Luotetun ystävän näkemys
 |
| V. Tshertkov: Tolstoin pako - sen todelliset syyt. Suom. Arvid Järnefelt. WSOY 1922 |
Melkoista kyytiä saa Sofia Andrejevna Tolstaja Vladimir Tshertkovilta, jolle Sofia aikoinaan antoi porttikiellon Jasnaja Poljanaan ja aviopuolison lähipiiriin.
Sofian syntilista on pitkänpitkä:
§ poikkesi usein työhuoneeseen
keskeyttäen kirjoittamisen
§ ei laskenut kävelylle ystävien kanssa
§ vahti, kuunteli, urkki
§ anasteli miehensä taskuista
muistilappuja
§ teeskenteli hermokohtauksia
§ uhkaili itsemurhalla, esim. juomalla
myrkkyä
§ juoksenteli puolipukeissa sateessa
yönpimeydessä
§ etsitti itseään puistoista
§ esti unensaantia
§ lausui julki kaikkien kuullen
epäilynsä niin että LT pyörtyili ja sai sydänkohtauksia
§ ei peitellyt epäluottamustaan eikä inhoaan miestänsä kohtaan: ”hänen miehensä sielu oli jo kauan sitten häneen nähden kuollut, ja ruumiista taas hän ei välittänyt”
§ vaatimuksena testamentti, jossa hänelle tulisi yksinoikeus
Tolstoin kirjoituksiin
Muut vielä oli kärsittävissä, mutta tuo testamenttivaatimus oli Tolstoille liikaa, miehelle jonka perimmäinen idea oli henkilökohtainen köyhyys ja omistamattomuus: kaiken piti olla yhteistä ja hänen kirjoituksensa koko kansakunnan ja maailman vapaassa käytössä.
Niinpä hän lopultakin 82 vuoden iässä jätti kotolaiset ja poistui 1400 hehtaarin tilaltaan 28. lokakuuta (nyk. ajanlasku 10. marraskuuta) pimeään aamuyöhön: ensin hevoskyydillä sisarensa luo luostariin; nousi sittemmin junaan; vilustui ja kuoli Astapovon asemalla asemapäällikön kodissa 7. (nyk. 20.) marraskuuta 1910 - kymmenen päivää lähdön jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti