Kalevalalaisittain nykyhetkessä

Toiset ilahduttavat sähköpostitse, kykenevimmät kirjoitse! Lähettävät luettavaa, läheltä koettua, jokapäiväistä arjen rientoa. Sanoisiko vertaiskirjoitusta, maan makua, olemisen onnea ja epä.

Siis: - Vertaiskirjoitusta, sano, saatavilla.

Niin tämäkin, tyyliltään tosin toinen. Hiotumpi. 

Eli nyt tuli viikolla tämmöinen, 120-sivuinen kalevalamittainen runokirja, ikään kuin eilisestä Kalevalan päivästä muistuttamaan.

Erkki Jormanainen, entinen toimittaja asialla. Ja kyllä näkyy, että lehtimiehen valppaus on säilynyt havainnoissa, uutisvainukin tallella täysin. Ajankohtaista tekstiä ajattomuuden rinnalla. Ja sehän tässä huvittavuuden ensialkuun tekee, kun kieli ei uutiskieltä, vaan kalevalaista; sepä hyvin sopiikin, sillä eihän tässä uutisia kerrota vaan mielipiteitä uutisten sisällöstä:

• Trump joutaisi jo oikeastaan verkkoja paulottammaan kaveriksi
• moto ja metsänhoito
• sudet, sus siunakkoon
• korona
• käsidesi
• Viisikko
• EU
• lastenoikeudet
• planeetan resurssit

Noita kun järkeilee niin johan kaipaa lepoa ja rauhaa. Ja mikä noita sottaillessa talvi-iltoina tulen äärellä lämpimässä, asioita laidasta laitaan, varsinkin kun on kesällä jalka kapsanut ja käsi kerännyt metsänantimia pakastimet täyteen.

Pakastimet! Kellarit ovat mennyttä aikaa. Kuten niin moni asia maailmassa muotoaan muuttanut.

Vaikka asiat välineet muuttuvat, elontaisto säilyy. Luontokin jossain muodossa: siitäpä kirjalle nimi - Pussauspuu. Moton melskaamaan metsään jätetty kelottuva puu korppiparin parisuhdepuuksi.

Siitä onkin soma kalevalaisittain kertoilla. 

Eikähän sentään kaikki askar muutu, ainakin hiihto säilyy! Vaikka termit vähemmän kalevalaiset. Kuunnelkaas muutama palanen, mitä kuuluu Latusille:

"Venyttelin, verryttelin,

mallia otin Marista,

Ederistä ilman muuta,

sillä on sivut soreat,

aamutoimet oivalliset.

---

Porkkanaa panin pidoksi,

liuvuksi sileän pinnan, 

sitten sukset jo sujutin

leveelle latu-uralle,

höylätylle, fiilatulle.

---"

Muisti se, olkaa huoletti, ottaa mukaansa sen pitoporkkanapurkin lisäksi myös kaikkein tärkeimmän purkin - senpä nitropurkin. Se Erkki, kynäholisti.

EJ, 

nyt kun on hyvä alku, tämä ja aikaisemmat,+, niin anna palaa vaan, pännänpätkää pätkemmäksi kuluta ja anna surutta tulla sanahuppelia lisää. 

Toivomus olisi seuraavaksi sellainen Sanasia vuoden jokaiseksi päiväksi -allakkakirja, vähän niinkö Päivän tunnussanan malliin, jota jo olen Sinulta ruinannut, anellutkin aiemmin, ks. 

Lopputulema: kalevalalainen kieli pehmentää. 

Eli

jäämme odottamaan Röngän lukemia iltauutisia koronasta, Bidenista, Putinista, Navalnyista, sodista, ilmastonmuutoksista - kalevalaisittain. Ainakin Erkin kirjoittamina pahatkin asiat muuttuisivat jotenkin miten sen nyt sanoisi: hallittavimmiksi.

lasten ka' 6+10 km/ 550 km/€ = 88 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Puhallus pipiin

oli käynyt joku eilen postilaatikolla ja jättänyt valkoisen kirjekuoren jonka päällä luki harakanvarpain

H I K K A

Täälä

Kuulin minä siinä pihalla könöttäessäni venetelaa parruun kiinnittäessäni jotta rusehtava auto hiljensi kuusiaidan takana, pysähteli ja pysähtyi. Laatikon kansi kolahti. Ja sitten auto kaasutteli pois mäelle.
Joku laskua jakelemassa? Tahi jäsenmaksua? Taikka kutsua telttakokoukseen? Taikka ...

Jotain vähemmän tähellistä kumminkin.

Pikkuhiljaa ITE-puutelakka alkoi olla valmis, ja ihan iloissani ihmettelin, kun ei veren pisaraa missään päin ruumista, kuten näissä puuhissa aina jos jossain. Vaan vieläpä viimeisiä pultteja pyöritellessä ennätti jakari luiskahtaa niin että peukalo viilteli telanrautaa. Ihan niin kuin joku olisi ilkkunut:

 - Sainpas viillon, edes pintahaavan!

Puhaltamalla pipi paranisi. Ja nenäliinatupolla.

Vaan se postilaatikko: ken siellä kävi? ja mitä toi?

Tämmöisen kalevalaisen oli laittanut siihen kirjeen sisälle:

Ilahdutti - tämä oli se puhallus, joka paransi peukalon haavan.
Kovasti kiittelen.

Vaan eipäs itse puhaltaja tohtinut pujahtaa kuusiaidan sisäpuolelle. Ei olisi häirinnyt, kahvit olisimme EJ:lle keitältäneet.

Jo toinen kirja vuoden sisällä!

KIRJA-ARVOSTELUT

Pääsiäistiputervehdys

- No Vot!

Tiputtelipa kerrankin posti mukavaa päiväpostia, kun oli jättänyt laatikkoon avonaisen kirjeen, jonka sisältä pilkisteli Seitenviis: Bittiparatiisin pitäjän, sen tuhannen kilometrin elämänhiihtäjän, toimittaja emeritus Erkki Jormanaisen runokirja vuosilta 1960 - 2020.

Kultahäitten, ja varmaan myös ylletyn iän, kunniaksi julki laitettu.

Oli hyvä tuuri, ettei ollut kuoriutunut matkalla kokonaan ja jäänyt mieron tielle: 

 - Nyt on pääsiäispyhiksi mieluisaa tutkailtavaa! 📖  - On se ainakin tyhjää kirjekuorta parempi. 😏

Eikä ole ej ensimmäistä kertaa asialla: Pohjoiskarjalaisia nykykirjailijoita, ks.

Ja näitä on vielä saatavilla:

ADLIBRIS

Yhden runon, sen lämpimän ytimen, jo näin ennen pääsiäistä kaavin teille maistiaisiksi:

vuosia vuosia
miun mualimassa
aurinko on noussut
lännestä 

viime aikoina
se on palannut
lapsuuden aamuun
itäisille maille
---
palannut
kaikkeen siihen
mikä parasta on

UUDEMPI

8 km/1060 km/€  = 160 h

+11,7 °C

KIRJA-ARVOSTELUT

Parahus

 

http://erkkijormanainen.blogspot.fi/2017/01/kirjat-jarjestyksessa.html/

EJ
'Parahus:
ylipäätään en ihmettele miten ihmiset massana menee aina 'yhen kiiltävän' perästä, millon minkiin!
Ja millon mansikka on myrkyllinen, karppaus terveellinen, millon Sipilä on sutki, millon jne.

Mutta sitä aina ihmettelen että kirjallisuusväkikin on nenästä veittävee, esim. nuihen uutuuskirjojen, kaikenmualiman tervojen ja sohvien perässä parkuvat ja pyörtyvät kuin pahaiset teinitytöt; hyvä etteivät telttaile kirjakaupa eessä yötä kun tietävät että huomenna ilimestyy taas joku nousiainen...
Siten ikään kuin unohtavat että joskus aikonaan on jonnnilaisii joitai muitai kirjoja kirjotettu.
Vaan myöpä sitä ei sorruta joutavia kirkummaan!'

 

Kävin Ierikällä äsken kylässä - virtuaalisesti, kuten joka aamu Lustitarhassa. Joskus ruikautan merkin, joskus en.
Siellä viihtyy, siellä on vähän semmonen huovismainen tunnelma.
.
Pistäytykääpä!
"Astukee tok tuppaan ja käykee peremmäle", kehotettas tiälläpäin.

pitkästä aikaa lunssan jälkeen

maistuipa makealta

 hiihdot 11 /341 km=/€

___________

ex KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Kuka ketäkin kiittää

"... ehotin Mauri Sariolalle nooppelia.
Kirjailijalta iteltään sain hyvin innostuneen viestin postikortilla", kommentoi Erkki Jormanainen, kirjailija itsekin, eilistä pottua pohtiessaan, voiko toimittaja olla kriitikko. Päätoimittaja oli tyssännyt lennokkaan alun.

Vaan kirjailijapa toimittaja voipi olla, jopa tunnettu kirjailija kuten Heikki Turunen Karjalan Maa -lehdestä; lehti on kuollut ja kuopattu, mutta Heikki senkun porskuttaa - kaheksannellakymmentä!

Turjailijalla oikein kunnon kemut!

 

Hyvä se on Heikki veäntäämmäännii, ei sillä - juhlan paikka son jälilleennii.

Mänkööt nopelit muile.

 

Jos sai Erkki kiitosviestin iteltään Sariolalta, niin panenpa paremmaksi: tuli silloin aktiiviaikoina Brasiliasta asti käyntikortti, jossa luki

 

TEL 213 / 559-5402

Paulo de Carvalho-Neto, PH. D.

Professor / Writer

 



Kortin takana käsin kirjoitettu viesti, joka kuului näin:

 

"Thank you for your note on my novel SETANI ATAHUALPA, published in Karjalainen 19/4 -82.

I am still writing SUOMI, my new novell.

 

Sincerely

Paulo"

 

 

Katellaanpa huomenissa, kiittikö de Carvalho-Neto, eli Paulo vaan näin tuttavien kesken, turhasta.