Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 5. toukokuuta 2020

Autiot talot

tyhjässä kaupungissa

Asukkaat ovat lähteneet, jättäneet tavaroita paikoilleen. Ristin sielua ei missään, ovat paenneet uuden rajan taa.

Uudisasukkaat kautta laajan valtakunnan saapuvat asuttamaan näitä rajaseutuja, uteliaina kurkistelevat asuntoihin ja jäävät asumaan. Ihmettelevät vieraskielisiä kirjoituksia lehdissä, paikallislehti-Laatokasta, sekä tienviitoissa ja katujen nimissä. Aikansa. Sitten ajan myötä tottuvat olemaan, jopa käsittämätöntä kieltä matkimaan: "Minä sinä rakasta!"

 Lapset löytävät jänniä asioita, vajoista ja ullakoilta merkillisen hienoja esineitä:
"Esimerkiksi sellainen, jossa satoi sisällä lunta. En ollut nähnyt sellaista, se ei ollut tullut mukanamme, vaan jäänyt suomalaisilta."

Vaan kohta jo on syntyvä uusi sukupolvi, jolle, päinvastoin kuin heidän vanhemmilleen, tämä syrjäinen seutu ei vieras ole, vaan oma synnyin- ja kotiseutu.

Liikumme Sortavalassa ja sen tienoilla uusien asukkaiden joukossa. Sota on ohi ja Karjala luovutettu venäläisille, 11 % Suomesta. 1/8 osa metsistä. 450 000 suomalaista on siirtynyt uuden rajan omalle puolelle. Piiri, johon Sortavala kuuluu, on nimeltä Karjalais-Suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta (KSSNT) ja se on osa Neuvostoliittoa. Sortavala on pommitettu pahasti hajalle, mutta 80 prosenttia Sortavalan piirin maaseudun asuntokannasta on säilynyt hyvässä kunnossa.


Tässä mielenkiintoisessa historian hämäriin jääneessä, kätketyssä ajassa nyt Hämysen ja Itkosen Sortavala-kirjaa olen etenemässä, ja huomaan pysyneeni kelkassa, joten ihan luettavaa ja ymmärrettävää tekstiä tiedemiehiltä, tarkkuudesta silti lipsumatta. Kuvien runsaus miellyttää.

Tätä kätkettyä sodan jälkeistä aikaa riittää vuoteen 1991. Tuosta ajanjaksosta ei paljon tietoa ole tihkunut ennen kuin kaikki meni uusiksi, kun lahonnut Neuvostoliitto hajosi käsiin.
Olen  siis Sortavala-kirjan mielenkiintoisimmissa lukukappaleissa:
  • Sortavalan uudet asukkaat (Sergei Verigin)
  • Sortavala neuvostokauden muistoissa (Olga Iljugha)
  • Sortavala - "Valkoisten öiden kaupunki" (Yury Shikalov)

Onpa mukava taustoittaa, miten tuolla tutulla alueella on maa maannut ja ihminen elänyt ennen omia taa-taa tapettirulla -matkoja. = 1 - 2 - 3 - jne.



KIRJA-ARVOSTELUT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti