ap.
Tänään hiihtorantu, luonnonrata, pysyi häthätää entisellään: 400 metriä suuntaansa. Yhdestä kohti lumiura katkesi heinikoksi viime kierroksilla, mutta silti vielä liukui yli.
Toisen suksen päällys, siis päällys, irtoamassa; täytyy puristaa liimaukseen, vaikka eihän se menoa haittaa. Toinen suksi nauraa kannasta, sekään ei menoa haittaa; jonkun mielestä naurettavaa koko touhu, mutta ei sekään haittaa.
Huomenna rantu lyhenee puoleksi edestakaiseksi kilometriksi: kyllä siitä sukset runoilevat vielä loppusointujatkon, 1144, sikäli mikäli tuuli ei ylly pohjoispuhuriksi niin kuin kertut povailevat.
ip. menikin Juhani Branderin kimpussa, kun yritin taltuttaa miestä ja Miehen kuolemaa Kirjavinkki-kamaksi. Siinä olikin taltuttamista niin tekijässä kuin myös sen kohteessa: suomalaisessa miehessä, jonka malli tuppaa aina vaan olemaan armoton lätkäjätkä, joka ei Södergraneja lueskele, ja jos ei lueskele, ei kartuta ilmaisuvoimaa, vaan väkivoimaa - haluaa pysyä 15 000 sanan sanainvalidina; kun kirjallisuutta lukemalla sanareppuun helposti pinoaisi 70 000 sanaa.
On siinä työkalupakeilla eroa!
11 km/1133 km/€ = 170 h
KIRJA-ARVOSTELUT