Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. syyskuuta 2024

Opiskelua Neuvostoliitossa

 ja arkielämää

Pentti Stranius (toim.): Olemattoman kokeneet -
Muistelmia suomalaisopiskelijoiden Neuvostoliitto-vuosilta.
Kirjokansi 2024
Joulujuhlien vuoro tällä kertaa kuvassa. 

Syytä juhlia milloin mitäkin, sen verran rankkaa oli opiskelu Neuvostoliitossa. Oli välillä päästettävä liiat höyryt pellolle - vaikka sillä aikaa kun venäläiset opiskelutoverit olivat suorittamassa työvelvollisuuttaan maaseudun pelloilla.

Neuvostoliitossa 1970-80-luvuilla opiskeli, lähinnä kommunistipuolueen sekä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kautta opiskelupaikan saanutta aktiivista ja aatteellista, vähävaraista nuorisoa. Opiskelu oli ilmaista ja siitä vielä maksettiin kuukausittain ruplamäärä, jolla tuli hyvin toimeen. Niinpä aikanaan kun tutkintodiplomi (rakennus-, kieli-, historian- lääketieteen yms. aloilta) 5-7 vuoden jälkeen oli taskussa, hommat hoidettu, ei opiskeluvelkaa ollut ja pääsi kotimaassa aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Vaan eipä aina päässytkään! Tiettyjä epäilyksiä ilmeni työnantajilla naapurimaassa opiskelleen työhön pyrkijän motiiveista.

Pentti Straniuksen toimittamassa Olemattoman Kokeneet -kirjassa 20 VeNeOy-yhdistyksen jäsentä muistelee opiskeluaikojaan ken nyt missäkin tutkintoaan suoritti: Moskovassa, Leningradissa, Kiovassa, Minskissä jne.

Ruohonjuurielämää Neuvostoliitossa. 
Mielenkiintoista kerta kaikkiaan saada vahvistusta kuulopuheille parinkymmenen ihmisen suulla. Useimmilla meni putkeen opiskelut, joillakin juomaputkeen.

Kasvotuttu Joensuun kaupunginteatterin näyttelijä Minna Maaria Virtasen ammattiin, ja ammattiaan yhä harjoittava, valmistuminen Venäjällä 1997 on tuorein valmistuja kirjassa. Ei se sen helpompaa kielitaidottomana maahan lähteneen opiskelijan vaativa koulumainen elämä ryöstökapitalistiseksi muuttuneessa valtiossa ollut, vaikka muu arkielämä asumisineen Minna Maarialla olikin.

Kasvotuttuakin tutumpi kirjan toimittanut ja koostanut öisinkinajattelija Pentti Stranius, sen Leon ja muutaman muunkin isä, päättää muisteluteoksen omalla kertomuksellaan. Pentin elämää on voinut seurata ainakin hänen kirjoistaan Leijonasillalla ja Vähän karvas jälkimaku sekä lyöttäytymällä hänen johtamilleen vankkaa ja kokemusperäistä tietoa tulviville Venäjän-matkoille. Silloin vielä kun voi.

Oman persoonan ja miksei aatteenkin hapertumisesta Pentti kuvailee näin:

" 'Yhtä' puhuminen oli loppujen lopuksi aika harvinaista, enemmän elämää oli toisaalla, arkisfääreissä. Mutta saattoihan tämä tiedostettu 'ketman'-ilmiö tai 'kaksoistietoisuus', vaikuttaa kohtalokkaasti luonteenkehitykseeni ja pohjalaisen mentaliteettini vähittäiseen murentumiseenkin."

Pentti Mars-kentällä tulkitsemassa matkalaisille Kuusisen klubilla kuolleiden muistolaattaa.

Kirjavinkeissä
pstpst 
tästä kirjasta lisää tästä


tänään
Tom Sjöblom: Kävelen

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Sortavala in ja on and by my mind

Kahden tiedemiehen tekemää tekstiä on lähestyttävä ns. kautta rantain, varovasti ja kunnioittavasti, ennen kaikkea taustoittavasti.

TH vasemmalla, Sepeteus ja Taavi
Niinpä otan esikäsittelyyn kolme ensin mieleen pulpahtanutta omakohtaista tietoa ja kokemusta:
  1. Tunnen Tapio Hämysen (kuin tyhjät taskumme - opiskeluajoilta)
  2. Tunnen Sortavalan (päiviä ja öitä)
  3. Olen tuntenut linja-autoilija Mötön perillisiä ja sukulaisia (Lauri-poika - lähinnä, Pesosen Veikko)
1. Tapsan kanssa kämppäiltiin asuntolassa ja jotuohetkinä (=jouto ja juotu) vietettiin säädyllisiä korkeintaan kolmen kaljan ravintolailtoja, kolmantena pyöränä historianopiskelija kämppäkaveri Taavi. Moskovat käytiin, apinat nähtiin sekä Kremlin muurien sisällä ummet ja Joutsenlammet; Bolsoi silloinkin oli remontissa. Mitäs kun Sepeteus myi parit ihokkaistaan pimeillä toreilla, mikäs meidän ruplilla sitten oli mällätä paraatipaikoilla.
Vaan paluun jälkeen taas entiset säkät ja mäihät: aina yömyöhät päättyivät tylsään huokaukseen viimeisenkin valssin soitua: - Tässä sitä taas jätkäsakissa istutaan.
Ei meistä naissankareiksi ollut.

2. Sortavala siellä on yövytty, milloin menty sen kautta Käkisalmen markkinoille, milloin Petroskoihin, milloin Kuhavuorelle maisemia katselemaan, milloin tapettikaupoilla käyty, milloin kouluihin tutustuttu, milloin mitäkin.

3. Möttö liikennöi linja-autoillaan ennen sotia Kiteeltä Sortavalaan, poika Lauri hoiteli sitten -70 luvulta mm. koululaiskyytejä meidänkin koululle, kun rajaa etemmäksi ei asiaa ollut. Ainakin koulumaanantaisin istuin kyydissä mukana kiivetäkseni kateederille jakamaan tiedonjyväsiä ja Holopaisen Tuomakselle musiikkitaitoa - iso HEH! viimeisestä heitosta, sillä kyseessä on  hyperbolien bola.
Kai kirjassa nyt Mötön Kallen linja-autoliikenne mainittaneen?


Tuota taustaa vasten aloittelen Sortavala - Muutosten ja muistojen kaupunki -teokseen, SKS 2020, paneutumisen. Rajakaupungin historia on Tapio Hämysen ja Hannu Itkosen toimittama. Professoreja kumpainenkin.

Tapsakin professori!
No kyllähän hänen järkiperäisyytensä aisti jo silloin opiskeluaikana: Hämis jäi opiskelemaan eteenpäin, kun me muut hätäisimmät iskimme kätemme leivänsyrjään ja jäimme alemmiksi kandidaateiksi, kuka miksikin opettajaksi.

Hämy olisi voinut jo silloin jäädä opettajaksi vaikka tänne Moskovan yliopistoon, jonka rapuilla joku seurueen luulotautinen kuvittelee,
                               jotta tästä ura urkenisi: 
  Uraa! 
                   Uraa! 
                                                           Uraa!                          




maanantai 21. marraskuuta 2016

IV B – Majurin keittiössä

sivu IV B

"No ny mää muistan!: Yks Yrjö S:n tuttu (ei se toinen vaan se) majuri  e v p. 
Kävin sen pakeilla, jotta olisko sillä asuntoa tiedossa. Onhan sillä: keittiötään tyrkytti. Humelissa oli jätkä – ihan hermoraunio. Tupakkia poltti minkä ikuna kerkes. Ei meinannu laskee poijes. (HUH!) Seinällä sillä oli Turkin lippu, puukkoja, tikareita, pistooleja, tussareita, mörssäreitä, kiväärejä tauluja, tuohikontteja etc ... etc… etc .. Hyvä että poijjes sieltä pääsin. Sun pitäs käyvä siellä, tai asua!  SE ON ELÄMYS.

Joo. Ilmoja on piisannu: satanu ja paistanu. Siitä se talvi tulla tupsahtaapi kohta.
KIRUTA !

Osotan tän kirjeen 82300:aan. Aattelin jos panis osotteeks: Joensuun korkeakoulun oppilasasuntolan, putka n:o 1 . En viiti

PEACE forever RIP"
Jos alla lehmuksen
levätä mielii ken
Ja kilpaa linnun kanssa
livertää laulujansa,
Niin tänne tervehdin häntä:
Tääll’ ainoat
On vainoojat
Vain talvi ja lumiräntä.


(Shakespearen Wille)

Kauko Keuhko laulaa ratiossa! 15.40


 1-2-3-4-5-6-7-8-9


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

IV A – Puutteessa ja vaarassa

sivu IV A

"Tokkopa tää 50 pennillä perille tulee, mutta lunastatpahan sitten Rönkön rouvalta tai Pakkasen E:ltä tään kirjeen ! (mulla ei oo rahnaa)
Kävin tässä tänä päivänä Kaupunkin kirastosa. Joo. Iso paikka on. Kortinkin sain.
VOI SURKU, kun ei oo DX-ratioonia täällä. Kaverilla on transistoriratiooni, mutta siinähäntä ei ole lyhyviä aaltoja.
mitäs vielä?
Kovaa ajavatten pahukset täällä noilla autoloilla. Ei siinä köyhä poika arvoo männä 16.00 – 17.00 –ruuhkaan seikkailemaan. Polliisit siellä huitovat keskellä risteystä ja heiluttavat semmosta pulikkata. Saa varoa etteivät ne sillä päähän kolahuta. Ja sittön ne puhaltavatten pilliä. HURRRRRR."


Tuo on liikennelaitoksen sininen sähkökäyttöinen Bussi



1-2-3-4-5-6-7-8-9

lauantai 19. marraskuuta 2016

III B – Kirjallisuustieteen appro


sivu III B


"Tässön mun osote, jottei unehu:
mun nimi (tiejäkkönä sen?)

Härmälänkatu 9 ---
338000 TAMPERE 80

 Kiruta, soita, sähkötä tai tule käymään, perskeles!!!


Yleisen kirjallisuustieteen approon kuuluu seuraavata:
- 2 luentosarjaa, 3 kirjaa ja...
- VOIHAN NAPA! Kun mää ton seuraavan näin niin aattelin lähteä kotio!  -  Shakespearen, Molieren, Goethen, Ibsenin, Strindbergin ja Dostojesvkin pääteoksia KOLME (3!) kultakin ja taustatiedot ko. kirjailijoista !!! !!!!!  (Ei ikuna!) Ja sitten minä vielä opiskelen kirjastotiedettä, sosiologiaa ynnä lehdistö- ja tiedotusoppia ja ….

HAH- HAH-HAAAA... Naura sääkin!

Kohta vielä tääki Tampereen murre tarttuu, jotta älä ihmettele kun (JOS) vielä nähhään joskus, Allahkaan tuskin tietää milloin!

Illalla kirutan vielä yhden paprun."

1-2-3-4-5-6-7-8-9

perjantai 18. marraskuuta 2016

III A – Tuttujakin, tavallaan

sivu III A
"Enpä paljon viisastunna. Sen sain tietää, jotta on pakollinen röntkäyskuvaus. Niin tää kaveri on Pena-poika. Toista vuotta jo opiskelee täällä. Vaatimattomasti: kansainvälistä politiikkaa, lehdistö- ja tiedotusoppia etc. Oli poika olluna viimo kesänä Karjalan Maassa kesätoimittajana!

 Talon eukko toi kahveeta: - Me tuossa juotiin äsken, jotta tässä on teillekin … (voi miten sööttiä…)"

Riitta L. Rasvuarasta pitäs olla kansa täällä (jos tunnet), mutt en oo nänä. Se Masa V. pääsi kanssa sinne sun kouluun. Ookko nänä? Jos näet: sano sillen kiitoksia kun se yritti mullen hommata asuntoa ja kerro terveisiä! Ja kysy siltä Kaisan puh-numerova, jotta saan soittaa, ettei se vaan yritä ettiä mullen asuntoa, kun ei sitä nävy Y-opistolla. (Masa tietää homman nimen.)
 1-2-3-4-5-6-7-8-9

torstai 17. marraskuuta 2016

II B – Yliopiston sokkeloissa

sivu II B

"Tää talo (yliopisto) on aikamoisen arvotuksellinen. Ei tiejä mitä täältä löytyykään vielä! Yks päivä viikolla löysin kuppilan ja öylisä päivänä ruokalan. Kävin opinto-ohjaajan juttusillakin. Mukava mies, ei siinä mittään. Anto pari opasvihkosta, joista meikällä ei ollu haisuakaan. Kyllä kait nää opiskeluhommat kevääseen mennessä alkavat valjeta. Sano se opinto-ohjaaja, jotta olis pitäny käyvä ilmottautumasa kirjallisuustieteen laitoksella. No mistäs semmottia olisin tienny. Öns viikolla yritän.


Kyllä on orpoa: ei yhtään tuttavata. Korjus näyttää olevan Aviisin toimituksessa. Mutta öylen törmäsin kaveriin, jota tuskin olisin uskonunna tapaavani täällä. Tarjosin pojallen kahveet. Ja jututin, jotta olisin saanunna vähän tietoloita, jotta mitenkä sitä oikein näissä ympyröissä pyöritään."



1-2-3-4-5-6-7-8-9

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

II A – Naisvaltaa


sivu II A

"Pari päivää olin Yrjö S:n tuttavan luona yötä, pappilassa, perskeles. Fiiniä oli väki, ei siinä mittään!

Tiejäkkönä, jotta mää löysin yliopistonkin!  Mutta en mää tiejä oikein niistä hommeleista mittään (kynäkkii on tämmösiä: kiruttaa tai ei kiruta) Yhden lujennon oon käyny kuuntelemasa. Kaveri siellä jutteli Dantesta Voltairesta Rousseausta Shakespearen Willestä ja muista mukavista. Minä tein muistiinpanoja. Piirtelin meinaten tikku-ukkoja.

Sanoit joskus, että tää kirjastoala on naisvaltanen. Niin on! 
Kun menin kirjastoalaa kuulemaan toiseen lujentosalliin, niin vilasin useamman kerran aikaa ja luokan numeroa, ettei vain olis ollunna SPR:n naisjaoston kokkous. Ei ollu. Lujento oli. Oli siellä mun lisäksi kait neljä (4 four!) muuta urosta, mutta kiltsuja mokomia oli kait lähemmäs sata! Voihan NAPA! Paikkaan on jouduttu, aikoihin eletty!"


1-2-3-4-5-6-7-8-9


tiistai 15. marraskuuta 2016

I B – Osoite tuntematon – ilmansuunnat sekaisin

I A  – Kaupunki löytyy

sivu I B

"Kyllä heti törmään oppilasasuntolaan kunhan vain pääsee. Ei täällä oikein mukavata oo.
Talon eukko kattoo töllötintä pitkät illat, mitä ikuna sieltä tulleekaan.

Treen opaskartta

Mää luulen
jotta tätä tietä
kait sieltä

meitiltä päin

tullaan tähän
          kaupunkiin.
Ei oo haisuakaan
ilmansuunnista!


Ei tuokaan posti vielä oikein kulje
kun ei kukaan tiijä osotetta."

 1-2-3-4-5-6-7-8-9