En osaa katsoa kuvia

enkä kuunnella mussiikkia

Siksikö kun en osaa itse niitä tuottaa?

Eli varmaan katselen väärin kuvia ja kuuntelen väärin musiikkia. En löydä niiden sisintä, kun en hallitse tekniikkaa miten ne on tehty. Nippeleistä (nyansseista) ei harmainta tietoa ei ajatusta.

Joudun taulun eteen - en tiedä, miten sitä pitäisi katsoa enkä mitä siitä pitäisi nähdä ja tuntea. Istun oopperassa - sama juttu.
Tulee enemmän paha kuin hyvä olo. Tai oikeastaan ei paha vaan ontto. Tai oikeastaan kummallinen.

Toista se on kun tartun kirjaan!

Silti sitä vaan änkeää kuvan ja musiikin luo - täytyyhän niissä jotakin olla kuvissakin kun ihmiset varta vasten menevät gallerioihin, museoihin ja muihin taidelaitoksiin, tosin ei niin suurin joukoin kuin rahvaampiin kirjastoihin, joissa voi lainata nykyisin vaikka frisbeekiekkoja. Moottorisahoja ei taida vielä voida.

Vaan sitkeästi tässä harjoitellaan ymmärtämään muutakin taidetta kuin kirjallisuutta, tosin kirjallisuuden kautta sekin nyt tapahtui: Tuli Kaltion juhlanumero 2/2020. Kaltio saavuttanut 75 vuoden iän. Perustettu sodan päätymisvuonna 1945. Surkuttelee sitä kun nyt juhlavuonna on taas ikään kuin sotatila päällä eli koronan kauhu. Huoli levikistä kaiken lisäksi. SOS.

Mutta tällaisina aikoina jos millaisina taide on lääkettä haavoihin, tarpeen.

Niinpä minäkin sitkeästi kääntelen sivuja, kunnes pysähdyn pitemmäksi aikaa kuvataiteen kahteen nimeen:

Vilho Lampi riipaisee 

Riipaisee se, ihan niin kuin otsikko kuuluu. Pysäyttää se. Ja mikä on katsellessa Lampea arkkitehtuurin historian ja korjausrakentamisen professori Anna-Maija Ylimaulan opastuksella - tietää mihin kiinnittää huomionsa.
On SARVin jäsen, kollega tavallaan, öhm!.

Helsingin taidemuseo: Vilho Lampi 14.4.-18.10.2020.

Kultakypärä

Toisen taiteilijan, Sanna Ritvasen kuvasarja.
Tässä on rennompi meno päällä tällä mustarindalaiselle. Näitä kuvia tohdin tulkita professoreitta, öhm!.

Sanna Ritvasen näyttely Kultakypärä  Kajaanin Ponnahus-galleriassa 12.-30.11.2019

KIRJA-ARVOSTELUT