- Paraskin pahantekijä
Mikä kumma saa tilaamaan luettavaksi Christer Sarlinin kirjan Mitalisadetta ja mustia silmiä - Suomen nyrkkeilyn olympiahistoria? Docendo 2022.
Primitiivireaktio? Tunteen palo? Tietämisen tuska? Reilu meininki: turpiin vaan ja onnea? Vaiko pelkkä kansikuva, kannen katselemisen riemu?
Ettei vain tuo Mira Potkosen vastustajan nyrkillä meikkaama silmä. Katse? Samaan aikaan: Uhmaa. Pelkoa. Olemme käsittämättömien asioiden äärellä, eikä ensimmäistä kertaa elämässä.
Jokin tuossa lajissa vaan kiehtoo - ottelijat ovat sentään kehätuomarin valvovan silmän alla, pysäytettävissä hetkessä, kehässä omasta vapaasta tahdostaan, jostakin kumman syystä siellä, ovat asettaneet itsensä alttiiksi vaaralle - kuolemalle?
Mutta turhahan tässä on aran jäniksen pieksää ristihuuliaan =
Eikun kiehtovaan tieto- ja tunnekirjaan kiinni, c'moooon! Suoraan lukemaan Hämäläisten veljesten - Pentti, Toivo, Arvo, Aarne, Erkki ja Toivo - yksinhuoltajaäidin valmentamista; pesueen kotina pieni kylmä hellahuone Kotkan Hovisaaressa.
"Hilja Hämäläinen tuki poikiensa nyrkkeilyharrastusta, seurasi harjoituksia ja kävi katsomassa kilpailuja. Kylminä vuodenaikoina hellahuoneessa siirrettiin huonekalut seinänvierustalle, jotta pojat pystyivät harjoittelemaan lyöntitekniikkaa äidin silmien alla. Kun ilmat lämpenivät, pojille pystytettiin pihalle harjoituskehä. Äiti seurasi harjoituksia ja opasti poikia kilpailuissa. Kun Väinö ja Arvo ottivat mittaa toisistaan Kotkassa käydyssä kärpässarjan ottelussa, komensi Hilja Kehä-lehden mukaan katsomosta Väinöä topakasti:
- Älä lyö Väiski niin kovaa, onhan Arvo sinua nuorempi."
Pentti nyrkkeili kääpiösarjassa (54 kg) ja voitti kultaa Helsingin olympialaisissa 1952.
Hilja Hämäläinen palkittiin 1950-luvun alussa ensimmäisenä naisena Suomen Nyrkkeilyliiton ansiomerkillä.
Ei ainakaan siloteltua pöytäliinaelämää.
ps
muuta
+
KL 24.11.2008
omat KIRJA-ARVOSTELUT
