakemuksessa piti olla työnäytteitä. Mulla oli Kiteen paikallislehessä ollut juttu ison tanssilavan rakentamisesta keskelle omakotialuetta. Koska haastattelin siihen myös omakotiasujia, olivat puuhaamassa mulle potkuja lehestä. Juttua silmäillessään Vento sanoi, että tällaisia tee sitten Karjalaiseenkin.
Yrittelinhän minä sitten aikanaan, mutta toimituspäällikkö hyllytti ainakin pari. Sattui sopivasti Vento käymään: "No, ei oo raflaavia juttuja näkynyt." Eipä aikaakaan, kun jutut olivat komeasti esillä. Siitä seurasi tietysti toimituspäällikön monivuotiset vihat: kuivamustekynät ja muistilehtiöt olivat entistä enemmän kiven alla.
Nyrkkiä Vento ei pöytään Kiteellä lyönyt edes kuvaannollisesti, vaikka ilmoitti joskus asiansa suoralla suomen kielellä. Aivan alkuajoilta on muistissani seuraavanlainen tapaus.
Yhtenä talvipäivänä toimistoon astui kaksi miestä tummissa puvuissa ja sininen ravatti kaulassa kummallakin. Heidän nimensä olivat Holkeri ja Mykkänen, silloisia titteleitä en enää muista. Vaiteliaat herrat kertoivat olevansa menossa paikallisen kansallisseuran tilaisuuteen ja seuraavana päivänä sanoivat pistäytyvänsä Karjalaisessa.
Muutaman päivän kuluttua Vento parkkeerasi mustan, suhtkomean autonsa toimiston pihaan. Sisään tultuaan ilmoitti, että toimittajasta on kanneltu: hamppailee vain päivät kartsalla jätkien seurassa ja vielä punainen pusero päällään. "Määrään sinut hankkimaan itsellesi puvun, valkoisen paidan ja solmion."
Katselin jalassani olleita isäukon vanhoja, paikattuja tossuja ja naulakossa riippuvaa autofirman mainospuseroa. Yritin änkyttää, että kun pitää joskus haastatella lantalassa työskenteleviä isäntiä. Siihen ei Vento virkkanut mitään, mutta kun tuumin, että nämä nykyiset kamppeeni sopivat paremmin tämän toimiston ilmeeseen, hän hymähti: "Aika ankeeta täällä tosiaan näyttää olevan". Nauruksi jutustelu meni, kun pihalle tuijotellen arvuuttelin, pitäsköhän minun vaihtaa autokin. Silloinen oli punainen Fiat 600.
Seuraavalla viikolla toimistolle tuli kuormallinen uusia kalusteita, joukossa kaksi vitivalkoista nojatuolia. Johan passasi istuskella prässihousuissa. Kantelun tehneitä ei sen koommin näkynyt.
ej
Poistaarvovaltasta lukijaporukkaa riittää, ovat vaan niin ujoja että harvoin kommentoivat täällä - joku joskus mailissa.
Onneks sie aina joskus ääneen älähtelet.
Kyllä meillä Åbossa on sentään hienompaa. Keijo Ketonen ilmoitti toimitukselle, että ainoa yksityisasia toimittajalla on nussiminen. Kirjoitan tämän ihan piruuttani omalla nimelläni, sillä juttu oli aikoinaan Åbon omassa yo-lehdessä samoin sanoin.
VastaaPoistaJa sitten tärkeämpää: Piksu avautunee viikonvaihteessa. Ko. median paras kirjoittaja DI Lars Stormbom varoitteli viikkoja sitten puolijohdepulasta, johon tänään on herätty Ruotsissa (Volvo) ja sen seurauksena Suomessakin (konepajat).
jv
Poistateillä Turussa on kovat piipussa ja löysät housussa, näemmä.
Piksu palannee palamisen jälkeen, mutta miten käy Lukulampun, joka on sammunut ja jota suosittelen tuolla yläoikealla. Liekö samassa Strasbourghin palossa eli tässä tuhossa https://www.reuters.com/article/us-france-ovh-fire-idUSKBN2B20NU?fbclid=IwAR2wBkowZsj-Iw3NIoZ7InYin1Nx5ONk82QYSDux48Mx4dErcYdgdKHVPTg
sekin tuhoutunut. Liekkikään ei leppalampussa lepata.