"Veikkaan, että huumeiden ja huonon pornon jälkeen sokeri on suosituin aine vankilassa."
Kokemusasiantuntijan puhetta: 23 vuotta vankiloissa viettäneenä Janne Raninen kertoo kaikenlaista yllättävää pieninä luettavina paloina mitä erilaisimmista kummallisista ja yllättävistäkin sattumuksista ja jäynistä vankilakiertueiltaan.
Meille jotka emme kiven sisällä ole istuneet, emmekä paljon aihetta tunne, on oikeasti yllättävää, mitä kaikkea vankilaan kuulumatonta pystyy tämä vankilassa viereksivä sakki aikansa kuluksi aikaansaamaan.
Oletuksemme ilman muuta on, että siellä vietetään raitista elämää vailla yhteyksiä ulkomaailmaan. Vaan paskanmarjat! Siellä pontikkapannu porisee, kilju läikkyy, perssuolessa kulkee huume, piri piristää, jopa 'pesää' onnistuu saamaan onnekkaimmat, eikä pelkkään pornoon tarvitse tyytyä. Kännykän voi piilottaa sähkörasian taakse kaiverrettuun koloon, läppärinkin käyttö onnistua.
"ERITYISTARKASTUS!!!"
Tuohon komentoon tosin voi sitten kaikki kiva tyssätä.
Janne Ranisen kolmas kirja vankilamaailmasta näyttää meille myös vankila-ankeuden, vähemmän hauskan puolen, päivien harmauden, jota vaan on kestettävä, kuten Riihimäen bunkkerin: sänky betonia, ikkunaa ei saa auki, pytty on terästä, vessan suihku pelkkä reikä katossa.
"Hyvä jos sängyt eivät natisseet, eikä ikkunat vetäneet. Lisäksi siellä pystyi käymään suihkussa ja paskalla samaan aikaan."
Jotain hyvääkin siis pahimmassakin paikassa.
"Sinä yönä emme nukkuneet pätkääkään."
"Seuraavat seitsemän kuukautta menivät helvetin nopeasti eivätkä tuntuneet lusimiselta lainkaan."
 |
| Docendo 2020 |
