Lesken muistoja Tolstoista - pääsiäisviikon sana V

 pääsiäissunnuntaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)

Jeesuksen ylösnousemuksen päivä.

 

Leo Tolstoi  (9.9.1828 - 20.11.1910) ei haudastaan Jasnaja Poljanassa enää ylösnoussut, sen sijaan kirjoitti aikoinaan Ylösnousemus-teoksen, joka on jäänyt henkiin. 

Sofia Andrejevna Tolstoi (22.8.1844 - 4.11.1919) eli vajaat 9 vuotta miehensä Leo Nikolajevitshin kuoleman jälkeen. Vuosittaisina kuolinmuistopäivinä hän kirjoitti päiväkirjaan merkintöjä ja tuntojaan, joita tässä käännelkäämme ja tarkkailkaamme, himmeneekö muisto vainajasta vuosikymmenessä:

1911

"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Murheen päivä, Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Ljovaa lukuunottamatta kaikki poikani saapuivat. Ja lisäksi valtava joukko kirjeenvaihtajia, Tolstoi-seuran jäseniä ja noin 500 kävijää. Alustalaisemme seurasivat minua haudalle ja lauloivat Iankaikkisen muiston. Mukanani oli tyttärentyttäreni Tanjushka Suhotina. Paljon melua Jasnaja Poljanan myymisestä. Sydämessä kaipaus."

1912

"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Aamusta pitäen on sekä kotona että haudalla käynyt monenlaista väkeä: poliiseja, kinematografisteja, kirjeenvaihtajia ja tavallista rahvasta. Poikani Andrjusha saapui, hieman myöhemmin myös Serjoza. Illansuussa väen lähdettyä kävimme Andrjushan kanssa haudalla. Serjoza kävi yksin. Dushan Petrovitsh pistäytyi illalla."

1913

"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Kuolemasta on kulunut jo kolme vuotta, mutta muistot tuottavat vieläkin tuskaa! Päivä oli miellyttävä. Heti noustuani lähdin haudalle, siellä oli monenkirjavaa väkeä. Päivän mittaan sisälläkin kiersi satakunta kävijää, enimmäkseen nuorisoa. Neljä poikaani - Serjoza, Ilja, Andrjusha ja Misha - saapuivat ja heidän jälkeensä kaksi maailmannaista: N. I. Storozonokin tytär ystävättärineen.

Serjoza soitti ja Bulgakov lauloi. Juttelimme miellyttävässä hengessä. Andrjusha ja Misha lähtivät."

1914

"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Aamupäivän saapujia: kuusi Tolstoi-museon jäsentä, taiteilija Merkurov, Aivazov, Burdzalov, kolme ylioppilasta jne. Tolstoi-seuralla on surkea johto! Poikani Serjoza ilahdutti saapumisellaan. Iltapäivällä lähdimme Jasnaja Poljanan alustalaisten kanssa haudalle, he lauloivat Isä meidän ja Iankaikkisen muiston. Kuljin käsi kädessä tyttärentyttäreni Tanjan kanssa; tyttäreni Tanja oli myös mukana, samoin miniäni Sonja poikansa Kirjushan kanssa sekä Serjoza. Muistohetki oli harras, mutta sää ja tie toivottomat: satoi räntää, lämmintä oli 2 ast. Illalla Sonaja lauloi ja Serjoza soitti."

1915

Ei muistiinpanoja.

1916

"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Kävin aamulla viemässä kukkia, krysanteemeja ja kevätesikkoja, haudalle. Tämänpäiväisiä kävijöitä: ikääntynyt maailmannainen ja kaksi nuorta slaavia. Joka puolella maata järjestetään muistoiltoja L. N. Tolstoin kunniaksi."

1917

"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolemasta on tullut kuluneeksi seitsemän vuotta - ja minä olen vielä elossa! Kävin haudalla. Kävijöitä oli vaivaiset neljä: kaksi lukenutta talonpoikaa piirikunnan toisesta äärestä ja kaksi tulalaista."

1918

"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Kaksi Tanjaani, Miss Welsh, Misha Sergejenko ja Verotshka Sidorkova lähtivät Tulaan Leo Nik:n muistoiltaan. Alustalaisemme tulivat hakemaan minua L. N:n haudalle. Lauloimme kolme kertaa Iankaikkisen muiston. Illalla luimme Pushkinin elämäkertaa."

Haalistuuhan se, selvähän se. Toisaalta toisaalla kirkastuukin. 

Sofia Andrejevna kuolee 16 päivää ennen Leo Nik:n yhdeksättä kuolinvuosipäivää 

4. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA 1919 (nyk.ajanlasku) 74 vuoden iässä Jasnaja Poljanassa. 

Sofia Tolstaja miehensä haudalla Jasnaja Poljanassa v. 1912.
(Valokuvannut Sofia Tolstaja)

I - II - III - IV - V

hiihdot 11 km/ 854 km/€ = 129 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tolstoin ruumis junassa - pääsiäisviikon sana IV

 lankalauantaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)

Kohti Jasnaja Poljanaa

Kuollutta aviomiestä saa leski tavata, kun ei pysty enää sekoittamaan pakkaa. Saa jopa luvan kuljettaa kotikartanolle.

"8. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Olemme matkalla kotiin, tuomme ruumiin. Matkustamme samassa junanvaunussa, jossa asuimme."

"9. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Saavuimme Jasnajaan. Zaseka oli mustanaan väkeä. Laskimme arkun maahan, ja asemalle kerääntyneet surijat kävivät jättämässä viimeiset hyvästit. Valtavasti nuorta väkeä ja virallisia lähetystöjä; kaikki he seurasivat meitä surusaattona Jasnaja Poljanaan. Hautasimme Leo Nikolajevitshin."

Rauha hänen sielulleen - ennen sotaa maallisista perinnöistä.

Jasnaja Poljana - Leo Tolstoin syntymäkoti Dolgojen kylässä v.1898
(Valokuvannut Pjotr Preobrazenski)

I - II - III - IV - V

hiihdot 16 km/ 843 km/€ = 128 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

Tolstoin kuolinpäivä - pääsiäisviikon sana III

 pitkäperjantaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)

Vaimo ei saanut tavata 

1. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Käyn heikoksi: en ole viiteen vuorokauteen pistänyt mitään suuhuni, juonut vain vähän vettä. Olo on hieman helpottunut, rintaani polttanut ja sydäntäni raadellut rakkaus L. N:ään on laantunut. Kävin ehtoollisella ja keskustelin papin kanssa. Päätin pistää jotain suuhuni sinä pelossa, etten pystyisi lähtemään Leo Nik:n luo, jos hän sattuisi sairastumaan. Poikani Misha saapui. Puuhailin jotain pientä."

Niin tuolla jossain Moskovan lähellä, vaiko jo Siperiassa, vankilassa istuu parhaillaan tämä kauhea hallitsija-Putinin vastustaja Navalnyi syömälakossa panematta murenetta rintaan, koska haluaisi tavata oikean lääkärin. Vaimo lentänyt kai jo Berliiniin.

2. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Sain varahain aamulla Russkoje slovon sähkösanoman: "Leo Nik. sairaana Astopovossa. Kuumetta 40." Lähdimme Tanjan, Andrjushan ja sairaanhoitajan kanssa erikoisjunalla Tulasta Astapovoon."

Tunnelma tihentyy ja kiristyy.

3. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Astapovo. Tohtori Nikitin ja Berkheim saapuivat. Leo Nik:llä on keuhkotulehdus (vasemmassa keuhkossa). Minua ei päästetä hänen luokseen. Poikani Serjoza ja Tanja ovat täällä. Leo Nik. pyytää sähkösanomassaan Tshertkovia saapumaan."

Totta kai Tshertkov! Tuo Leon luotettu.

4. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Leo Nik:n tila huononee. Kierrän riutuneena taloa, jossa L. N. makaa sairaana. Asumme junanvaunussa."

Viidentenä ja kuudentena päivänä kalvaa omaatuntoa lopun odotus, eikä pääsyä ole "rakkaan mieheni luo".

Sitten koittaa SE hetki.

7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. (20.11.1910 nyk.ajanlasku - synt. 9.9.1928)

"Leo Nikol. kuoli kello 6 aamulla. Minua ei päästetty hänen luokseen kuin vasta viime hetkellä - eivät päästäneet minua hyvästelemään omaa miestäni. Julmurit!"

Miksi eivät? 

Tshertkovilla on sille oma selityksensä: Tolstoi tarvitsi sielunrauhaa, johon kuolevalla on oikeus.

"Mutta Sofia Andrejevnan tila silloin oli todella sitä laatua, ettei hän olisi voinut tuoda Tolstoin kuolinvuoteen ääreen mitään muuta kuin teeskentelyä, aineellisia pyyteitä, touhua ja melua. Sen tietävät hyvin kaikki ne, joilla oli ollut tilaisuus läheltä nähdä hänen käytöstään Tolstoin viimeisten vaikeiden sairastumisten aikana ja viimeisinä kuukausina Jasnaja Poljanassa..." - Tolstoin pako

Kirjailija ja hänen vaimonsa Gasprassa Krimillä v. 1902.
(Valokuvannut Ilja Tolstoi)

I - II - III - IV - V

hiihdot 13 km/ 827 km/€ = 126 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Puoliso puolustautuu - pääsäisiviikon sana II

kiirastorstaina

Sofia Andrejevna Tolstajan Päiväkirjat

WSOY 1992

Onpa kosketeltavaa historian havinaa - syyhyää sormien lisäksi mieli: mitähän kirjoittaa vaimo päiväkirjoihinsa tuona Lev Nikolajevitshin lähdön päivänä ja noina kymmenenä päivänä, jotka mies vielä elossa oli. Kaipaako? Sureeko? Panetteleeko? Vai mitä?

Aloitetaankin paksu 576-sivuinen kirja sieltä, siitä jolloin Sofia on huomannut miehensä häipyneen:

"28. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Leo Nik. on lähtenyt - ennalta aavistamatta. Kauheaa! Kirjeessään hän ilmoittaa vetäytyvänsä loppuelämäkseen yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen ja kieltää lähtemästä peräänsä. Heti, ennen kuin olin edes päässyt kirjeen loppuun, syöksyin lammelle ja heittäydyin epätoivoisena veteen, sanoin kuvaamattoman epätoivoisena. Sasha  ja Bulgakov kiskoivat minut kuiville Vanja Shurajevin avulla. Miksi heidän piti pelastaa minut?"

Kärsimysepistolaa à la Sofia Andrejevna Tolstaja. 

 

Kuin valettu tähän hetkeen, kiirastorstaiksi pääsiäispiinaviikon jatkeeksi.

 

Vielä kylmäävät palaset jatkoksi:

"29. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Lapset, kaikki muut paitsi Ljova, saapuivat ja yrittivät hyväntahtoisesti lohduttaa minua, mutta eivät tienneet miten."

"30. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Itken päivät ja yöt, kärsin sanoin kuvaamattomasti. En osaa kuvitella mitään hirvittävämpää. Leo Nik. on käynyt sisarensa luona Shamordinossa ja jatkanut sieltä Gorbatshovon kautta tuntemattomaan määränpäähän. Miten hirvittävän julmaa!"  

"31. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. En ole syönyt enkä juonut neljään päivään mitään, ruumista kolottaa ja sydän tuskin lyö. Miksi ihmeessä? Elämässäni ei ole muuta kuin itkua ja valitusta."

Mitä kirjottikaan Tolstoin luottomies Tshertkov Sofian kuolemalla uhkailemisesta  yms. = ks. eilinen Tolstoin pako!

 

Muuten lähtöpäivää edellisenä päivänä Sofia Andrejevna on kirjoittanut muistiin-

panoihinsa: "Minua raivostutti myös se piittaamattomuus, jolla L. N. suhtautuu Tshertkovin kirjeisiin sen sijaan, että ymmärtäisi minua. L. N. on ratsastanut Dushanin kanssa, kirjoittanut ja lukenut paljon. Lunta on tullut."

Kylmä siis on lokakuinen lampi, johon syöksyy huomenissa S.A. ja vihonviimeinen on mies, jolle S. A. on antanut ikuisen porttikiellon Jasnaja Poljanaan, tuo Tshertkov.

Ihan otatuttaa esille kuvan tuonlaisesta vihollismiehestä:

V. Tshertkov ja L. Tolstoi Jasnaja Poljanan työhuoneessa v.1909.
(Valokuvannut Vladimir Tshertkov)

Pääsiäispyhä- ja joutoaikaa meillä, niinpä jatkamme huomenna Tolstoin ja Tolstajan piinalla.

I - II - III - IV - V

10 km/ 814 km/€ = 124 h

järven kaljuilla jäillä 

aurinkoaamuvarhaisena

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tolstoin pako - pääsiäisviikon sana I

kellokeskiviikkona

Luotetun ystävän näkemys 

aikaisempi täältä

V. Tshertkov: Tolstoin pako - sen todelliset syyt. Suom. Arvid Järnefelt. WSOY 1922

Melkoista kyytiä saa Sofia Andrejevna Tolstaja Vladimir Tshertkovilta, jolle Sofia aikoinaan antoi porttikiellon Jasnaja Poljanaan ja aviopuolison lähipiiriin.

Sofian syntilista on pitkänpitkä:

§  poikkesi usein työhuoneeseen keskeyttäen kirjoittamisen

§  ei laskenut kävelylle ystävien kanssa

§  vahti, kuunteli, urkki

§  anasteli miehensä taskuista muistilappuja

§  teeskenteli hermokohtauksia

§  uhkaili itsemurhalla, esim. juomalla myrkkyä

§  juoksenteli puolipukeissa sateessa yönpimeydessä

§  etsitti itseään puistoista

§  esti unensaantia

§  lausui julki kaikkien kuullen epäilynsä niin että LT pyörtyili ja sai sydänkohtauksia

§  ei peitellyt epäluottamustaan eikä inhoaan miestänsä kohtaan: ”hänen miehensä sielu oli jo kauan sitten häneen nähden kuollut, ja ruumiista taas hän ei välittänyt”

§  vaatimuksena testamentti, jossa hänelle tulisi yksinoikeus Tolstoin kirjoituksiin

Muut vielä oli kärsittävissä, mutta tuo testamenttivaatimus oli Tolstoille liikaa, miehelle jonka perimmäinen idea oli henkilökohtainen köyhyys ja omistamattomuus: kaiken piti olla yhteistä ja hänen kirjoituksensa koko kansakunnan ja maailman vapaassa käytössä.

Niinpä hän lopultakin 82 vuoden iässä jätti kotolaiset ja poistui 1400 hehtaarin tilaltaan 28. lokakuuta  (nyk. ajanlasku 10. marraskuuta) pimeään aamuyöhön: ensin hevoskyydillä sisarensa luo luostariin; nousi sittemmin junaan; vilustui ja kuoli Astapovon asemalla asemapäällikön kodissa 7. (nyk. 20.) marraskuuta 1910 - kymmenen päivää lähdön jälkeen.

No, katsotaas mitä Sofia Andrejevna on mieltä. 

Hänen - tuon naisen jonka sallimus oli tehnyt Tolstoin raskaimpien koettelemusten aseeksi - näkemyksensä on luettavissa teoksessa Päiväkirjat 1862 - 1919, WSOY 1992, kunhan saan kirjan kannet oikaistuiksi ja kirjan käteen arkun puristuksesta:

I - II - III - IV - V

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä tänään Härkä - vangista vahvimmaksi. Mika Törrön tarina