Hikatusta - hikkaj: valmentaja

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Paskin mahdollinen

isä ja valmentaja

Valmennettaviensa nuorten naisten - so. alaikäisten tyttöjen - hyväksikäyttäjä. Yök! pääsi perille päästyäni. Ainakin kolminkertainen yök! moninkertaiselle makaajalle.
Tämän jälkeen ymmärrän taas paremmin #metoo-porukkaa ja heidän meteliänsä.

Nyrkkeilyä ja grafiikkaa kirjan sisältönä; noista taiteista solmiutuu mukaansa nielaiseva kudelma.
Onnistunut on Inga Magga Varjonyrkkeilijä-esikoisessaan. On.

Eli olen tällä kertaa lukenut moninkertaistetun hyväksikäyttöstoryn Elina Kilkun Ihanasta tytöstä, joka muka on nuorisoromaani, mutta jota vallan vanhatkin - 👴👵 - halulla hartahalla lukevat.

Magga tällää melkoisen oikeansuoran lukijan tajuntaan.

Kanveesista tästä nousemassa ja heräilemässä ja ryhtymässä Kirjavinkki-touhuiluun, sillä sieltähän kirjan sain ja sinne kuuluu tämän kirjan tarkempi repostelu.

Parit viikot, niin siellä nähdään!

KIRJA-ARVOSTELUT

lauantai 15. helmikuuta 2020

Jaakko Mikkola

"Kaikenlaisia lajeja löytyy ja kaikenlaisia persoonia lajien takaa, ennen kuulemattomia tai ainakin mieleen painumattomia. Mukava noita on kumminkin lueskella ja siikailla, vaikka välillä tuntuu ihtesäkiduttamiselta. Kuten tämä tämäpäivänenkin, joka on valamistumassa, miehestä josta en oo iänkuun päivänä halaistua sanaa kuullut: Jaakko Mikkola.
Sittenpähän tuntuu kohan urakka on ohi nuo Rousseaut sun muut Waltarit entistä tähellisimmiltä."

Noin vastasin aamulla EJ:n kommenttiin kiveen hakatusta miehestä, jota tänään on tässä riepoteltava. Eipä aiheuta liiempiä intohimoja Suomen olympiajoukkueen valmentajana ja kantavana voimana Antwerpenin ja Pariisin olympiakisoissa vaikuttanut insinööri Jaakko Mikkola (1886-1952). Rahanahnekin taisi olla kun Amerikkaan muutti hyvissä ajoin kultaa vuolemaan. Sitä kultaa tosin taisi eniten hommata Suomen yleisurheilijoille, jotka hänen alaisuudessaan saavuttivat ison tukun mitaleja.

Niiden rinnalla hänen oma seiväshypyn Suomen mestaruutensa 320 cm:n ylityksellä ei kummoinen saavutus ole. Seiväshyppääjän ura päättyikin loukkaantumiseen kun Mikkola putosi kyljelleen maahan kehnojen pehmikkeiden ohi:
"Hänen käsivartensa turposi muodottomaksi möhkäleeksi. Muistan hyvin tilaisuuden, sillä etsin hänelle vettä, jolla paisuneen käsivarren kuumetta voitaisiin lieventää. Lopulta sain ravintolasta - limonadipullollisen", kertoi Uppercut eli Yrjö Halme Otavainen-lehdessä.

Ehkä sana rahanahne on liian voimakas ilmaisu, sillä jostainhan toimeentulo oli kerättävä, ja valmentajataitonsa tietäen oli sitten vara vaatia toisiin olympialaisiin valmentamisesta kunnon liksa. 4000 markkaa tarjottiin, mutta Amerikasta lähti Suomeen Mikkolan tinkiviesti: 4500 markkaa ja itsenäinen asema olympiavalmennuksen johtajana, ja kaiken lisäksi, jos vaatimukseen ei suostuta, Ville Ritola edustaa Pariisin olympialaisissa Yhdysvaltoja.

Tuo käy ilmi Lahden urheilumuseon erikoistutkija Kalle Rantalan väitöskirjamateriaalista vertauslaskelmin: työmiehen keskituntipalkka oli n. 5 mk.

Ei mitään uutta - ainahan ne on herrat tienanneet älyttömiä!

Vaan eivätpä nuokaan rahat hukkaan menneet, sillä myös Pariisista tultiin kilinän kanssa kotiin. Mikkolan kahdet 'olympiahieronnat' tuottivat Suomelle yleisurheilussa kaikkiaan 28 mitalia! Palkka oli siten hyvinkin ansaittu.