Koulu naisten käsissä - miesten selän takana

 Opettaja tulla tupsahti pitkästä aikaa. 10/2024

(Täydennystä sarjaan Kuka nyt lehteä lukisi?)

Lehti luettavissa tästä.

Selaa ja huokailee Tämä Turso, TT: hyväksikö on päässyt, vaiko pahaksi. Koko sivun kuvia naisista - Korreita kuvia, sanos mummo niinkun sano Me Naisia selatessaan - toinen toisensa jälkeen:

Merja Kuisma: Ei siellä mitään spreijattu
Najat Ouakrim-Soivio: Tiede vei rehtorin
Emma Nordväck: Ilot ja surut tuulettavat tiimiä

Vihdoin tärppää - kuviin ilmestyy ensimmäinen mies, koko aukeama. Nimetön. Takaapäin! Selän takana koko touhu?

Tekstistä pätkä: 

"Vuonna 1903 veistonopettaja Vera Hjelt aloitti työnsä Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisenä naispuolisena ammattientarkastajana. Hänen tehtävänään oli valvoa työsuojelulakia, jonka Venäjän keisari Aleksanteri kolmas sääti Suomeen vuonna 1889.

Tarkemmin ottaen laki oli nimeltään Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus teollisuusammateissa olevain työntekijäin suojelemiseksi."

Hyvin on hommansa hoitanut, kauaskantoisesti, ainakin opettajien kohdalla Vera, ilakoi TT. 

Jatkaa:

Tiina Mäkeläinen padelkentällä. 

Mainoksissa miesten kuvia kyllä.

Annukka Kinnunen ja Jenni Pollari kaksin. S2-ope löysi menetelmän, joka toimii

Tuula Kivimäki Uudet ruuhkavuodet

Masentuu TT, ainakin alakulottuu, sanoittaa mietteensä näkyviin pienellä ilman huutomerkkiä: - tuommoiseksiko on mennyt koululaitos, ei miehen miestä.

On menossa sivulla 30. Yli puolen välin.  

Toivonpilkahdus: jokunen sivu vielä jäljellä. 

Eteenpäin.

Eikä mitä. 

Sivun 37 kuvan yllä tekstiotsikko Lopuksi: kaksi naista - sellonsoittaja Anni Järvelä ja toimittaja Reetta Räty.

Luovuttaa 

Tämä Turso siihen.

Toteaa: Ei siinä mitään - hyvissä käsissä on koulu.

Oheislukemista

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuka nyt Long Playta lukisi

 Liittyy sarjaan Kuka nyt lehteä lukisi - kuuluipa tai ei sinne. Suosituin.

➤➣ LP

Kerrankin - otsikko ei käänteinen ole. 

I eka pointti, miksen

En näet ole sivusilminkään vilkaissut Long Playta/ -tä, en korvaani lotkauttanut LP:lle. Koska en koskaan ole kuullutkaan koko verkkojulkaisusta, en iän kuun päivänä, kuuna kullan valkeana!

Kunnes eilen tämä johdatti jäljille:

SK 9.9.2024

 Heräsinpä vihdoin kysellen: - Jokin uusi asia vai?

II pointti, miksen

Tiedän kyllä syyn, miksen aiemmin, sillä vastahan sivusin koko asiaa: Kieli Suomessa, suomen kieli. Karttanut kaikkea 'nykyajan svetisismiä' - Henkeen ja hurmeeseen. ks. PS*

Helpotuksen huokaus: vaikka julkaisu perustettu jo vuonna 2013, vasta tänä syksynä sen kulttuuriosasto, tuottajina Oskari Onninen ja Sonja Saarikoski.

Alkusyöttinä Kuusiston Pekka:

Lisää

*PS

Onneksi on nuorta toivoa:

Kivenkantajat

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Tomi Norha: Naarasperho

Kuka nyt Suomen Kuvalehteä lukisi

 aikamoinen OLMI-kansi

Kuka nyt lehteä lukisi -sarjaa

Aivan miinussätkyn sai Asioiden Vierimies, kun tauon jälkeen palasi pätkäksi SK:n tilaajaksi. 

Ensin mitättömän värisen kansikuvan vuoksi, tummahko kansihan aina on ollut - ja nyt tuommoinen olmi.

SK 34/2024

Plussasätkyn sen sijaan Asioiden Vierimies sai  Kirjastopalvelu-jutusta veresteltyään vastikään itse tuttavuutta Kysy kirjastonhoitaja -palvelun kanssa: AVM oli lukenut Heikkisen Baarijakkaran proprivirheestä Hikatuksesta, tuosta maan mainiosta blogipotusta 💘, niin eikös tämä uusin SK ollut peesannut Hikatuksen hikatuksia ja tehnyt monisivuisen, silti mielenkiintoisen, jutun ko. palvelusta! 

Tosin senkään jutun kuvitus ei hurraata aiheuttanut - kuvalehdestä sentään on kysymys, siksi.

Monta asiaa kirjastohoitajapalveluhomman ytimestä selvisi, kuitenkin Asioiden Vierimiestä eniten hetkautti kirjastonhoitajalle, joita siis on koko leegio vastaamassa, aikojen alussa tullut kysymys: 

"Mitä kuuluu?" 

Vastauksen oli tämäkin kyselijä saanut, jotta hyvää kuuluu. Lie vastaus jatkunut vielä SK-jutun loppusanoin: 

"Lisäksi syksy on kaunis ja aurinkoinen, ruska parhaimmillaan, joten kyllä mieliala on korkeimmillaan."

Niin, oliko lehdessä muuta lukemisen arvoista? kyselee siellä joku pystyyn nousten.

- Toki. Toki, vastaa AVM vähän pälyillen ja hivenen murtuneena huomattuaan hoksnokkansa himmentyneen, dementoitumisenko jo alkaneen, Piilosana-ratkonnan jäätyä lievästi sanottuna vähän piippuun.

Mutta siitä Asioiden Vierimies ilahtui kun mailiin tulla pärähti itse päätoimittajalta, joku Matti, ihan kuvan kanssa viesti,

jotta 

 

ETKÖ tuota kehno TILAISI jatkoa lehdelle ... 

Päättelipä AVM kaikesta kunniasta pörhistyneenä, että

mikäs tässä porskutellessa nyt .  .  . nyt on tehty sinunkaupat ja luotu suora vankka yhteys eliittitasolle.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Lauri Hokkanen: Kommunismin teloitettu unelma - Seppo Toiviaisen elämä ja tragedia

Kuka nyt lehteä lukisi

 -sarjaa olen vuosien mittaan täällä potulla kirjoitellut

Kas tästä näin sinne. Suosituin tässä - vissiin reteen kuvan vuoksi.

Nytkö sitten jäi pää vetävän käteen? - kun tutustuin Tampereen yliopiston porukan tutkimukseen, kuinka ne normaalit lehden lukijat lehtiänsä lukevat.

Tampere University Press, 2023

Sanomalehdistä kysymys: kahdesta maakuntalehdestä, Karjalaisesta ja Hämeen Sanomista.

Tutkijat ottivat henkilökotaisesti luokille lukijat, nimellisinä, eivätkä laumoina, ja niistä tekivät sitten johtopäätökset, jotka poikkesivat monin paikoin mediatalojen yleisöanalytiikoista, lukijalaumoista.

Heikkilä, Hellman ja Ovaska ottavat esille mm. klikkausten vääristymät: verkkolehden klikkaukset eivät välttämättä kerro jutun merkitystä lukijalle, ja juttuun käytetty lukuaika voi viedä harhateille. 

Klikkauksen takana saattaa olla pelkkä lukijan ärsyyntyminen juttuun/otsikkoon eikä jutun kiinnostavuus. Myös lukemisen käytetty pitkä aika voi johtua mm. "juttu oli avattuna tietokoneen ikkunassa, mutta käyttäjä ei syystä tai toisesta palannut sen pariin avaamisen jälkeen". Tai lyhyt aika syystä, että lukija säästi kiinnostavan lukemisen seuraavan päivän paperilehteen, koska "lukemiselle haluttiin sen ansaitsemat olosuhteet". Lukurauha ei mainosten vilinässä olisi taattu.

Mediatalot voivat tutkimuksissaan mennä näin ollen pahemman kerran hakoteille juttujen kiinnostavuudessa ja lehtien sisällön tuottamisessa.

Tarjolla on lukijain iloksi yhtä ja samaa lehteä kolmin muodoin: tilattavissa paperilehti ja diginä näköislehti sekä ilmainen verkkolehti (á la IS, IL, HS).

Siihen tulokseen tutkijat päätyvät että lukijat, niin nuoret kuin vanhat, eivät ole hylkäämässä paperilehteä, lehtitalojen kiusaksi, vaan lehdet paisuvista materiaali- ja kuljetuskustannuksista huolimatta joutuvat edelleen painamaan jatkossakin lehtensä myös paperille.

Lukijoiden ääntä sietää lehtitalojen kuunnella ja totella?

Lukijoiden ääni kuuluu runsaina sitaatteina myös tässä Mä lehden luin -kirjassa, mikä kummasti elävöittää kuivaa tieteellistä tutkimustekstiä ja tekee kirjan OK-luettavaksi.

"Siinä [paperilehdessä] on mielikuva, että on helppo mennä eteen ja taakse ja palata muutama sivu taaksepäin (Maija 55)"

Entä meillä kotosalla?

Paperisia sanomalehtiä ei tule, paitsi Hesarin Viikko ristikon takia ja Viikko Pohjois-Karjala Lisbetin ja Luukkaisen Leilalein osuvien sanasuakkunoiden vuoksi sekä paikallislehti Kotsari, joka naapurin kanssa vaihdetaan viikoittain päikkäin toiseen paikallislehteen eli Kokkareeseen.

Digi-Karjalaisen näköispainoksen lukeminen olisi mahdollista, muttei sitä juuri tule luettua. Ai niin, luettavissa on myös Iltalehden diginäköispainos, joka, uutuuden viehätyksen mentyä, jää järjestään avaamatta houkuttelevista karkkikuorista huolimatta.

Joten tämänkertaisen potun otsikkohan pitää lopulta kutinsa! 〠

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kaikkihan Käkriäinen-lehteä lukevat

-  vai kuinka?

Tässä parin viimeisen vuoden satsi:

Tutustuin tuohon Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestölehti Käkriäiseen ihan vastikään Johanna Hulkon kirjan Säkeitä Pietarista -romaanin tiimoilta eli Anni Lappela oli lausunut siinä kirjasta oman käsityksensä opiskeluaikoinaan 2009.

Nämähän ovat piristysruiskeita jok'ikinen numero. 

Uusimpaan Käärijään eikun Käkriäiseen tartuin kuin sika limppuun ja tongin sieltä esille ikiaikaisen suosikkini Harry Forsblomin, jota olin pitemmän aikaa ihmetellyt ja kautta rantain arvostanut hänen Hesarin kirjallisuusarvostelujensa 'sekavuuden' vuoksi. Mutta ennen kaikkea olin erityisen mielistynyt hänen Aurinkolinna-kirjaansa, josta tein nössipoikana kirja-arvostelun Karjalaiseen. 

Nyt sitten vuosikymmeniä myöhemmin löytyy kirjallisuuden opiskelija joka tutkii unohtuneen Forsblomin unohtuneen tuotannon! Arttu Jalonen. Uskomatonta että joku vielä kaivaa, kun ei tämä sianhoitaja Eskelinenkään ole muistavinaan edes Raukoilla rajoillaan.

Niin: siis kaikkea mahdollista on löydettävissä Käkriäisestä, jonka painosmäärä ei yllä, kuten kuvasta näkyy, aivan Hesarin tasolle, tuskin Parnassonkaan:

Mutta ei hätiä mitiä: vuosikerrat luettavissa netissä - kulungitta!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään:

Riikka Szalai: Paratiisi on täällä ettekö te näe

Imetysuutisia

Imetysuutisia-lehti on valittu Vuoden Laatulehti -kilpailun 2022 voittajaksi.
Voittajalehden valitsi toimittaja ja kirjailija Markus Leikola. 

Kilpailun järjestäjä Kultti ry on kattojärjestö noin 170:lle suomalaiselle tiede- ja kulttuurilehdelle. 

Uutisen ongin mailiboxistani.

On lehtiä joista en ole kuullutkaan, tämä kulttuurilehti on yksi niistä. Ilman muuta tekisi mieli vinoilla, suorastaan syyhyäis, mutta: - No no, yritäs nyt kerrankin olla aikuinen! 

Onnentoivotukset paikallaan ja tutustumiskierros:

Lisätääs sarjaan Kuka nyt lehteä lukisi - siellä niitä on jo koko joukko. 

Kannattaa paneutua yo.↑ lehtikeräilysarjaan.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuka nyt Tieteessä tapahtuu -lehteä lukisi

"Ihminen - hullu eläin"

Mielikuvituksen liikakasvusta varoittelevat numerossa 3/2021. Jos paljon muustakin kirjoittelevat, mutta

tähän juttuun jumahdan:

koko juttu

Eipä ole tullut ajatelleeksi moista, että voisi liikaa mielikuvitella tahi fantasioida. Päinvastoin. Tätä rataa tähän saakka on oma mielikuvitus tarpeen tullen laukannut:

 

... on voinut soittaa rimpauttaa koska tahansa Bidenille, Putinille, Niinistölle, Selänteelle, kelle tahansa merkilliselle miehelle ja naiselle niin kuin Merkelille tarpeen tullen. 

Niin ja autotallissa on ootellu Lamborziine, vai miten se kirjoitetaan, siinä missä Keskisen Vesallakin. Huvila Floridassa. Vene Monacossa. Rahaa tilillä enemmän kuin Gatesilla. Luakkosista puhumattakaan ... muata mehtee silimänkantamattomiin ...

Jotta mikäs tässä ollessa!

Jos se tuohon jäisi retostaminen, niin mikäs.

 

Vaan nyt on piru merrassa! 

Seilataan mielen vaarallisilla vesillä.

Kuunnelkaas kreikkalais-ranskalaista filosofi, taloustieteilijä ja psykoanalyytikko Cornelius Castoriadista (1922-97):

"Hänen mukaansa ihmismielikuvitus on kehittynyt niin pitkälle ja tullut niin autonomiseksi, että ihmisen psyyke on menettänyt toiminnallisen yhteyden biologiseen tasoonsa. Tämän vieraantuneisuuden tuloksena eläinten käyttäytymistä määräävä vaistosäätelyjärjestelmä on ihmisellä rikkoutunut."                                                                                       -Castoriadis

Ja tästä päättelee (ex) lääketieteen ja kirurgian tohtori, psykiatrian erikoislääkäri ja ryhmäpsykoanalyytikko Olli Piirtola:

"Ihminen ei siten ole vain sairas eläin, kuten G.W.H. Hegel asian ilmaisi, vaan hullu eläin, joka on alusta lähtien elämään sopeutumaton." -Piirtola

Kun mielikuvitus keiskahtaakin pahan puolelle tuolta elintasokilpailun puolelta niin paha meidät perii, hukka haukkaa ja siirrymme tuhon tielle, lopulta alamme toteuttaa mielikuvituksen vaateita, kuten

• koulukiusaamiset
• joukkomurhat
• valtiopäivätalon valtaukset
• kaksoistorniin tuholennot
• moskeija-ampumiset
• vankileirien saaristot
• keskitysleirit

Utöyan-tragedia on jäänyt Piirtolan listalta, muuten konkreettinen ja ajantasainen yhteenvetopäivitys sekä varoitus ihmiskunnan mielikuvituksen vinksahtamisesta, kun jätetään ilmastoasiat syineen käsittelemättä 

Hereilläolon ja unennäön aikainen kuvittelu on keskenään erilaista. Valveilla mielikuvitus lähtee aivojen etuosan rationaalisesta verkostostosta, sen sijaan REM-unen lähteet sijaitsevat taka-aivokuoressa vailla rationaalista LPFC-kontrollia. 

"Niinpä unikuvien yhdistelmät ovat dali-picassomaista taidetta?" -hikkaj

Siis aika köhnö mielikuvitus minulla, kun olen pyrähdellyt ainoastaan toisia vahingoittamattomien asioiden mielikuvitusympyröissä.

Pitänee terhistäytyä: lisätä skaalaa.

 

Kirjavinkeissä tänään luettavissa

yhtä 'tieteellinen' arvostelu

Virpa Pennan Unto Yökodissa -kirjasta 

Annahan olla!

sarjassa Kuka nyt lehteä lukisi!

Pääsiäis-Annaa vappuna! 

Kieltämättä nyreksien nureksien lehteilemään lehteä - sieltä nyt mitä. Mutta mitä vielä!

Etusivu ei vielä luvannut luettavaa, paitsi nuo Tolat.

 

Testissä ripsiväriuutuudet - just just. 

Krista Siegfrids meikkaa päivittäin äitiysvapaallakin - no johan on ihme.

Silti uskaliaasti sisälle. Eikä pitkällekään tarvinnut pötkiä niin tuli PYSSÄYS:

Ihan piti napata tussi käteen ja pyöräyttää oikein huolella punainen rinkula Rosan ympärille ja huudahtaa:

 - Aivan Sama Täällä! Instämmer hält!

Ja kukkuraksi tuo kirjasuositus päälle. 

Kännöä kehuu: "Luin äskettäin hänen viimeisimmän romaaninsa Runoilija, joka on mielettömän hyvä."

Eiköhän näillä huudoilla vapusta selvitä? Koittakaa tekin! 🎈

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuka nyt Senioriopettajaa lukisi

Viiksitimali

Etusivun lintu. >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Ettekö muka tunteneet!

No suoraan sanottuna: 

- En minäkään - aluksi osannut edes tavata nimeä. Partatiainen olisi ollut vähän tutumpi tavattava.

Vuoden toinen, 2/2021, nykyisen ammatin ammattilehtemme on ilmestynyt. 

Senioriopettaja, ent. Veteraaniopettaja.

Kylkiäisenä tuli oikea Opettaja-lehti, vaan sen siirsin oitis syrjään hyi olkoiden kanssa.

Mennyt mikä mennyt. 

Nyt on nyt, ja miten prikulleen tämän suloisen ajan joku kameramies ääneen lausuu Kamera kaulassa -jutun ingressissä: 

"Nyt menee niin kuin pitää. Saa tehdä mistä tykkää, kun on aikaa olla luonnossa lähes päivittäin."

Hannu Eskonen, hm - tuttu nimi. 

Hannu Esk...kuvan alla pienellä Kristiina Eskonen. Tiina siis kollegakin joskus, aina pirteä pilleri.

Hittolainen! No sehän se just!

Sama Hannu joka asui naapurissa ennen jyväskyläläistymistä ja oli aina metsässä tai metsään menossa tai metsästä tulossa, ja jonka tyttö oli meidän tytön kaveri, jolla oma Paulan-naula vieläkin tuossa eteisnaulakossa ja kirppuj ...

Biologian ja maantieteen lehtori Hannu, josta oppilaat pitivät - kaikki.

 

Ja jonka intoa hehkuva ääni kuului ulkoa bussiin, johon häthätää olimme opeporukkana istuutuneet Budapestin lentokentälle laskeuduttuamme. Pimeää jo oli, ja tämä mies oli nähnyt ja kuullut ja havainnoinut sen seitsemät lintulajit! Me hyvä jos olimme nähneet kömpiä linja-autoon.

Ymmärrän intohimon. Meillä kullakin omanlaisensa.

Hannu siis päässyt jo eläkkeelle. Nauttii täysin riemurinnoin. 

Voi vain kuvitella, kun on enemmän aikaa kuin Unkarin lentokenttätohinassa, mitä kaikkea kivaa ja kaunista ehtiikin nähdä, kokea ja kuulla.

Nyt sitten senioriopettajat saavat nauttia korkealuokkaisista kuvista tässä numerossa ja tulevissa.

Tässä numerossa upeiden kuvin kera juttu Telkkä - Kalevalan alkulintu: 

 

"Ennen vanhaan telkkä tunnettiin sotkana ... Raja-Karjalassa telkkä oli hely tai heli.'

Ettäkö Kuka nyt Senioriopettaja-lehteä lukisi?  Tointaako tuota.

Yhden lukijan vastaus yllä ja mediakortista tieto: Lehden painosmäärä on 21 700 kappaletta.

Kunpa saisi Hannulta tämän teerikukonkuvan omistusoikeuden!
- Niin opettajan, niin opettajan näköinen, taulusienikin mukana. 

11km/ 777 km/€ = 120 h

eka joutsenpari

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Videot

 2  vuoden 1986  Luokkalehden pääkirjoitus  

Pirtumonistuskoneella tätä Luokkalehteä kampea veivaten painettiin - pää höyryssä ja ajatukset pilvissä?

Vaan päätoimittajat Timosen Petri ja Marko ovat pitäneet päänsä kylminä ja järkeilleet uuden tulokkaan asemiinsa ja löytäneet videonkatselun hyvät ja huonot puolet:

 Eikä täällä kyläkoulla niin syrjässä oltu etteikö Helsingissäkin silloin tällöin olisi päässyt käväisemään, jos ei ihan yhtenään, niin joku meistä aina silloin tällöin, kuten Ratian Jussi:

Tuolla reissulla ei tainnut Jussi tavata mummolassaan hauskinta leikkikaveriaan Tarmoa, sitä Mannia, joka asusteli siellä tuulimyllyssä. 

Olemme vasta sivulla 4. Onneksi vielä monet mutkat ja metkut edessämme ennen kuin lehti on luettu.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV 

KIRJA-ARVOSTELUT

Kuka nyt Luokkalehteä lukisi

1   varsinkaan vuodelta 1986  

Toissapäiväisen oppitunnin jälkeen mieli alkoikin halajaa opemuistoihin, menneisiin kulta-aikoihin - eli kyläkouluun, missä tunnelmaa piisasi ja missä varttui ja kasvoi arvaamattamme myöh. maailmaakiertävä muusikko ja maailmanluokan tähti.

Aloitammae alusta ja luemme tarkkaan joka ainoan sivun. Edessä siis parin viikon pitkä marssi ja ajelu. Nyt jos koskaan kannattaa pysyä jalaksilla, tai mieluummin kääriytyä vällyihin.

Kuten kannen houkuttimet kertovat olimme jo silloin kansainvälinen koulu Kiteenlahdessa liki Neuvostoliiton rajaa: Hongkongissakin käyty!

Entäpä sivu 2: miten kiva koulumme Jonnasta, koska...

Ja mikä opettajan puolustus!

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT

Kuka nyt Kehitys/Utveckling-lehteä lukisi

Vuoden 2020 kakkosnumero selailussa.

”Talvella hiihdin yli lumisten vuorten pisimmillään noin 40 kilometriä suuntaansa. Paikallisilla riitti ihmeteltävää, kun kiisin alas rinteitä ’puujaloilla’. Välillä taas kuljin matkoja aasilla.”

Juutun juttuun tuosta naislääkäristä, kun mieslääkäri Voksista ei ole kuulunut kuraustakaan: Leena Kaartinen, 78, kertoo Afganistan- ja Etiopia-vuosistaan syrjäisillä vuoristoseuduilla, missä lääkäriin saatettiin aivokalvopotilas kantaa vuorten yli kodista reväistyn oven päällä tai kun luodit ja raketti-iskut liippasivat läheltä. Turvallisuus ollut uhan alla.

"Kyllä minäkin olen kiroillut ja itkenyt ja ollut uupunut, mutta onneksi ne ovat olleet vain hetkiä. On vain mentävä eteenpäin."

Kymmenkunta kirjaa näkyy Leena Kaartinen julkaisseen; sen verran kiinnostava tausta kirjoittajalla, että onkisiko käsiinsä jostain esim. tuon Lääkärinä Afganistanissa - Mutaklinikan arkea ja juhlaa.

Tähänkös juutuin! Ei tämä ainoa luettava juttu ole, oma mielenkiintonsa tuolla Salla Mäkelän Kuittisulkeiset kunniaan olisi ja on, kuten monella muullakin.


Vaan eipä nielaista liikaa kerralla. Sitten toisen kerran lisää. Päätteksi kahellaan korreita kuvii mummon Me Naiset -lehden selailun malliin.
- Ne kun on niin värikkäitä heijjän hutaleesa.

KIRJA-ARVOSTELUT

Kuka nyt Elmoa lukisi

sillon tällön toisinnaan mie

Pesäpallon takia ja päätoimittajan luen. Persoonaa pitää pelissä olla!
Nyt kun Juoksijaakaan ei viitsi, sillä siellä ei enää ole entinen tätsi, eli kajahda perustajaveljesten kultivoitunut ääni. Pekolat ovat poissa. Pää-Pekola muuttunut eutanasian kautta pilvenveikoksi. Tapio tulisielu siis. Usein aita ryskyen kaatui kun Tapio pisti itsensä likoon. Eikä se ollut pelkkää sanahelinää vaan hienosti sanottuna laaja-alaista perspektiivitietoa ja -vaistoa, jossa konteksteilla oli monesti painavampi osuus kuin itse sanomalla.

No Rönkä täällä Elmossa vähän samantapainen, pisteliäs piikittäjä. Piikityshän, ainakin terveydenhoidossa, on pöpöjen torjuntaa. Mainio asia.
Ei kaikki saa olla pelkkää urheilua, urheilulehdessäkään.

Fakkiutuminen urauttaa, ja nopeasti käy niin että kun kerran asia on läpikäyty ja sanottu, niin mitä sitä turhaan toistamaan. Lukija uskoo vähemmälläkin.
Senpä huomasi nyt Jukka, Rönkä, ja aloittaa lehden hirvestä, ei ampuja Juhasta, vaan hirvivaelluksesta ja sen intensiivisestä, aamusta iltaan ja öin, seurannasta SVT:stä.

Ett perspektiv on lehden ensimmäisen tarinan nimi.
Ruotsin televisio näyttää satoja tunteja keväisin toistuvasta hirvien vaelluksesta kesälaitumille. Siitäkös päätoimittaja saa kuulla kunniansa kavereilta:
- Hörhö mikä hörhö!

"3 över älven." Edessä huipennus 27. huhtikuuta: emo kahden vasansa kanssa sukeltavat hyiseen Ångerman-jokeen ja uivat sen yli.

Seuraa pohdinta, miksi Jukka-poika tuijotta moista. Tulee tulokseen, että se on rauhoittavaa, vangitsevaa, maagista. Vastapainoa hullulle maailmalle. Näkee sen että:

"maailmassa on muutakin koukuttavaa kuin rataa jonossa kiertävät formulat."

Urheilulehden päätoimittajalta paljon sanottu. Levikin vastaista työtä. Lehdestä ei tällä tavoin voi muodostua fakkituneiden urheilufanien nuolukiveä. Kai.
Pitänee pelkästään jo tuon takia liittyä vakilukijoiden joukkoon.

Ja onhan siellä Pekka Arffman, Lauran isä ja Pentsisten lapsen ukki, tuttu pelaaja ja pelinjohtaja Kiteen ajoilta. Arffman jos kuka tietää pesäpallon historian sisäpiireistä, on yhä pelin ytimessä - ja mikä napakkuus tekstinsyljennässä!
On siellä tekijöiden joukossa myös muuan Raimo, Summanen, mutta hänestä ei nyt sen enempää - ettei se kuohahtaisi.

Eikä tämä kerrottu kehu ole tilattu mainos.

KIRJA-ARVOSTELUT

Kuka nyt Suomen Kuvalehteä lukisi

Piilosanan takiahan minä.
Kuten
Vaakasuoraan 10. Monet tietämättään ovat verkossa seurannan kohteina. (5)

[löydän: net ti]
olen häpi! 
🙋

Pääsiäiskaksoisnumero
15-16 / 2020
Sisältä tipahtaa TV-Maailma kylkiäisenä, tarpeeton.

Huskyja kannessa; sinnehän se lähti naapurin poikakin aikoinaan. Ei Pasi silti tuossa kannessa.
Koko sivun kuva Antti Holmasta; en tiedä kuin nimen - näyttelijä lie. Kuvan sisällä pääjutut: 18 Koronan hintalappu 22 Inarin imu ... 52 Säädytön näytelmä 'Jos nyrkkeilylle antautuu, se vie säälimättä mukaan.'
Tärppää!

Reportteri ja kuvaaja uppoutuvat vieraaseen aiheeseen.

Ingressi imaisee!
Vetää ohi Inarin imun:

"Nyrkkeily on sulaa hulluutta, mutta samaan aikaan kaunista ja kiihottavaa."

Sitten mennään railakkaasti vailla taustatietoa - skeptisin ennakkoluuloin, tietysti, mutta:

"Mitä pitemmälle ilta eteni, sitä enemmän innostuin. Vain paikan päällä kuulee, millainen ääni hanskasta lähtee, kun se läjähtää palleaan."

"Äsken Romanova oli puhdas, nyt hän on yltä päältä veressä. Mistä kaikki veri tuli, ihmettelen."

Toimittaja oli tehnyt kardinaalimunauksen, katse oli herpaantunut hetkeksi, katsonut muualle kuin kehään. Tilanne mennyt hetkessä ohi.
Niinpä:

"Kulmassa ei odotakaan valmentaja, vaan haavamies, jonka tehtävä on paikata ottelija minuutin aikana parhaan kykynsä mukaan. Veri vuotaa Lehtosen omasta silmästä."

Romanova on Oksana ja Lehtonen Satu.

Toimittaja on Sharma ja kuvaaja Tynkkynen. Sharma on Leena ja Tynkkynen Marjo.
Sen kummemmin alleviivaamatta.

Piilosanan lisäksi innostun tästä. Lehdestä jäävät muut jutut tuotatuonnemmaksi. Tässä on jotakin piilevää, ja muutenkin. Koko viikonhan, jos en kahta, olen paneutunut joltakin kantilta aiheeseen fyysinen voima/toksinen maskuliinisuus: 

Brander, tavallaan Hormiakin ja vastikään Magga.

En nyt sanoisi kuin Sharma että kiihottavaa, vaan lievemmin että kiehtovaa,

koska 

Sharman sanoin: 

"NYRKKEILEVÄ nainen herättää levottomuutta. Hän on vääränlainen, väärässä paikassa, julkea."

 Muistettakoon kuitenkin: 'NYRKKEILY on aina ollut köyhien laji.'

ps
Kuka nyt lehteä lukisi -sarjassa 
viimeksi ilmestynyt
HS-Kuukausiliite

11 km/1144 km/€  = 172 h
tuima luoteistuuli

KIRJA-ARVOSTELUT

Ei kukaan Saimaa enää lue

Saima-lehti ei enää ilmesty, ei vaikka postilakkokin loppuisi.

Alumni sai taas kolumnin aiheen kun luki viimeistä Saima-lehteä. Hetkinen! Siis viimeistä, eikä viimeisintä?
Ei. Vaan viimeistä. Tämäkin alumnin elämän piriste siirtyy nettiin paperilta, jotta tieteen sanoman vastaanottajajoukko paisuisi.

Se on slut mikä slut.

"Kun tieteen julkaisuissa siirrytään kohti avointa julkaisemista, pitää tämän tapahtua myös yliopistojen ajankohtaisviestinnässä. Tästä on myös kyse nyt käsillä olevasta Saima-lehden uudistuksessa, jossa printtilehti korvataan sähköisellä uutiskirjeellä."

Noin pääkirjoittaa Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen ja kolauttaa Saiman hengiltä.

Tulipa alumnillemme hätä ja hoppu tai oikeastaan ei, sillä nythän tätä kuolinnumeroa voi selailla aina elonpäivien loppuun saakka, sillä tuoreemman numeron päällevyörymisen uhkaa ei enää ole.

Huoletta voi jättää lukuja väliin, myöhentää tämmöisiäkin kiinnostavia kuin

• Nanopartikkelit lisäävät vehnän kasvua
• Neuroflamenttimittauksesta uusi työkalu otsalohkodementian diagnostiikkaan
• Fotoniikka osana tulevaisuuden arkea
• Unibruksismia voi mitata kotona edullisesti ja helposti ...

Alumnimme voi huoletta keskittyä omaan alaansa, erityispedagogiikkaan tai oikeastaan pedagogiikkaan ylipäänsä, sen uusiin tuuliin eli niihin, joita alumnimme ajoi takaa jo omassa opetustyössään, sen minkä tuolloin uskalsi.

Sen minkä uskalsi? 

Nii-in, ei sitä kuulemma uskaltanut paljon poiketa yleislinjoista, koska piankohta tuli joku mittarimato kirkonkyliltä tai ylemmiltä tahoilta mittaamaan ja änkkäämään, jotta ettehhän ettehänte näillä keinoin yllä millekään tasolle.

Flippaus soveltuu vuorovaikutuskoulutukseen, lukee lehdessä.

- Siis mikä? kysytyttääkö siellä?

 Käänteinen opetus 

'tarkoituksena kääntää opetus nurinpäin eli antaa luentomateriaali opiskelijoille ennen yhteistä tapaamista esimerkiksi videolla tai muutoin teknologiaa hyödyntäen.'

Flippaus on, sanokoot mitä sanovat, erittäin hyvä oppimismuoto sellaisille jotka eivät osaa ottaa joukolle puhumista/opettamista vastaan. Yksilönä perehdyt ensin kotona asiaan, ja johan avautuu sitten osaajan esitys tutuntuntuiselta ja ymmärrettävältä päänupissa - panee kysymään asiantuntijalta syvempiä kysymyksiä.

Korkeakouluopetuksesta puhuu Saima, mutta hyvin sovellettavissa kaikille asteille.

Alumnimmeko alkaa kaipailla takaisin työnkurimukseen! Eikö hän muista niitä inhottavia sunnuntai-iltapäiviä jolloin mahassa alkoi kurnia ja mieli ankeutui iltaa kohti?

Eiköhän hän rauhoitu kun mustutamme noista päällekäyvistä unta nakertavista maanantainvastaisista öistä, sorasilmistä jotka vessan peilistä aamutuimaan tuijottivat.

Asetuhan alumnimme, hitto soikoon! Lue vaikka Saimasta tuo juttu otsalohkodementiasta, taikka Naiset Lutherin rinnalla, esim.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös