Munsterhjelm Sofie

 Otetaas tästä väärän koivun takaisesta aatelissukulaisrouvasta selvää:

Ei se niin helppoa ollutkaan, elämä - olemuksesta päätellen.

Vaikka aluksi kutsuja, tanssiaisia ja pöytäherkkuja riitti:

'kuivattuja etelän hedelmiä, manteleita, viikunoita, rusinoita ja rintasokeria'

Onko teidän pöydässänne moisia herkkuja saatavilla, ja oletteko viime aikoina pyörähdelleet poloneesit, polskat, katrillit silkkileningeissä tanssisaleissa ja -salongeissa?

Hänellä oli aikanaan kahta kummempiakin mahdollisuus nautiskella - ja hän pyörähteli; välillä tosin kaikki meni päin puuta ja piti pureskella näkkileipää ja tyytyä metsämarjoihin etelän hedelmien sijasta.

Kaiken menettäminen johtui rakkaudesta: naida nyt huikenteleva poikamies, jolla muka ei ole omia lapsia!(oli 4) Ja varallisuutta, muttei muka velkaa!(oli)

Vanhempiensa kuoltua omapäinen varakas Sofie Munsterhjelm (1801-1867) huimuudessaan valitsi miehekseen Lars von Platenin keneltäkään kyselemättä, veljien varoittelusta huolimatta.

Pian pitikin Toivonniemen kartano myydä eikä sittenkään velat tulleet kuitatuiksi. Mies luikki sotimaan Kaukasukselle ja Sofie jäi puille paljaille kera kahden lapsen.

Mutta nainen nousi sitkeydellään ja ahkeruudellaan alemmilla kerroksilla käytyään takaisin omillaan toimeentulevaksi eläjäksi. Jopa niin ettei tarvinnut käsiään liata navettansa töissä.

Eletään Venäjän keisarien aikaa Suomessa 1800-luvulla, jolloin naisella ei juuri sijaa valtakunnassa ollut. 

Elettiin vuosisataa, jonka aikana mentiin kohti vapautumista, naisen ja rahvaan etenemismahdollisuuksia. Niin tulkitsee professori Kirsi Vainio-Korhonen 1800-luvun.

Ja nythän, pari vuosisataa myöhemmin, on meillä melkein kaikilla täysi vapaus kävellä kauppaan ja kerätä ostoskärri täyteen vaikka kaikki aatelisten herkutukset tuoretuotteina eikä vain kuivattuina.

Eikö niin?

Siis: aatelisten onnellisuusaste saavutettu.

lisää

omat KIRJA-ARVOSTELUT

 Kirjavinkeissä

Kerjäläinen saa kirjoja ja

Erityisesti kahta kirjaa olen jäljitellyt viime aikoina, toista tämän innostamana, toista tämän.

Ylipäätään on hankala lukea (kirjan) tekstiä mitä tahansa, koska aina ne johdattavat hakeutumaan lisätekstien pariin ja lopulta rämmit suossa, josta ei niin vain kuiville pääse. Houkuttelevia kirjanimiä sitten taas kontillinen haussa.

Uteliaisuushan se kaiken takana.

Lyhyin askelin! Lyhyin askelin! Sinne suohon ja takaisin. Maltilla. Niin kyllä siitä selviää ja pian käsissäsi on hakemasi. Kuten nytkin.

Jälkimmäinen tämä nyt oli helppo tapaus: yhteys SKS:ään, ja kerjuupyyntö Mariannelle, jolta pian vastaus: "Hauska että huomasit tämän. Laitan kirjan postiin."

Toinen tämä oli vähän mutkikkaampi, kyselyjä antikvaareja myöten, kunnes tekijä itse ilahdutti postpukettilähetyksellään, vieläpä kehuen entistä alaistaan, kirjoittaen kirjan alkulehdelle omistukseksi 'HikkaJ:lle, loistavalle kirjoittajalle tulisin taisteluterveisin Ritvalta Joensuussa 24.8.2020'

Harvoin kerjäläinen kehuja saa pyytämänsä lisukkeina!

So. ↓

🐱😸😹😺😻😽 |< näiden kaltaisiahan me.

KIRJA-ARVOSTELUT