Se on vähän kuin maalainen kaupungissa. Sille on nyrpistettävä joukon mukana.
Ja kuitenkin sen kansien sisällä saattaa piillä helmi. Ja jos ei helmi niin kuitenkin herkku. Ja jos ei herkku niin muuten ihan kelpo nautittava. Kuten usein onkin. Omin päin se on sieltä kaivettava, löydettävä, unohdettava median huuhtomat tervot, kinnuset, westöt, oksaset.
Kelpo kirjan luin nytkin, kun tilaisuus tarjottiin, eli prosessi eteni tähän tapaan:
Kirjavinkit:
Moro,
> ”Kun pappi siunaa porukan, on iso rytäkkä tulossa” - Hämeenkyrön torpasta
Arvostelukappaletta tarjolla:
> Tali-Ihantalaan 1940-1944
Mie:
'Moit! Voisin kokeilla, miten sotakirja uppoaa.
terv hikkaj'
Markus Hirsilä:
"Hei,
Postitettu."
Kolmesta Erkki Hirsilän Kaija-tyttären luovuttamasta muovikassillisesta, sotilaspassista, Kaijan ja hänen serkkunsa suullisesta muistelusta ja Kansallisarkiston kantakorttijäljenteestä sekä kotikuva-albumista toimittaja Markus Hirsilä on koonnut tavallisen suomalaisen sotilaan elämän tarinan satasivuiseksi kelpo kertomukseksi.
158-senttinen alikersantti Erkki Hirsilä puolusti ja rakensi isänmaata vilpittömin mielin. Hän ei ollut niitä jotka uhosivat, eikä niitä jotka häipyivät metsiin, vaan hän oli niitä kolmansia: tavallisia, jotka astuivat asemiin kun käsky kävi.
Pienikokoinen kertomus pienikokoisesta miehestä.
Eleettömästi.
Pidin.
Lukemattahan olisi jäänyt tämäkin omakustanne niin kuin monet muutkin hyvät, jos ei jne. jne.
Näin oma- tai paremminkin palvelukustanteita lukeneena ja julkaisseena totean, että kyllä ne monesti lukijansa tavoittavat. Kolleegani, tavallaan kaksinkertaisenkin kolleegani, teos "Lähetääs jätkät taas rimpuilemaan" oli itselleni nautinnollinen luettava, sillä tunsin sen elämänpiirin, mistä kirja oli kirjoitettu.
VastaaPoistaP.S. muuten, tulit mainituksi blogissani tänä päivänä. https://juttelija.wordpress.com/2020/09/06/lukunautinto-se-oli/
äej
Poistarohkea rokan syö, kaino näppejään vain nuolee!
Vaikeiksi väittävät käytännönihmiset ja ne jotka vain seiskoja lukevat. Minäkin heitä uskoin aikani, kunnes toimeen tartuin. :)
Kunhan Kilvestä ja Laxnessista aika jättää uskalla käydä myös Danten Divinaan käsiksi, kuin limppuun, ja huomaat että: no vot!
Ei pidä uskoa enemmistön mölinää. :)