Kronikka

 4  lukuvuosi 1985-86 kyläkoululla liki itärajaa  

Luokkalehden sivut 7 ja 8. 

Piiroonmäen Kari on yksin puurtanut ja väkertänyt kokoon oivat sivut, mahtavan vuosikronikan kaikkine piirroksineen. Ja jos yksi vuosi ei riitä, niin koko Kiteenlahden koulun historia on luettavissa täältä. 

Ai se oli tuo vuosi kun koulutaksin kuljettaja Väkeväisen Soke rullahiihti pahan kolarin alamäen risteyksessä.

Entä tuo Terveydellisten olojen tarkastus. 

Mitähän lienevät tarkastelleet? 

Liekö ollut yhtä tarkkaa puuhaa kun kymmenkunta vuotta aiemmin, jolloin kunnan porukka kävi tarkastamassa veitset lautaset, lusikat haarukat ja höylät sun muut suuntapiirtimet, jotta ovatko kaikki tallella. Yksinkappalein laskivat, pitikö kutinsa omaisuusluettelon kanssa. 

Sekös tuoretta koulunjohtajaa kummastutti; palautteen jälkeen eivät kai ilenneet käydä sen koommin moisella askareella.

Esa kävi Hongkongissa ja Antti Intiassa. Niinpä ja koko luokka teatterimatkalla Kuopiossa.

Ei sitä sentään ihan säkissä eletty!

Siis kansainvälistä toimintaa kyläkoulussa itärajan pinnassa, missä peninkulman päässä eläviä venäläisiä ei raitilla vilissyt, kävellyt ei ainun ainuttakaan, koska rajapuomit pysyivät tuolloin alhaalla ja raja tiukassa valvonnassa. Kuten nytkin koronan jyllätessä.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV 

Kirjavinkeissä:  Jussi Seppäsen Jussi Seppänen

KIRJA-ARVOSTELUT

Pilkillä

 3  Luokkalehden 1986 sisälmys jo/vasta sivulla 6  

Päätoimittajapari on ollut sitä mieltä, että ensin ajankohtaiset jutut ja vasta sitten sisällysluettelo: tuo tylsimys.

Pantiin Jarno Aarnen kanssa pilkille, kevättalvea kun jo elettiin, ja johan alkoi ahventa avannosta nousta:

Ihan mielenkiintoinen luettelohan tämä, ainakin näin jälkeenpäin luettuna: Keitäs siellä nyt olikaan?

Sekin tuosta selviää, jotta koko koulu on ollut lehteä täyttämässä, myös kaikki Kirstin kymmenkunta muksua: ykköskakkoset kelpuutettu isompien joukkoon. Eivätkä isommat nekään iällä pilattuja: nämä alun kolmattakymmentä kolmekutosta. Eli molemmat yhdysluokat (1-2 lk ja 3-6 lk) tiiviisti tuotannossa mukana. 

Kaikki messiin! Empatia oli päivänsana. Jo pakostakin läsnä: mites pihapelit ja leikit muka muuten olisivat onnistuneet vajaamiehityksin.

 

Kolttosia tietysti sattui, vaan ne rähistiin sormi pystyssä samantien selviksi: ette saa potkia palloa Tatjana-keittäjän persiljapenkkiin, ettekä kurkkia huussin seinien raoista tyttöjen puolelle, ettekä ettekä ettekä...

Tämän kaltaisiin otsikoihin ei ylletty.

Paitsi kerran oli pahempi kahakka lähellä, kun yhtenä päivänä luokan oveen koputettiin ja kaksi miestä, jotka olivat maalaamassa ulkosieniä, astui tuimana sisään:

- Meidän autoa on vahingoitettu, auton kyljessä on syvä lommo. Aamulla kun auto jätettiin tuonne pihalle se oli ehjä, joku oppilaista on syyllinen.

- Ohhoh!

No sekin selvisi seuraavana aamuna kun maalarit palasivat hommiinsa ja peruivat syytöksen. 

Lommo oli syntynyt jo edellisenä yönä: Kirkolla Hutsin parkkipaikalla oli tehty tihutöitä muihinkin autoihin. Ja poliisi tutkii tapauksia.

Parempi meille näin kuin näin. Tai näin.

Kyläkoulun satumaisuus sen kuin sai jatkua.

 

jatk. I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT

Videot

 2  vuoden 1986  Luokkalehden pääkirjoitus  

Pirtumonistuskoneella tätä Luokkalehteä kampea veivaten painettiin - pää höyryssä ja ajatukset pilvissä?

Vaan päätoimittajat Timosen Petri ja Marko ovat pitäneet päänsä kylminä ja järkeilleet uuden tulokkaan asemiinsa ja löytäneet videonkatselun hyvät ja huonot puolet:

 Eikä täällä kyläkoulla niin syrjässä oltu etteikö Helsingissäkin silloin tällöin olisi päässyt käväisemään, jos ei ihan yhtenään, niin joku meistä aina silloin tällöin, kuten Ratian Jussi:

Tuolla reissulla ei tainnut Jussi tavata mummolassaan hauskinta leikkikaveriaan Tarmoa, sitä Mannia, joka asusteli siellä tuulimyllyssä. 

Olemme vasta sivulla 4. Onneksi vielä monet mutkat ja metkut edessämme ennen kuin lehti on luettu.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV 

KIRJA-ARVOSTELUT

Kuka nyt Luokkalehteä lukisi

1   varsinkaan vuodelta 1986  

Toissapäiväisen oppitunnin jälkeen mieli alkoikin halajaa opemuistoihin, menneisiin kulta-aikoihin - eli kyläkouluun, missä tunnelmaa piisasi ja missä varttui ja kasvoi arvaamattamme myöh. maailmaakiertävä muusikko ja maailmanluokan tähti.

Aloitammae alusta ja luemme tarkkaan joka ainoan sivun. Edessä siis parin viikon pitkä marssi ja ajelu. Nyt jos koskaan kannattaa pysyä jalaksilla, tai mieluummin kääriytyä vällyihin.

Kuten kannen houkuttimet kertovat olimme jo silloin kansainvälinen koulu Kiteenlahdessa liki Neuvostoliiton rajaa: Hongkongissakin käyty!

Entäpä sivu 2: miten kiva koulumme Jonnasta, koska...

Ja mikä opettajan puolustus!

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT

Pitää uskaltaa poiketa polultaan

edes joskus tarttua kirjaan, joka ei järin aluksikaan innosta, tahi kiinnosta

Siis ja eli:

Tervetuloa hikkajiin oppitunnille!

 Tarjous on otettu vastaan sähköpostitse:

>
> Hei,
>
> tässä tietoa uudesta ja monenlaisille lukijoille sopivasta selkotietokirjasta Maapallo
> – planeettamme selkokielellä. 
>
> Selkokirjaterveisin

> Jenni Saarilahti
> kustannustoimittaja
> Opike
> Kehitysvammaliitto www.opike.fi

Pohjatyö tuntia varten tehty. Ja tässäpä häntä nyt luokan edessä pyörittelen:

Sisältö

Selkokirjoista kiinnostuneena (ks. Canth: Hanna) vanhassa erityisopettajan kaavussa. Kaiken tiedon unohtaneena.

- No, menehän asiaan vihdoin. Opettaja!

No mennään.

Totta kai aloitan ihmisestä itsestään, sedimentit sun maan kuoret vähemmän kiinnostavat ehtii kyllä. Sitäpaitsi näinhän sen aloittaisimme motivoivammin luokassakin. Siis 6. luku: Maassa on ihmisiä 

Esittelisin, vastoin Huhtasaarta, jota parhaillaan luen ja joka uskoo kyllä, muttei Darwiniin. Suoraan kirjasta:

"Yksi maapallon eläinlajeista on ihminen - Ihmisiä on tällä hetkellä 7,7 mrd. - Ihminen ei ole kehittynyt apinoista. - Ihminen ja apina ovat kehittyneet kauan sitten eläneistä apinaihmisistä. - Ensimmäisinä ihmisinä pidetään pystyihmisiä. - Vähitellen pystyihmisistä kehittyi heidelberginihminen. - Heidelberginihmisestä kehittyi kolme eri ihmislajia. ---"

Pitäisin paussin ja katsoisin luokkaan ja kysyisin: - Joko te nukutte?

Ja kun huomaisin, etteivät edes torku, jatkaisin. Turha vilkaisu. Eli jatkaisin...

SS Tiedä vaikka erityisopettaja Laura Huhtasaarellekin tuollainen ihmisen määritelmä kelpaisi. Oiva pakkaus, kuvien pienuudetkin ymmärrettävissä, jotta koossa kyllin kompaktituote.

ps Oliko muka tylsä oppitunti? 

KIRJA-ARVOSTELUT

Löytöjä

 nettiä selaillen

Jokunen viikko sitten haravoin ja hakuammuin kulttuuria tästä värkistä, josko löytyisi tuon jokapäiväisen [lue: turhanpäiväisten] IS-IL-akselin ulkopuolelta kunnon luettavaa. Eikös napsahtanut esille mielenkiintoinen uusi tuttavuus: Kulttuuritoimitus.fi. 

Pikkuisen säikäytti aluerajoitus, näinä korona-aikoina:

Suomen suurin kulttuuritoimitus seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta.

Tokko p-karjalaiselle kerjäläiselle mitään jaettavaa? Vaan kun kehuu olevansa Suomen suurin kulttuuritoimitus, niin täytyy olla. Lupaus perässä kuuluu: Kulttuuri kuuluu kaikille!

Ja kyllä. 

Ja onhan kosketusta Tampereen Telakalta ainakin Hurmeen Hullun verran. Ja Linna/Päätalo, Viidasta puhumattakaan. Se Juicekin.

Sitäpä sivua löydön jälkeen on tullut kurkatuksi harva se päivä, vaikken ihan vielä niin vakuuttunut olekaan, jotta olisin kelpuuttanut tuonne yläoikean Suosittelen-listaan. ↗

Mitäs siellä tänään sunnuntaina? Poimitaanpa kypsät marjat koppaan:

1. Heti aluksi tuttu, eilen Kirsi Haapamatin kirjoittama teatterinäkemys Seinäjoelta, Evita,

josta teatterielämys jo menneiltä ajoilta,

kymmenen vuoden takaa Tallinnasta, mistä riehaannuin kirjoittamaan KL-blogiin tähän tapaan - ja ISOLLA:

 

EVITA! Argentiina!

19.06.2010 - 14:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, liikenne, lapsismi, ESITYKSET

.
.
.
MATKAKERTOMUS  osa 4   Musikaalissa
 (Neljännen päivän kysymys jätetään kysymättä, koska edellisiinkään kysymyksiin ei ole tullut yhtään vastusta!)

Koko ajan ei voi hönttästä turhan perästä, jossakin vaiheessa pitää terästäytyä ja täytyy alkaa sivistäytyä.
Ulkona Viru-hotellin edessä isossa lakanassa loistaa naisen kuva.
 EVITA!
Evita ehta elävänä illalla. Esitys aivan tuossa nurkan takana. Estonia teatterilta hyppäys. On Evitan aika Nokia Kontserdimajas.
Tähän majaseen mahtuu istumaan 2000 nopeinta, me eturiveihin enää. - Tuota kujosta myöten, viittaa lipunkatsojatäti, ystävällisesti.
Satakunta esiintyy estradilla. Toinen mokoma soittaa montussa. Evitana Maarja-Liis Ilus, pari kertaa kympin sakkiin Euroviisuissa sijoittunut. Hänen halventajanaan itse Che Guevara, Vaiko Eplik.
Heti alkuun presidentti Juan Perón, Marko Matvere, ilmoittaa kansalle 26.7.1952 suru-uutisen: "Eva Perón, kansamme henkinen johtaja, on muuttunut kuolemattomaksi kuoleman kautta."  (Requim for Evita)
Che loikkaa takki levällään istua harottamaan arkun päälle ja huutaa laulaa epäilyksensä julki: Oliko hän enkeli vai huora, joka kiipesi vallan huipulle keinoja kaihtamatta. (Oh What a circus)
Ilta on hieno ja tunnelataus sen mukainen. Jo toisen näytöksen alkupuolella, kun suuri kansanjoukko ylistää Evitaa myrskyisämmin kuin Perónia itseään, alan tunnustella, vaimolta kysellä että flunssankehnoko puhkeamassa kun niin syvältä kurkkua kaivaa ja värisyttää, kunnes alkaa soida laulujen laulu Don't Cry for me Argentina, niin jopa älyän että syvä tunnehan se vyöryy iskee ylitse, räväyttää salaman kirkkaudella, voimalla, väkevyydellä ...
Sepä siitä. Tarton Vanemuine-teatteri on käynyt lävistämässä melkein-eläkkeelläolijan, miltei raadoksi räväyttämässä.

(  André Rieu ) ( Anna Eriksson )  ( Madonna )

10 kommenttia

Siinäpä toinen löytö, nyt oma, jonka löysin kun tongin taustaa Seinäjoen Evitalle.

Että eiköhän tämä pyhäinen päivö kulu nyt tämän Tampereen Kulttuuritoimitus-sivun parissa, mikäli sen jokainen juttu yhtä pitkiä muistinkaiveluja synnyttelee.

KIRJA-ARVOSTELUT

4 x Laura

Kiinnostavat Laurat

I Laura

Petrarca kirjoitti sonettinsa rakastetulleen; mikäpä kaunista tekstiä lukiessa.

II Laura

Voutilainen laulaa sydänjuuriaan myöten kaikki pelissä; mikäpä eläytymistä katsellessa kuunnellessa.

III Laura

Huhtasaari, poliitikko, europarlamentaarikko intohimolla mukana; vähänkö empien pitkin hampain kirjan tekstiin tartun = Muurinen/Ståhle: Missä Laura, siellä ongelma.

• Kun Soinikaan ei tohdi oikein 'harjata': "Lauralla on kummallinen geeni. --- Laura sanoi, että minähän kirjoitan, mitä minä haluan."
• Ja Sampostahan ei ollut harjaajaksi nuivia puhutellessaan. Näin kuvailee eräs tilannetta läheltä seurannut: - Kun ne ihmiset tulivat ulos sieltä, ne näyttivät pieniltä koulupojilta, jotka tulevat rehtorinkansliasta ulos  Naama punaisena ja katse lattiassa. Huhtasaari oli erilainen. Hän ei taipunut.

IV Laura

Ingalls

Paras Laura. 

Laura Ingalls (1867-1957), kirjailija joka kirjoitti elämästään Pieni talo -kirjasarjan lapsilukijoille (opettaja kun oli?). Sarjasta on suomennettu kymmenkunta teosta. Tai oikeastaan se tyttönen, joka esittää Lauraa, Melissa Gilbert, sarjassa Pieni talo preerialla, johon puolestamme olemme pitkin koronakevättä ja koronakesää ja alkanutta syksyä antaumuksella paneutuneet ja väliin jääneitä tallentaneet tulevien koronapäivien varalle.

Herttaista kaiken kaikkiaan, hyvän mielen antavaa, vastakkaista koronauutisille.

PS Mitä näyttelijöiden omassa elämässään kävi? 

Ks. IS

Kirjavinkeissä tänään: Maitoa ja alkoholia

KIRJA-ARVOSTELUT

"Ma verkot vetehen näin lask." - Norppa!

 Siihen se katkesi ja loppujenlopuksi loppui, tähän siis:

Ite Kari Hissu Hietalahden ojentamaan norppaturvalliseen katiskaan. Kahella verkolla sen sai päikkäin.

Saas nähä suapiko tuolla kalaa vai käykö niin kuin aikoinaan evakkonaapuri Mitroselle, joka Laatokkaa uuteen kotivetteen, Oriveteen, vertasi omal' laulaval' kielel':

"Sielt sai siikua kuhua, tiält ei sua paskuakaa!" 

Kirjavinkeissä Kilkku: Mahdoton elämä

 KIRJA-ARVOSTELUT

Syksyn lehdet putoilemassa

Vaahterantervatäpläsienet, Rhytisma acerinum, täplittävät vaahteranlehdet ja himmentävät enimmän ruskaloiston, mutteivät kaikkea kauneutta anasta. Pihamaan vihreä nurmi peittyy putoavien lehtien alle; kahisevat somasti liikkujan askelten alla. Oma hommansa ennen kuin haravoitu kasoiksi ja kompostiin vyörätty.

Syssy mi syssy.

Toisenlaiset lehdet putoilevat postilaatikkoon, kirjojen kansien väliin niputettuina. Toinen syksyn merkki. 

Kaunista katseltavaa kaikin.

Ovat helpommin koottavissa vinoksi siistiksi pinoksi, poimittavissa luettavaksi.

Nautittavia tehtäviä taas tarjolla kaksin.

KIRJA-ARVOSTELUT

Harallaan sylttytehtaalla

 sex-häirintää

Lotta Harala itse instagrammaa:

– Onneksi kisa täällä on vasta huomenna eli tänään päivän pläni on palautua ja tankata energiaa vällyjen välissä! Kerrankin voi hyvällä omatunnolla katsoa ohjelmia sängyssä koko päivän.

Naps!

Media het perrään:

nipsnaps!

Niinko kirkko ei ota kantaa leipäasiassa, ei tässä ko. asiassa Hikatusta Hikkaj -institutiokaan tarkoitushakuisuudesta/estetismistä.

Saarikko

KIRJA-ARVOSTELUT

Vaimo puolukassa, mies saunan lämmityksessä

 maalaiselämää - ties monesko osa

Onhan tämä muuta toista kuin katsoa ikkunasta katua. Tien toiselta puolen kallion kupeelta saa tunnissa ämpärillisen, on jo saanut kolme. Tällä puolen Mies katkoo risuja padan alle ja rikittää. Syttyy herkästi, kohta jo lisää paksumpia oksia. Pumppaa kaivosta vettä, kaataa kolme sankollista pataan ja kolme kylmävesikorvoon. Hakkaa muutaman paksumman koivuhalon kiukaan alle, tuohella sytyttää kunhan poimija palaa ämpärinsä kanssa.

Päästään selvittelemään. 

Puolta päivää vasta mennään.

Kiire on jossain muualla, ei täällä. Noukkii muutaman omenan maasta, jokunen luumukin jo syötävissä.

Tuli kiukaan alle, paksuja halkoja pesä täyteen, jottei mustille hiilille menisi sillä aikaa kun pyörähtävät sauvoilla rantalenkin.

Hiki iholla.                                                                                                          Viileän näköisenä väreilee järvi.  Puistattaa. Onneksi se sauna tupruamassa.

Syksykö näin pitkällä jo - lehdet kellastumassa, hedelmät kypsymässä. Oma elämä siinä mukana samassa tahdissa.

KIRJA-ARVOSTELUT

Runolleko vai puuhun tästä

Poiminpa kukkapenkistä marketan kun päivänkakkaroita ei enää niityltä löydy ja nypin heteitä: - ... Puuhun. Runolle. Puuhun. Runolle. Puuhun. Runolle. ... Puuhun. Runolle.

Enkä käytä vai-sanaa Haanpään/Huovisenko? loitsun lailla mies, joka kaiulta vastausta huuteli jotta, hankintaanko 'puteli vai villapaita?', ja jolle kaiku kuittasi 'vai villapaita!'.

Runolle siis, koska hedelehti niin näytti ja sielläkin on juomaa tarjolla, ken sitä haluaa kallistaa runoilijan kanssa, tämän:

Tapani Kinnunen: Maitoa ja alkoholia. Enostone 2020

Kirja ilmestyy vasta huomenna, julkkarit Turussa Bar Ö:ssä, vaan sitä kun on päässyt sisäpiireihin, niin olen saanut sen ennakkoon (niinhän ne Hesarin kriitikotkin kaikki kirjat ennakkolukevat). 

Eikä täältä P-Karjalasta ole Varsinaiseen Suomeen niin vain pääseminen, joten kilistelen yksin maitoa (oikeastaan tuo taistelutoverini Turust, jvon, voisi poiketa naukkaamaan väkevämmät ja edustamaan meikäläistä korrektisti, heh.).

Ensinnäkin varoitus: siveelliset älkööt vaivautuko. Eivätkä nekään, jotka haluavat oppiakseen lukea, muuten käy niin kuin Kinnusen edelliselle kirjalle, Päässä nykii, jonka lainasin sähkö-Heikille. Palauttaessaan kirjan hän Mitäs tuumit? -kysymykseeni loihe: - Siinä ei ollu mittää opittavaa.

No toiset lukevat toisella tavalla, ja toiset toisella.

Näissä runoissa on potkua, ja prosentteja. 

Se, ovatko ne niin täsmällisiä kuin mitä novellien ja runojen kirjoittamattomaan sääntöön kuuluu - so. niihin ei voi mitään lisätä eikä pois ottaa - onkin toinen juttu. Niitä näitä pohtikaamme sitten taas siellä. Tai kukin tykönänsä.

Minuun iski runoilijan Kreetan aika, kun siellä joskus itsekin NATOn tukikohdan ohi mäkeä päivittäin kymppejäni juoksin laakson koirat kintereillä puraisua kyttäämässä.

NATO

Hornetit jyrisevät aamuyöllä

matalalla kaupungin yllä.

Toisenlaiset ilmavoimat

inisevät korvani juuressa

läpi yön.

...

Tästä eteenpäin ei riitä kantti jatkaa sitatointia. 😜

Haastattelu

KIRJA-ARVOSTELUT

Omakustanne

Se on vähän kuin maalainen kaupungissa. Sille on nyrpistettävä joukon mukana. 

Ja kuitenkin sen kansien sisällä saattaa piillä helmi. Ja jos ei helmi niin kuitenkin herkku. Ja jos ei herkku niin muuten ihan kelpo nautittava. Kuten usein onkin. Omin päin se on sieltä kaivettava, löydettävä, unohdettava median huuhtomat tervot, kinnuset, westöt, oksaset.

Kelpo kirjan luin nytkin, kun tilaisuus tarjottiin, eli prosessi eteni tähän tapaan:

Kirjavinkit:

Moro,
Arvostelukappaletta tarjolla: 

> ”Kun pappi siunaa porukan, on iso rytäkkä tulossa” - Hämeenkyrön torpasta
> Tali-Ihantalaan 1940-1944

Mie:

 'Moit! Voisin kokeilla, miten sotakirja uppoaa. 

  terv hikkaj'

Markus Hirsilä:

"Hei,

Postitettu."

 Mediapinta

Kolmesta Erkki Hirsilän Kaija-tyttären luovuttamasta muovikassillisesta, sotilaspassista, Kaijan ja hänen serkkunsa suullisesta muistelusta ja Kansallisarkiston kantakorttijäljenteestä sekä kotikuva-albumista toimittaja Markus Hirsilä on koonnut  tavallisen suomalaisen sotilaan elämän tarinan satasivuiseksi kelpo kertomukseksi.

 

158-senttinen alikersantti Erkki Hirsilä puolusti ja rakensi isänmaata vilpittömin mielin. Hän ei ollut niitä jotka uhosivat, eikä niitä jotka häipyivät metsiin, vaan hän oli niitä kolmansia: tavallisia, jotka astuivat asemiin kun käsky kävi.

Pienikokoinen kertomus pienikokoisesta miehestä. 

Eleettömästi. 

Pidin.

Lukemattahan olisi jäänyt tämäkin omakustanne niin kuin monet muutkin hyvät, jos ei jne. jne.

Kirjavinkeissä

KIRJA-ARVOSTELUT

Kerjäläinen saa kirjoja ja

Erityisesti kahta kirjaa olen jäljitellyt viime aikoina, toista tämän innostamana, toista tämän.

Ylipäätään on hankala lukea (kirjan) tekstiä mitä tahansa, koska aina ne johdattavat hakeutumaan lisätekstien pariin ja lopulta rämmit suossa, josta ei niin vain kuiville pääse. Houkuttelevia kirjanimiä sitten taas kontillinen haussa.

Uteliaisuushan se kaiken takana.

Lyhyin askelin! Lyhyin askelin! Sinne suohon ja takaisin. Maltilla. Niin kyllä siitä selviää ja pian käsissäsi on hakemasi. Kuten nytkin.

Jälkimmäinen tämä nyt oli helppo tapaus: yhteys SKS:ään, ja kerjuupyyntö Mariannelle, jolta pian vastaus: "Hauska että huomasit tämän. Laitan kirjan postiin."

Toinen tämä oli vähän mutkikkaampi, kyselyjä antikvaareja myöten, kunnes tekijä itse ilahdutti postpukettilähetyksellään, vieläpä kehuen entistä alaistaan, kirjoittaen kirjan alkulehdelle omistukseksi 'HikkaJ:lle, loistavalle kirjoittajalle tulisin taisteluterveisin Ritvalta Joensuussa 24.8.2020'

Harvoin kerjäläinen kehuja saa pyytämänsä lisukkeina!

So. ↓

🐱😸😹😺😻😽 |< näiden kaltaisiahan me.

KIRJA-ARVOSTELUT

Siis aivan uskomatonta!

 Projekti Lönnrot

 Siis 2330 mielenkiintoista kirjaa ilmaiseksi luettavina!

Kuulkaapa mokomaa!

Löytyy Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta, Canthia, Dumasia, Flaubertia, Gogolin Kuolleita sieluja, Ivaloa, Järnefeltiä, Kilven Alastaloa, Nietzscheä, Lehtosta ...

Pakko jatkaa huutomerkein, hei: Uskomatonta!

Eipä tartte enää lukupulasta kärsiä, kirjastoissa koluta kun menee suorinta tietä tänne ja lukee mieleisiään: http://www.lonnrot.net/

Tämäkin maanmainio ilmaispalvelupalvelu meillä suomenkielisillä käytössä maksuttoman opetuksen, terveydenhoidon ynnä muiden hyvin- ja pahoinvointipalvelujen lisäksi! (otettakoon toki huomioon Kalle Isokallion vastalause)

 

Ja vielä eikun valitetaan!

Tänään muuten voi verrata nykymenoa entisaikaan, jolloin marineita ei vielä ollut paapomassa, klo 13 suorana ykköseltä - taikka jo nyt Areenasta!

ps entä jos lukemnen ei kiinnosta: Kirjasampo

KIRJA-ARVOSTELUT