6 mäkihyppääjänä Kiteen Hutsissa
ja urheilutoimittajana Arjon kanssa Luokkalehdessämme 1986.
Pohjakuntoa kertyi - oli mistä ponnistaa kymmenen vuotta myöhemmin maailmalle - niin kuin jo eilinen hiihtolista (131 km) osoitti, 3-luokkalaiselle kelpo tulos. Ei jäänyt kummulle. Eipä tuosta pojasta muutenkaan vaivaa ollut - päinvastoin. Tunnollinen oli ja kaikkea pohtiva. Osasi asiansa neuvoja kyselemättä. Ilo oli katsella tekemisen riemua ja asioiden puntarointia siinä toisten joukossa.
Sieltä se jostain mäen alta aamuisin koulunmäelle kömpi ja iltapäivällä mäen rinteeseen katosi jalkapatikassa kotipolulle tahi Tyyne-mummon tykö.
Osan oppilaista toi ja vei taksimersullaan Soke, suurimman osan kuljetti Mötön linja-autolla Veikko.
Joskus lopetin koulun ja tilasin kyydit tunnin aikaisemmin kun Loukunvaaran Joke-johtaja soitti, jotta pitäs lopettaa kun ois kiire kirkole - aja tätä kautta.
Kerran sitten jäi koukkaamatta sitä kautta ja ajoin suoraan kotiin. Iltavuoteella pälkähti päähän ja hätkäytti, jotta hitto, näinköhän Joke vielä koulunsa tienhaarassa seisoo kyytiä odottelemassa.
Ei se siis kovin virallista ollut ja pykälien mukaan aina kaikki mennyt. Kotoisan lupsakkaa pikemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti