Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2022

Pässinpökkimät pois

 vanhanaikaisina

Onni Eläkeläisellä on keinonsa selviytyä näinä rankkoina sotauutisaikoina, pysytellä elävien kirjoissa energiaa täynnä, iloisin mielin, mikä suotakoon hänelle, vanhalle miehelle. Sillä mitä sitä vähäisiä loppuelämänsä päiviä turhan murehtimiseen käyttämään.

On keväät jo rinnassa Onnillamme, talitiaisten ja hömötinttien viserrys. 
Kun hän aamulla heräilee, paistaa aurinko ja ajatus heti jo rientämässä ikkunan taakse: 
- Hohtavat keväthanget, vautsi vau!
Ei ole tarvetta aukaista tuota nurkassa möllöttävää sontaluukkua: - Tapelkoot kyllikseen. Ihmishuimat. Minkääs nuille mahat. En minä eikä viisaampikaan. Pois se meistä ja mielestä.
Ohittaa sen tiedotusta täynnä olevan huoneen, siirtyy kyökkiin ja.

Ja nauttii vaimoilonsa kanssa kahvit ja puurot ja lääkkeet, tiedustelee: - Koskas sukset survaistaan? Käviskö puolen päivän seutu päiväkaffeen jälkeen? Silloin hellii jo lämpö hangilla ja järvenjäillä.

Sopivat jotta puolenpäivän tienoilla. Vaan mitäs sitä ennen?

Pötkötellen, pötkötellen. Käsi kirjassa ja kirja kädessä, milloin mikin. Tänä aamuna tälleen: tuo ihana Angela ja Hertellin Harrin Tiedän sen olevan rakkautta -runoja ja Kaltiokin tuli eilen ja ... Noiden jos keiden ja minkä seurassa kelpaa, niin - pötkötellä. Läppäriäkin voi sen verran raottaa jotta näkee sen Pahikseksi itseään kutsuvan ihanan pikkupirpanan koirapiirroksen työpöydällä. Tuijottaapi vaikka sitä, ja sitähän kyllä voi tuijottaa kyllästymättä vähintään vartin verran. 
Villakoirastakin, mikä ettei, lemmikkilempo kävisi. Sängyn alta löytyneeltä. Sen verran makoisaa taidetta se, ja suoraan sydämestä. Monimuotoista ja -tulkintaista niin kuin kunnon taiteen pitääkin.

Ei, kuulkaas, aika pitkäksi käy Onniltamme. Ei, eikä ikäväksi, kun sulkee telkun ja radion kiinni ja varmuuden vuoksi telkeää vielä huoneen ovenkin, jonka takana nuo pahuudesta kertovat värkit ovat.
 
Vaan, onko moraalisesti oikein moinen?
- On, vastaa Onni ja alkaa pukeutumishommiin. Monot uunin päältä, kuivauskaapista imupaidat ja pöksyt.
Kerrospukeutuu. Sen verran nykyaikaa sentään mukana, pässinpökkimät joutavat keräykseen.

Jätämme Onnimme tähän, tottahan mies siitä jäälle vaimoilonsa kanssa kohtappian pyyhältää. 
Kertoo sitten tuonnempana, mikäli haluaa tiedottaa.
Kirjavinkeissä

🌅 järvellä/Jänissaari(10)  -5C 10+7 km 731 km/€ 117 h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti