Vaimo puolukassa, mies saunan lämmityksessä

 maalaiselämää - ties monesko osa

Onhan tämä muuta toista kuin katsoa ikkunasta katua. Tien toiselta puolen kallion kupeelta saa tunnissa ämpärillisen, on jo saanut kolme. Tällä puolen Mies katkoo risuja padan alle ja rikittää. Syttyy herkästi, kohta jo lisää paksumpia oksia. Pumppaa kaivosta vettä, kaataa kolme sankollista pataan ja kolme kylmävesikorvoon. Hakkaa muutaman paksumman koivuhalon kiukaan alle, tuohella sytyttää kunhan poimija palaa ämpärinsä kanssa.

Päästään selvittelemään. 

Puolta päivää vasta mennään.

Kiire on jossain muualla, ei täällä. Noukkii muutaman omenan maasta, jokunen luumukin jo syötävissä.

Tuli kiukaan alle, paksuja halkoja pesä täyteen, jottei mustille hiilille menisi sillä aikaa kun pyörähtävät sauvoilla rantalenkin.

Hiki iholla.                                                                                                          Viileän näköisenä väreilee järvi.  Puistattaa. Onneksi se sauna tupruamassa.

Syksykö näin pitkällä jo - lehdet kellastumassa, hedelmät kypsymässä. Oma elämä siinä mukana samassa tahdissa.

KIRJA-ARVOSTELUT

Just just ehtii nousta

Nautittavia päiviä nämä valottomat päivät. Aamukuudelta alat lukea kirjoja joita aina olet halunnut lukea. Seitsemältä nautit kahvin personkuppeineen ja ihailet takassa hulmahtelevaa tulta, pihavalon näyttämää lumivaippaista kuusiaitaa.
Kahdeksalta jatkat toisella kirjalla, Lehtosella. Ja ihmettelet syvää alakuloa johon Joel on itsensä ajanut, kai lukemalla liikaa; de Vigny kysyykin: "Huomaatteko, kirjailijat, kirjallisuuden tarpeettomuuden?"
Yhdeksältä pudistelet päätäsi ja luovut tältä aamulta Henkien taistelusta ja asetat Päätalon päälle, otat seuraavan, Haahtelan, Joel muuten sekin, vaan kun silmiä painaa ja kivistää, on aika ottaa nokoset.
Kymmeneltä käännät kylkeäsi ja yhdeltätoista on aika välikahvien.
   - Jopa on kaunista kartanolla! huudahdat ja ehdotat josko tänään jo ennen puolta päivää päivän urkko suoritettaisiin.
 - Ei oo kaverista kiinni! saat reippaan vastauksen.

Valoisaakin on, niin mikä ettei vaahtoavan kermaiseen kumpumaastoon painaltaa. Rantateille ja risukoihin. Kuusikon sisässä sammalet pilkistävät vielä, mutta hyvin niidenkin päällä suksi luistaa.

Tulee yksi ja yhä matka jatkuu, on niin puhdistavaa.

Kahden kiepettä: kopistelemme suksia jaloista pihamaalla, venyttelemme, otamme postin laatikosta.
Saunomme, aterioimme. Ja kas, kolme jo.

Pian neljä ja ulkona sysipimeää.

On iltapäivälevon aika. Järvi K. A. käteen ja piankos putoaa K. A. käsistä ja uni voitelee miehen.
Viittä lyö, vaan lyököön - niin kauniita näyttää, ilmaista kuvaa palmupuiden humiaa, meren kuohua ...

Kuudelta on kahvi tulella ja uutisten aika; ainoa hetki päivästä kun paha maailma meinaa silmille hyppiä, hyökätä huoneisiin. Helppo säätää säätimelle syyrialaiset Aasiaansa, hallituksen veronkiristykset, opposition kinaamiset kuulumattomiin. Kataistelkoot rauhassa, sinnehän ovat pyrkineet!

Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän historiaa, kylähistoriaa: hauskempia muistelmia siihen aikaan kun esi-isät lampun ostivat ja asiat reilaan saattoivat.

Ulkona on umpipimeää, lumivaipan alle koko maailma kätkeytynyt. Uneen aika vaipunut.
Uneen aika vaipua, että taas aamulla viiden jälkeen tulisi kuusi ja pääsisi päivää kiertämään.

ti 11.12.  -4  12/96 km/e