Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 7. syyskuuta 2020

Runolleko vai puuhun tästä

Poiminpa kukkapenkistä marketan kun päivänkakkaroita ei enää niityltä löydy ja nypin heteitä: - ... Puuhun. Runolle. Puuhun. Runolle. Puuhun. Runolle. ... Puuhun. Runolle.

Enkä käytä vai-sanaa Haanpään/Huovisenko? loitsun lailla mies, joka kaiulta vastausta huuteli jotta, hankintaanko 'puteli vai villapaita?', ja jolle kaiku kuittasi 'vai villapaita!'.

Runolle siis, koska hedelehti niin näytti ja sielläkin on juomaa tarjolla, ken sitä haluaa kallistaa runoilijan kanssa, tämän:

Tapani Kinnunen: Maitoa ja alkoholia. Enostone 2020

Kirja ilmestyy vasta huomenna, julkkarit Turussa Bar Ö:ssä, vaan sitä kun on päässyt sisäpiireihin, niin olen saanut sen ennakkoon (niinhän ne Hesarin kriitikotkin kaikki kirjat ennakkolukevat). 
Eikä täältä P-Karjalasta ole Varsinaiseen Suomeen niin vain pääseminen, joten kilistelen yksin maitoa (oikeastaan tuo taistelutoverini Turust, jvon, voisi poiketa naukkaamaan väkevämmät ja edustamaan meikäläistä korrektisti, heh.).

Ensinnäkin varoitus: siveelliset älkööt vaivautuko. Eivätkä nekään, jotka haluavat oppiakseen lukea, muuten käy niin kuin Kinnusen edelliselle kirjalle, Päässä nykii, jonka lainasin sähkö-Heikille. Palauttaessaan kirjan hän Mitäs tuumit? -kysymykseeni loihe: - Siinä ei ollu mittää opittavaa.

No toiset lukevat toisella tavalla, ja toiset toisella.

Näissä runoissa on potkua, ja prosentteja. 

Se, ovatko ne niin täsmällisiä kuin mitä novellien ja runojen kirjoittamattomaan sääntöön kuuluu - so. niihin ei voi mitään lisätä eikä pois ottaa - onkin toinen juttu. Niitä näitä pohtikaamme sitten taas siellä. Tai kukin tykönänsä.

Minuun iski runoilijan Kreetan aika, kun siellä joskus itsekin NATOn tukikohdan ohi mäkeä päivittäin kymppejäni juoksin laakson koirat kintereillä puraisua kyttäämässä.

NATO
Hornetit jyrisevät aamuyöllä
matalalla kaupungin yllä.
Toisenlaiset ilmavoimat
inisevät korvani juuressa
läpi yön.
...
Tästä eteenpäin ei riitä kantti jatkaa sitatointia. 😜


9 kommenttia:

  1. Kiitos, en nyt taida kuiteskaan. FB:ssä luen parin kirjailijan kuulumisia ja se riittää, oikeastaan kovin hyvin... :-)

    T. JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jvon

      niin arvelinkin, jottet pöllimehästäs ennätä. ;)

      ps
      Turun kirjastolaitos vois kyllä herätä.

      Poista
  2. Karjalaisessa pitäisi olla haastattelu lähipäivinä, ja siinä paremmin runojen taustoista.

    Muuten olen sitä mieltä, että selittämättä paras.

    Tässä kuitenkin sensuroimaton sikermä noista Kreetan runoista:

    https://www.youtube.com/watch?v=Y4AU8dcvb4U

    Ei ihminen opi, jos niitä opettaa. Ne oppii ja viisastuu salaa.

    Turun terveisin, Tapani


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TK

      Totta oppimisesta puhut.

      Yritäpä herätellä tuo paikallisen Kotiseutu-uutisten päätoimittaja, kertoo kirjallisuusmieskin olevansa, josko Partanen ällyäis levikkialueen kesävieraansa.= https://kotiseutu-uutiset.com/

      Poista
  3. Näin kaikessa kulttuurissa paikalleen jokseenkin jämähtänyt ihailee sitä, että jaksat aina uusia ja uusia lukea. Minä en tiedä edes uusien kirjjailijoiden nimiä, ja mistä jäänkään paitsi!
    Mussiikkipuolella olen uteliaampi ja vastaanottavaisempi, paitsi kaikkinainen rap- , hiphop ja sen semmoinen ja se pimeyden voimia manaava rähisevä hevimusiikki, tai oikeastaan kaikkinainen hevimusiikki 1980- luvun jälkeen sekä järviradioiskelmä aiheuttavat inhoreaktion ja tarpeen sulkea radio.

    Iskelmässä tykkään suunnattomasti Muistojen Bulevardi- ohjelmasta, jossa on usein aivan huikeaa orkestrointia. Hevimusiikki oli kovastikin kuuntelemaani Deep Purplen aikana, myöhemmistä en ole juuri välittänyt.

    Sen sijaan taidemusiikissa pidän kovasti nykysäveltäjistäkin, kuten vaikka Lotta Wennäkoskesta ja sen sellaisista. Näin se on immeinen kummallinen, rajoittunut.

    Tässä Alastalon lukemisesta toivuskelen. Kirkolle- teosta aloittelin muutaman kymmenen sivun verran. Eppäilen, että joudun lukemaan Alastalon salissa uudemman kerran, kuten olen muutkin lempikirjani joutunut lukemaan useampia kertoja. Miksipä sitä ei palaisi tekstiin, joka nosti sielun johonkin sellaisiin sfääreihin, jossa ei vaikka aikaa tai muuta joutavaa ole ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      no sittenhän kateudet ovat tasan fifty. :)

      Vaan on se sittenkin enemmän: osata musisoida kuin kirjoittaa. Tunneskaalaakin ajatellen.

      Kirjallisuudessa joskus oikein hyvä teksti kannattaa jättää yhteen kertaan, niin jää hieno muisto kielen ja mielen päälle. Musiikissahan ei moinen ole mahdollista.

      ps
      "Lähetääs jätkät taas rimpuilemaan"-kirjasta: liittyykö se keikkaelämään?

      Poista
  4. Vastaus tuohon perussuomalaiskysymykseen:
    Kyllä. Kaveri aloitti ammattimuusikkona kuusitoistavuotiaana, sitten vanhoillaan hommasi kanttorin paperit. Kertoilee välillä rosoisesti ja kaunistelematta keikkahommien hyvät ja huonot puolet. Kirjaa ei taida olla pahemmin saatavilla, hän teki sitä pienen painoksen, josta sitten minä tavallaan kaksinkertaisena kolleegani kappaleeni sain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      tuo nimettömänä keikkailu tuntuu olevan ja näyttääkin olevan raskasta (jos rakastakin) ja palkitsematonta puuhaa, niin olen opekollegalta monesti juttujen muodossa kuullut. Ja näkyyhän tuo yhen oppilaanikin suulla:
      https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/canekdootteja/

      Onneksi pääsit siitä pyörelöstä hyvissä ajoin pois itseäsi kuluttamasta.

      Poista
  5. Nimimerkki Äijälle, Yle ykkösen Muistojen bulevardilla minunkin työaamuni kirjoittamisen parissa monesti alkaa, hienoja yllätyksellisiä slaagereita!

    Levylautaselle laitan sitten Miles Davisia, Thelenius Monkia tai Charles Mingusia - tai 1970-luvun lopun rockin uutta aaltoja ja punkkia!

    Mihinkään yhteen asiaan ei kannata elämässä ripustautua. Kaurapuuroa ja jazzia! Ah!

    VastaaPoista