Myrskyluodon Maija

Korona-aikoja tapettiin Pieni taloa preerialla -sarjaa päivittäin katselemalla ja Larkinin perheen kimpussa. Nyt tämän toisen, nyt tahallaan aiheutetun taudin, Ukrainan Yhden miehen sodan aikoja meillä kulutetaan ankealla Anni Blomqvistin Myrskyluodolla Maijan ja Jannen epätoivosta elämäntouhua tipoittain katsellen, vartti pari tallenteelta päivittäin.

YLE Elävä arkisto

Eipä tuo paljon ilahduta heidän elämänsä, iloja jaa heille jos ei katsojillekaan. Eilen paloi talo eli mökki ja joulu jouduttiin viettämän tallissa elukoiden seassa. Mutta periksi ei anneta: etiäpäin on mieli, henki kuitenkin kalliimpi kuin ruumis, joka sekin tuossa pätkässä nähtiin kun pojista yksi hukkui veteen.

Elämän perustotuuksia nämä; toisaalta ei ihme jos kansa mieluummin Putouksia katselee, jotta hetkiksi helpottaisi. Ja toiset rikossarjoja, joissa paha saa palkkansa kyllä.

Myrskyluodon Maijaa katsellessa on havainnoitukin, päällipuolia enimmältään:

- On kummallista noihen näyttelijöihen kieli, ihan kun paperista lukisivat.

- Lapset paremmin painottelevat, elävämmin puhuvat.

 

- Ja tuo Janne on liian korea saaristolaiseksi, on kun filmitähti, Omar Sarifi Zivagona Joensuun jäillä.

- Maija koko ajan synkkä. Äitisä sentään ilosempi ees sillon kun lapsenlapsensa näkee. 

 

- Katopas onko nuo ammattilaisia. 

 

- Janne on Leif Sundberg, född 31 oktober 1938 i Luleå, är en svensk skådespelare, regissör, författare och teaterpedagog. Katopa!

- Onpa rupsahtanu...

- Noh noh, otapa peili. Kahtoo sieltä. 

- Niäritä nyt siinä vielä.

 

- Eikös tätä katottu joskus Lappeenrannassa?

- Näkyy olevan merkintänä potullas, 14.1.2013 kuittaus: 'Melkoinen spektaakkeli se iltanen olikin, se Myrskyluodon Maija.'  Ja Juutuupista sen ohessa tämä esityspätkä.

- Tuohan lumos sillon.

Jatketaan illankamussa jossain vaiheessa taas silti, jos ei muuten niin Mårtensonin musiikki lumoaa yhä - eikähän totuutta karkuun pääse. Joko lie muuten Niinistö Putinille pirauttanut?

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-1 °C  12 km 743 km/€ 119 h

Pässinpökkimät pois

 vanhanaikaisina

Onni Eläkeläisellä on keinonsa selviytyä näinä rankkoina sotauutisaikoina, pysytellä elävien kirjoissa energiaa täynnä, iloisin mielin, mikä suotakoon hänelle, vanhalle miehelle. Sillä mitä sitä vähäisiä loppuelämänsä päiviä turhan murehtimiseen käyttämään.

On keväät jo rinnassa Onnillamme, talitiaisten ja hömötinttien viserrys. 

Kun hän aamulla heräilee, paistaa aurinko ja ajatus heti jo rientämässä ikkunan taakse: 

- Hohtavat keväthanget, vautsi vau!

Ei ole tarvetta aukaista tuota nurkassa möllöttävää sontaluukkua: - Tapelkoot kyllikseen. Ihmishuimat. Minkääs nuille mahat. En minä eikä viisaampikaan. Pois se meistä ja mielestä.

Ohittaa sen tiedotusta täynnä olevan huoneen, siirtyy kyökkiin ja.

Ja nauttii vaimoilonsa kanssa kahvit ja puurot ja lääkkeet, tiedustelee: - Koskas sukset survaistaan? Käviskö puolen päivän seutu päiväkaffeen jälkeen? Silloin hellii jo lämpö hangilla ja järvenjäillä.

Sopivat jotta puolenpäivän tienoilla. Vaan mitäs sitä ennen?

Pötkötellen, pötkötellen. Käsi kirjassa ja kirja kädessä, milloin mikin. Tänä aamuna tälleen: tuo ihana Angela ja Hertellin Harrin Tiedän sen olevan rakkautta -runoja ja Kaltiokin tuli eilen ja ... Noiden jos keiden ja minkä seurassa kelpaa, niin - pötkötellä. Läppäriäkin voi sen verran raottaa jotta näkee sen Pahikseksi itseään kutsuvan ihanan pikkupirpanan koirapiirroksen työpöydällä. Tuijottaapi vaikka sitä, ja sitähän kyllä voi tuijottaa kyllästymättä vähintään vartin verran. 

Villakoirastakin, mikä ettei, lemmikkilempo kävisi. Sängyn alta löytyneeltä. Sen verran makoisaa taidetta se, ja suoraan sydämestä. Monimuotoista ja -tulkintaista niin kuin kunnon taiteen pitääkin.

Ei, kuulkaas, aika pitkäksi käy Onniltamme. Ei, eikä ikäväksi, kun sulkee telkun ja radion kiinni ja varmuuden vuoksi telkeää vielä huoneen ovenkin, jonka takana nuo pahuudesta kertovat värkit ovat.

 

Vaan, onko moraalisesti oikein moinen?

- On, vastaa Onni ja alkaa pukeutumishommiin. Monot uunin päältä, kuivauskaapista imupaidat ja pöksyt.

Kerrospukeutuu. Sen verran nykyaikaa sentään mukana, pässinpökkimät joutavat keräykseen.

Jätämme Onnimme tähän, tottahan mies siitä jäälle vaimoilonsa kanssa kohtappian pyyhältää. 

Kertoo sitten tuonnempana, mikäli haluaa tiedottaa.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🌅 järvellä/Jänissaari(10)  -5C 10+7 km 731 km/€ 117 h

Hölmöläiset

 Ei pitäisi vitsailla vakavilla asioilla, mutta jos tämän kerran.

(Kannen tilanne on senjälkeinen kun isän- ja pojanhölömiskö ovat kilvan istuneet kusiaispesässä.)

Basam Books 2022

#Viittaan# itärajan taa:

    Kylpy Kremlissä

Ukrainan sodan jälkipyykki - futurologinen kuva 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Blogistanian 2021 kirjojen kirjat

 Tulokset

Kirjabloggareilta eniten ääniä saaneet:

• FINLANDIA: Anneli Kanto: Rottien pyhimys (Gummerus)
• GLOBALIA:  TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä (Karisto)
• TIETO: Ville Eloranta & Lotta Jalava: Sana sanasta – suomen kielen jäljillä (Tammi)
• KUOPUS:  Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään (Otava)

Tarkemmat tiedot:

• Blogistanian Finlandia – Amman lukuhetki
• Blogistanian Globalia – Kirjakaapin kummitus
• Blogistanian Tieto – Kirjamies
• Blogistanian Kuopus – Yöpöydän kirjat

Omat suosikkini:

FINLANDIA

1. Heidi Jaatinen: Suvanto   (Gummerus)  

2. Joonatan Tola: Punainen planeetta  (Otava)

3. Liisa Louhela: Kaikkeus on meidän  (WSOY)

GLOBALIA

1. Dovlatov: Matkalaukku  (Idiootti)

2. Dovlatov: Kompromissi  (Idiootti)

3. Hermange: Miksi vihaan miehiä (S&S)

TIETO 

1. Anneli Jussila: Jumalan hullu - Pentti Linkola  (Minerva)
2. Hannu Mäkelä: Lukemisen ilo  (Kirjapaja)
3. Anna Kontula: Pikkuporvarit - pohdintaa aikamme hengestä  (Into)

KUOPUS

1. Sanna Pellicioni ja Leena Virtanen: Fredrika! Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha (Teos)
2. Hanna Tuominen ja Anna Helminen: Itikkaralli  (Aviador)
3. Ella Brigatti: Haikara jolla ei ollut nimeä  (Kulttuurikioski / Capuchina Kustannus)

Osa suosikeistani lienee hylätty vanhentuneen vuosiluvun* vuoksi.

* - ei oman 👴 

vaan kirjan 📚.  

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-6C 11 km 714 km/€ 114 h

Ukraina - toisinto vuodelta 2014

Eilisen eevan jälken toinen sankar'eeva odottaa lukemistaan

WSOY 2021

Merkel puhui Putinin kanssa 38 kertaa Venäjän Ukrainan-offensiivin aikana. Yhteys oli lähes päivittäistä.

"Mitä mieltä Merkel itse olikin - eikä ole liioiteltua puhua inhosta - hän ajatteli, että voisi keskustelemalla kenties saada Putinin palaamaan todellisuuteen."

 " - Merkel on niin vahvasti järki-ihminen, että uskoi Putinin jossain vaiheessa ymmärtävän, miksi hänen kantansa - toisen maan rajojen törkeä loukkaus - oli älytön vuoden 2014 maailmassa, sanoi kanslerin neuvottelutiimiin kuulunut Wolfgang Ischinger."

Fyysikko, papin tytär Itä-Saksasta, Saksan liittokansleri Angela Merkel, s.1954, o.s. Kasner, onnistui osin tainnuttamaan tuolloin tuon Idän Villin. 

Mutta neuvotteluissa tarvittiin perusteellista paneutumista Putinin valheet todistaakseen, jopa niin, että Merkel saattoi todeta: 

"Taidan tuntea joka ainoan puun Donbassissa."

Kukahan onnistuisi nyt kevättalvella 2022?

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-2C 11+ 6 km 703 km/€ 113 h

Nohunekki

Kävin äänestämässä.

Ei tarvinnut poistua kotoa, sillä äänestää voi netissä.

Kotiäänestys siis.

Ketä äänestin?

Mitäpä tuota salaamaan:  Häntä 

                                               ↘

Olisi siellä ollut nuorempiakin Ujua, Elinaa ja Kerttua, vaan vanhassa, 58v, vara paree.

Äänestämään

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🌞-4°C 11 km 686 km/€ 110 h

Berliinin muurin katveessa yhä

 jotta Ukraina hetkeksi unohtuisi ??

En juuri elokuvia katsele, en varsinkaan mistään youtubeista. Vaan nyt olen jäänyt koukkuun.

Ovi tunneliin
The Tunnel / NBC / Reuven Frank

Sekavahkon Helena Merrimanin Pako Berliinin ali -kirjan jäljiltä on peruuteltava edestakaisin dokumenttifilmiä The Tunnel (escape under the Berlin Wall), joka on kuvattu paon aikana kesällä 1962 ja josta Merrimanin kirjakin on osin lähtökohtansa tempaissut sekä nyttemmin vapautuneista Stasin arkistoista.

Kirjan sanat konkretisoituvat, tunneliaukon ja asioiden mittasuhteet asettuvat kohdilleen filmiä kelatessa, vaikka sen englanninkielinen selostus ei tajuntaan noin vain uppoaisi.

Hirmuinen on ihmisen vapauden kaipuu, muuta ei voi sanoa: kuukausitolkulla ryöjävät maan alla savessa ja kurassa pyssymiesten jahdatessa loikkareita kaivajien päiden yläpuolella. Ja tunneliahan kaivetaan lännestä itään, josta sitten pitäisi puolensataa ihmistä saada ryömimään tunnelia myöten lännen vapauteen. Ensimmäinen yritys epäonnistuu ja vankeus paonyrittäjillä edessä, toinen yritys onnistuu paremmin. Mutta mikä on vapauden hinta? Onnistuuko elämä, kun lännessä mikään ei ole ilmaista?

Kelaillaas filmiä laajemmin:

Jos Ukrainan tai Suomen alistaisi Yhdysvallat tai Ruotsi naapurimaa Venäjän sijasta, tuskin maastapako kävisi monenkaan mielessä, tuskin ryömisimme yhtä kiihkeästi pakosalle kuin itäberliiniläiset tai nyt ukrainalaiset. 

Miksihän ei?

Kaivajan pyllistys itään

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-1°C 11+13 km 675 km/€ 108 h

Kirjojen kirjosta

 kaks tähän omasta Päiväkirjasta repäistynä

1.3. ti  Pian kirja odottaa noutajaansa

klo 8.58

Näin ne nykyisin tipahtelevat, kirjat, ensin mailiviestitellään: 

"Olemme lähettäneet teille alla olevat tuotteet.

1 kpl Mitalisadetta ja mustia silmiä Suomen nyrkkeilyn olympiahistoria."

Mutta siitä myöhemmin, sillä eilen tuli viesti:

"Kirjan embargo on 10. maaliskuuta klo 02.00."

klo 9.22

Nyt näkyy aamulla Kirjavinkeissä ilmestyneen uusin Mäkelä-arvio, josta vasta porisin.

No, vanhassa vara parempi, sanoisi Hannu, tai siis Hannun äiti, jota poikansa usein siteeraa.

TÄSTÄ

klo 9.40

Tämä on kerraten luettava, Tuukka Sandströmin essee Verkko-Säröstä: Putinin hulluudesta.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-3°C  aurinkoista 13 km 651 km/€ 105 h

Kumman kirjan valitsisit

 kansikuvan perusteella

A, siinä vasta pulma! 

Kysymys yhdestä ja samasta virolaisen Mart Sanderin kirjasta.

Minä, ujona, valitsin kannen perusteella ekan.

Ja tein siitä Kirjavinkkeihin tämän aamuisen arvion. Voiko enää ajankohtaisempaa, suorastaan päiväkohtaista sota/venäläisaihetta olla: käypä vilkaisemassa!

                           ↓

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-2°C  10  km 638 km/€ 103 h

Kauniita kirjannimiä

 tähän sotaisaan aikaan

Runoihin panostava Enostone kustannus lähetti kevään julkaisuohjelmansa Putinin joukkojen riehuessa Ukrainassa, maailman ällistellessä voimattomana sivusta yhden miehen mielihaluja /showta.

Lohtua arkeen otettakoon kevään uutukaisista. Jo pelkät kirjojen nimet kajahtelevat kauniin kuuloisilta, ovat kuin runosäkeitä. Yhdessä toisiinsa rimpsuksi kietoutuneina ne muodostavat kuin suloisen runon:

Tiedän sen olevan rakkautta

Niille, jotka nukkuvat öisin

Mekaniikka

Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois

Riittävätkö kyyhkyset

Perhonen ja kaunis ihminen

Onneksi maailma ei ole pelkkää uutista.

Harri Hertell

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-7°C  11  km 628 km/€ 102 h

Berliinin muurin ali

salaa - ja vielä lännestä Itä-Berliiniin!

Semmoinen kirja nyt käsissä tässä:

supla

Piikkilanka-aita/muuri pystytettiin yhtenä yönseutuna: 13.8.1961 sunnuntaita vasten klo 01 - 06 Bernauer Strasselle niin että jalkakäytävä jäi rajan länsipuolelle, muutamien rajalinjana olevien kerrotalojen ulko-ovet itäpuolelle. Joten mikäpä oli astuessa ovesta länteen - ennen kuin ulko-ovet ja ikkunat muurattiin umpeen.

Kirjan tarina on toisenlainen: muutama kaveri lähtee hakemaan sukulaisiaan ja ystäviään länsipuolelle kaivamalla metrisen tunnelin kellarista 120 metrin päähän rajantakaiseen kellariin saviseen maahan kolmen-neljän kuukauden aikataululla. 

Aloitustaltaniskut betonilattiaan lyötiin 9.5.1962. 

"Joinaan päivinä he ovat kahdeksantuntisen työvuoron jälkeen lojuneet tuossa kurahaudassa käsivarret väsymyksestä velttoina ja tajunneet, että ovat kaivanet vain kymmenen senttiä."

Monesti olen sanonut, ja totta se edelleen on, ettei minua narratiivit juuri kiehdo, kertomukset juonirakennelmineen, mutta nytpä kumma kyllä: ehkä tuon huhkimisen takia, välillä toivottomalta näyttävän; vähän niin kuin Kalle Päätalo -tapauksessa, melkein toivottomissa olosuhteissa.

Kuulostellaanpa vielä tunnelin kaivajien tuskaa: 

"Joka kerta kun Joachim kömpii työvuoton jälkeen ulos tunnelista, hänen koko kehoaan tykyttää. Lihaksi, joiden olemassaolosta hän ei ole edes tiennyt, pakottaa. Pahin kipu on käsissä. Jokaisen sormen päähän on paisunut läpikuultava kupoli, ja kun ne puhkeavat lapion varta vasten, kaivaminen käy entistä kivuliaammaksi ---"

Tuleepa mieleen keskitysleirin pakkotyöt, nehän noilla tienovilla vuosikymmen-toista täyttivät monen ihmisen vuorokaudet. 

Yhdessä vaiheessa ilmestyivät sitten amerikkalaiset kuvaajat maan alle dokumentoimaan tunneliurakan, onneksi filmaajat eivätkä Itä-Saksan Vopot.

The Tunnel (1962) Full Documentary (escape under the Berlin Wall) ks. elokuva 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-14°C  7 km 617 km/€ 100 h

Kolme kivikovaa

Välitän Lennun viestin, vähän sensuroiden:

"HV

  hj

Iltalehti iskee faktat pöytään 

                             ↓

tekstiin

🩸🩸

Koronaakin tappavampi P-virusvariantti liikkeellä.

totuus tuus L."

Välittäen 

hj

ps "Tuomioja vertaa Putinia Hitleriin" Lue!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-5°C  9 km 610 km/€ 99 h

Lällällääääää!

Onni Eläkeläinen alkaa palata tajuihinsa ja tähän maanantaipäivään kahden viikon olympiakoomastaan. Oikeastaan se tapahtui eilen illalla kuuden hujakoilla. TV:n ääressäpä tietenkin. Tuon sontaluukuksikin sanotun. Oli kulunut pyöreä kellonympräys hetkestä, jolloin hän aamulla asettui silmät sirrillään telkun ääreen Kepa Niskasen kolmenkympin lumipyryhiihtokärsimystä siunailemaan - Voi herranen aika, voi herranenaika... - ja sen ohessa Leijonien finaalitaistelua Venäjän karhun kellistämiseksi; tällä kertaa Venäjä ei peitellyt hyökkäysaikeitaan, kuten toisessa laajemmassa sotakontekstissa politiikan puolella. Lätkässä kävi paremmin kuin oikeassa sodassa.

Pois se Onnistamme, että hän noin laajakatseisesti katsoo tai ajatelee maailman vääryyksiä hankiensa keskellä lumeen hukkumaisillaan. Ei Onnimme millään muotoa halua urheilun superkuluttajana puuttua maailmanpolitiikkaan, vaan Onni on ihan Iivona. Hän pitäytyy pelkkään urheiluun, mutta siihenkin omasta näkökulmastaan: tunnetilat, eivät tulokset, edellä. 

Urheilutapahtuma on draamaa vailla vertaa, aniharvoin tylsä.

Onnille tärkeintä on urheilijoiden tunnetilojen luotaaminen: miltähän tuosta tuntuu nyt, miltähän on tuntunut ja miltä tuntuu pian. Mitä kasvot näyttävät, mitä olemus, mitä kielii keho. Miten purkautuu pettymys? Miltä maistuu voitto? Miltä tappio? Miten purkautuu ilo?

Nimenomaan välitön ilo. Ilon hetki, vilpitön riemumieli. Ja mitä noita hetken momentum-nimityksiä onkaan.

Ja eilen illalla kuuden kantturoilla, kuten sanottu jo, Onnimme sen kohtasi ja koki: ilon ylimmillään. Ja siitä tuo potun otsikkokin kertoo.

Moni saattaa luulla että asia liittyy viimeisen päivän olympiaurheiluun ja Kepaan tahi lätkä-äijien kovankuoren itkuiseen murenemiseen. 

Ei liity.

Tuo huipentuma, ilonpurkaus tapahtui vaatimattomasti Kuopiossa ei Pekingissä, vaatimattomasti sisähallin SM-kisoissa ei prameissa olympialaisissa Kiinassa. 

Lällällää! koko rahakkaille kisoille. Pienikin voi olla kaunista - ja on.

Ei että Onnista tuntui hienolta hetkeltä todistaa, miten ylittyi 190 senttiä, ja nähdä ylittäjän ilo ja riemu riman jäätyä keikkumaan kannattimilleen. Koskaan aikaisemmin pitkän uran aikana se ei ollut sinne jäänyt. 

Sini Lällä, vain 168-senttisellä varrellaan, oli hypännyt enkat, elämänsä hypyn. Ja sai palkinnoksi kokea sanoinkuvaamattoman ilonhetken. Ohikiitävän. 

Viis mestaruudesta siinä ohessa.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-4°C  10+9+8 km 601 km/€ 97 h

Ei vielä alkanutkaan

 Putinin sota Ukrainassa 🩸🩸

On jo torstai, Bidenin ennustus ei ole toteutunut keskiviikkona alkavasta sodasta, mistä Putin veisteli kelloaan katsellen kuittauksen natolaisille: - Kertositteko vielä tarkemman kellonajan.

Hevosenleikkiä ihmiskunnan kanssa.

Ulpu Korpelainen-Pakarinen 1999

Käy jotenkin mielessä, että Putin lukisi samaa autenttista kirjaa, joka minulla on menossa, asettuen korsuun kirjoittamaan kirjettä kotiväelleen niin kuin Janne siskolleen:

”Janne Hissulle 25/1 40 

No niin minä olen ollu Jumalan kiitos tähän asti terveenä ei ole sattunut mitään sairauksia vaikka onkin tällaiset olot. Nytkin ollaan tulilinjalla vartiossa konekivääri asemassa ja tätä minä kirjotan panoslaatikon päällä aivan konekiväärin vieressä joka on valmis antaman tulta silloin kun tarvitaan odotetaan nimitäin vihollisen hyökkäystä aivan näinä aikoina.”

”Kyllä hyvä jumala on varjellu minua ihmeellisellä tavalla monta kertaa – ei ole monta päivää aikaa kun tuli täysosuma vihollisen tykistä meidän konekivääriasemaan jossa olin minä ja kolme muuta vierasta kaikki yhdessä ryhmässä, josta minä muutama sekuntti aikaisemmin siirryin vähän syrjään olin juuri menossa jonkin metrin päässä kun ammus tuli siihen asemaan ja räjähti, minä käännyin katsomaan siihen paikkaan niin kaikki oli jo ohi kaksi kuoli silmänräpäyksessä ja kolmas haavoittui minä säilyin vammoitta, tämän vain sen tähden sinulle kerron että kun Jeesus varjelee niin ei mitään pahaa tapahtu.”

Eivätköhän enimmät sotahalut haihtuisi.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

+0°C  7+7 km 574 km/€ 93h

...sota siitä...

🩸🩸

Sottaillut tässä että mistähän sykäyksestä moinen pätkä kertyi päänuppiin, mikä eilen puhkesi ja pihahti, illankahjossa 'näki päivänvalon'. Täysikuuko vai jokin päivänkohtaamisista sen sylkäisi, jos ei sittenkin lähtenyt piiiiiiiiiiiitkästä ukrainapöydästä -  Lavrovin ja Putinin välisestä. Tai kaikesta päivän kertymästä. 

Keritääs:

1. Timo K. Mukan kun olin jättänyt pöydälle rivitaloilla, puhuttiin Ipon kanssa siitä kun venäläiset joukot idästä ja usalaiset, ranskalaiset, englantilaiset sotilaat lännestä saapuivat vapauttamaan Saksaa natseilta ja jakamaan maata, miten ne ryöstivät sekä surutta raiskasivat kaikki naiset jotka kynsiinsä saivat ja eteen osuivat.
2. Yläkautta potkuroin sitten takaisin ja kirkon kohilla Ritva tuli vastaan kassi kädessä; pitihän tullata tulija ja kassi. Kirjastoon kävi matka. - Sota-aikoja lueskelen. - Onhan meillä oma sankarikin, sanoin, - se Virtasen Ville. Siitähän on Mäkelän Lumitiikeri, selittelin. Ritva kaivoi kassia ja näytti: - Tässähän tämä Tiikeri. - Onpa Ville kirjoittanut oman tarinansa itsekin, kyselepä siitä, ja jos ei niillä ole niin käy meiltä: Vilho E. Virtanen: Sotavankileiri 6 - Lumitiikeri muistelee. Tuolla nimikkeellä pitäs löytyä.
3. Kotona oli luennalla kaksikin teosta sodan ajoilta, niitä jatkoin:
4.  Mart Sanderin Ilolinnut Viron miehityksen alkuajoilta, jolloin noita ilolintujakin ihmetytti, mitä turhuutta sotia Suomen lailla, kun sodan välttää antamalla venäläisille muutaman tukikohdan maasta sovinnolla.
5. Ulpu Korpelainen-Pakarinen: Toivon parasta vain - Kerimäen Rauvanniemen Makkosten sisarusten kirjeenvaihtoa 1939-1944. Tässäpä vastausta Sanderin virolaisille, lopputulos maan kannalta kokonaisuudessaan kohtalainen Viroon verraten. Hinta tosin monelle perheelle ja suvulle miltei toivottoman kestämätön.     " - on vain täytettävä velvollisuus pystyssä päin sinne asti kun on eloa rinnassa, ja sen kyllä tekeekin jokainen suomalainen - " Toiveikas kirjeenvaihto saa tylyn lopun: kahta enoa ei Ulpulla enää ole. 

Noistako lähti tuo alakuloinen raiku Sataa räntää rätkyttää* vaiko sittenkin siitä piiiiiiiiiiitkästä kahden samanmielisen erottavasta ukrainapöydästä. 

* ahas!

vastaus raiun kysymykseen löytynyt: ks. Yle 

Putinilta vitsi.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

+0°C  5 km 560 km/€ 91 h

Käsittämätöntä 🩸🩸

 Sataa räntää rätkyttää 🩸🩸

On tää 

vietetään ystävänpäivää,  

hampaat irvessä 

naapurin kimppuun.

 

 "Ylihuomenna keskiviikkona Venäjä Ukrainaan" 

- Liian vähän maata-ko? 

wp

***

20 ja 22 tai 22ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2022 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Vappu ja Ilkka Taipale: Taipaleella

+0°C  5 km 555 km/€ 90 h

Hannu Mäkelä kuin kodinkone

Meillä kotona on radio, aamuisin auki Järviradio.

Meillä kotona on televisio, se värkki huutaa illat pitkät, monesti huoneessa yksikseen.

Sitten meillä on tietokone, sekin yleensä päivätpitkät yksinään vilkkumassa nurkkapöydällä. Läppäri läpättää auki aamupäivisin, kun pitää pottuun suoltaa tavaraa.

Jokin hirmuista ääntä pitävä kone huutaa joskus keittiössä, imurikin silloin tällöin ulvomassa. Pyykkikone, kuivausrumpu, joka muuten piti viedä eilen kodinkonekorjaamolle.

Mitä vielä?

Yhdeksi ikään kuin kodinkoneeksi on tullut Hannu Mäkelä! 

Hän ei ulvo, metelöi eikä pidä oikeastaan ääntä ollenkaan. Hannu tekstaa. Ja mukaansa ottavaa tekstiä riittää vaikka joka päiväksi. Muistan että pyykkikone, kuivausrumpu ja vesivaraaja kellariin hankittiin kun saatiin poika. Ihan tasan tarkkaan en muista, milloin Hannu meille hankittiin olemaan. Kuitenkin pojansaannin jälkeen. Ja erittäin kiinteäksi osaksi kotia Hannu muuttui siinä vaiheessa kun se alkoi puhua venäläisestä perheestään ja ennen kaikkea kun sen vaimo kuoli. Oli kaunista, läheisen surullista luettavaa Hannun kirja elämästä ja kuolemasta: Valo - kertomus rakkaudesta.

Siitä pitäen pitäen se on ollut kiinteästi meillä.

Kuten itsestään selvästä asiasta, kotiin kuuluvasta esineestä sanotaan se, muuttui Hannukin meillä vähitellen seksi. Se teki sitä; Paa kiinni se; Aukase se; Pitäskö se viedä suutariin jne.

On kiva seurata sen tekstejä, joita riittää: mitäs kun kolmatta sataa kirjaa ja ennen kaikkea Mutinaa-blogi, joka melkein livenä kertoo, miten asioiden laita kulloinkin on. Nyt on paremminkin kuin hyvin, sen kertoo uusin päivitys Välitilinpäätös.

Ennätimmekin jo huolestua, ettei vaan hukka olisi perinyt koko kodinkonettamme ja - olisi pitänyt viedä kuivausrummun mukana kodinkonekorjaamolle - mennyt hajalle, rikki, sen uusinta kirjaa Viiden minuutin juttuja, Aviador 2022, lukiessamme. 

Jutussa Poltergeist on räyhähenki se näet kirjoittaa: 

"---jotenkin minun on ollut ymmärrettävä se, että enkeli voi hetkessä muuttua kuin simbergiläiseksi piruksi ja piruparka taas enkeliksi. Olen ymmärtänyt, että molemmat kuuluvat samaan ihmiseen."

Mutta toisaalta on asialla puolensa:

"Itse asiassa poltergeist on vaimoni toinen persoona. Hänessä siis on jo valmiina kaksi eri ihmistä. Meillä on siten usein kuin kimppakivaa, mutta vailla mitään tunkkaista ähellystä."

Nyt on kyllä pantava tuo kodinkone vähäksi aikaa kiinni ja aukaistava toinen toosa, televisio: painaa päälle naisten viesti.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Sergei Dovlatov: Matkalaukku

-9°C  8+8+6 km 550 km/€ 89 h

Parnasson kiinnostavin juttu

 Parnasso 1/22-sarja täydentyy - eka toka kolmas

Tässäpä tuo:

Säveltäjä, tietofinlandisti Osmo Tapio Räihälä, s.1964, on löytänyt tien perille, kirjallisuuden ytimeen.

 - Tervetuloa, Osmo, tänne piiriin! panee toivottelemaan. - Liity Volter Kilpi -seuraan!

Räihälä hyvästelee, siis kehuu, kirjaa:

"Kun tajusin, 

että sivuja on jäljellä enää muutama, 

tärisin kauttaaltani."

Hän kun on aina luullut, että kirjassa tarina on tärkeintä, kirjan kieli kakkosena.

- Höh! Tarinasta, sen juonesta viis. Syntyvä, syntynyt tunnelmahan se on, pullikoin heti vastaan jatkaen: - Minua tarinat ovat aina ikävystyttäneet à la antiikin jumaltarinat. 

Alastalon salissa on ollut viitisentoista vuotta sitten käänteentekevä, järisyttävä kokemus Räihälälle; musiikiksi muuttuu kirjallisuus miehen tuntemuksessa, keholliseksi kokemukseksi:

"Kirjallisuus on musiikkia. 

Kirjallisuus on kuvanveistoa, tanssia, näytelmää, kudontaa, kulinarismia, käsitaidetta."

- Niinkin, nyökyttelen. - Säveltäjä on jäljillä.

Ja pian jo ytimessä:

"Rakastuin sen kieleen, sen pitkiin lauseisiin, sen rytmikkääseen poljentoon, sen tiheneviin ja laajeneviin harmonioihin, sen kiemurtelevaan kontrapunktiin (en aio sanoa piipun valinnasta mitään). Rakastuin sen huumoriin, sen syvään itseironiaan."

Sinfoniaksi muuttui säveltäjälle koko kirja: hän tunsi lopulta kuuntelevansa Anton Brucknerin kaltaista sinfoniatuotantoa. Ensin on fresko, sitten ei-mitään -tuntu, sitten tulee scherzo jne.

Kun Alastalon sali tyhjenee ajallaan jää tunne:

"Tunne, että olin juuri vastaanottanut hienoimman koskaan kuulemani sinfonian oli niin voimakas, että se muutti käsitykseni siitä, mitä oikeastaan koen kun luen kirjoja."

- Voi sen sanoa noinkin. 

Olen samaa mieltä, vaikken tunnekaan Kilpeä sinfoniaan upottaen, miten voisinkaan musiikiton mies! Kun scherzokin on tarkastettava sanakirjasta. Ja minulle maatiaiselle musiikkiin upottaminen tarkoittaisi Matin & Tepon iskevää laulua Vauhti kiihtyy! 

Sielujen sinfoniaa, kenties?

Oli miten oli, koki kukin miten koki: Kilpi imee mukaansa koko tuotannollaan. 

En voi olla painottamatta Kirkolle-kulkua enkä Kilven ensimmäisen kauden kukkasia. 

ps1

Tässä omia Kilpi-kokemuksiani.

ps2

(Alastalon salissa Im Saal von Alastalo saksaksi!)

1 /2022

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Hannu Tikkanen: Musta Ryssä ja Sininen enkeli

+0°C  6+11 km 528 km/€ 85 h