Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

torstai 1. huhtikuuta 2021

Puoliso puolustautuu - pääsäisiviikon sana II

kiirastorstaina

Sofia Andrejevna Tolstajan Päiväkirjat

WSOY 1992
Onpa kosketeltavaa historian havinaa - syyhyää sormien lisäksi mieli: mitähän kirjoittaa vaimo päiväkirjoihinsa tuona Lev Nikolajevitshin lähdön päivänä ja noina kymmenenä päivänä, jotka mies vielä elossa oli. Kaipaako? Sureeko? Panetteleeko? Vai mitä?

Aloitetaankin paksu 576-sivuinen kirja sieltä, siitä jolloin Sofia on huomannut miehensä häipyneen:
"28. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Leo Nik. on lähtenyt - ennalta aavistamatta. Kauheaa! Kirjeessään hän ilmoittaa vetäytyvänsä loppuelämäkseen yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen ja kieltää lähtemästä peräänsä. Heti, ennen kuin olin edes päässyt kirjeen loppuun, syöksyin lammelle ja heittäydyin epätoivoisena veteen, sanoin kuvaamattoman epätoivoisena. Sasha  ja Bulgakov kiskoivat minut kuiville Vanja Shurajevin avulla. Miksi heidän piti pelastaa minut?"
Kärsimysepistolaa à la Sofia Andrejevna Tolstaja. 
 
Kuin valettu tähän hetkeen, kiirastorstaiksi pääsiäispiinaviikon jatkeeksi.
 
Vielä kylmäävät palaset jatkoksi:
"29. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Lapset, kaikki muut paitsi Ljova, saapuivat ja yrittivät hyväntahtoisesti lohduttaa minua, mutta eivät tienneet miten."

"30. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Itken päivät ja yöt, kärsin sanoin kuvaamattomasti. En osaa kuvitella mitään hirvittävämpää. Leo Nik. on käynyt sisarensa luona Shamordinossa ja jatkanut sieltä Gorbatshovon kautta tuntemattomaan määränpäähän. Miten hirvittävän julmaa!"  

"31. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. En ole syönyt enkä juonut neljään päivään mitään, ruumista kolottaa ja sydän tuskin lyö. Miksi ihmeessä? Elämässäni ei ole muuta kuin itkua ja valitusta."

Mitä kirjottikaan Tolstoin luottomies Tshertkov Sofian kuolemalla uhkailemisesta  yms. = ks. eilinen Tolstoin pako!
 
Muuten lähtöpäivää edellisenä päivänä Sofia Andrejevna on kirjoittanut muistiin-
panoihinsa: "Minua raivostutti myös se piittaamattomuus, jolla L. N. suhtautuu Tshertkovin kirjeisiin sen sijaan, että ymmärtäisi minua. L. N. on ratsastanut Dushanin kanssa, kirjoittanut ja lukenut paljon. Lunta on tullut."

Kylmä siis on lokakuinen lampi, johon syöksyy huomenissa S.A. ja vihonviimeinen on mies, jolle S. A. on antanut ikuisen porttikiellon Jasnaja Poljanaan, tuo Tshertkov.
Ihan otatuttaa esille kuvan tuonlaisesta vihollismiehestä:

V. Tshertkov ja L. Tolstoi Jasnaja Poljanan työhuoneessa v.1909.
(Valokuvannut Vladimir Tshertkov)

Pääsiäispyhä- ja joutoaikaa meillä, niinpä jatkamme huomenna Tolstoin ja Tolstajan piinalla.

I - II - III - IV - V

10 km/ 814 km/€ 124 h
järven kaljuilla jäillä 
aurinkoaamuvarhaisena

Kirjavinkeissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti