Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kaikki rilikuttimet

Heh!


Täällä sitä taas. Katsomossa.
Kunhan ei himohommaksi yltyisi.

Hanki itsellesi elämä! - muotiherjahuudon, pilkan, ivan kuulevinani olen.

Sentään jokin tolkku ja roti olisi oltava.
Vaan minkäs mahat kun maantielle vetää, vaikka eessä vesien ylitykset, lossit sun pelit.
Ei estä mikään.
- Huppailla pittää, sanos Taivalkosken Kalle.

Eikun ystävät mersuun ja matkaan! Ei ei toinna olla katteellinen: vuosimalli -87 kotterolla.
Sateen uhka, totta kai kun on kyseessä Suomen keskikesä.
Vaan eipä haittaa: peräkonttiin on lastattu sadeviittaa, saapasta, sontikkaa ja itikkamyrkkyä, ja lie DDT:kin jäänyt paketti menneiltä ajoilta.

Valmiina taistoon! Onnellinen mies odottamassa:


Mikäs mikäs, meidän!
Hyvät makkarat sinapilla. Ja kahvi maullaan, voipulla ja piirakka siihen, niin vot!

Enpä tällä kertaa pureudu näytelmän ytimeen enkä näyttelijöihin.
Mukiinmenevä oli. Kelevollinen kaikkine rilikuttimineen ja ammeineen. Wilhelm Tellerin ammuntaratsastus osuva.

Upposi kansaan kansanomaisine pieruineen ja herrashajusaneleineen.

Ja totuuspohjahan on vankka. Tuommoista sen täytyy olla lähidemokratian: pari äijänkutaletta ja yks ämmänkanttura päättää mitä kunnassa tehhään.
On tuo nähty iliman näytelmää.

Eikä vallankaapannut liikemies-insinööri Jaatinenkaan, kunnan uusi päättäjä, sen demokraattisempi ole, ihan on Erdoganin otteet: tuomioita tippuu kuin turkin hihasta,  papiltakin lähtee äänioikeus. Kosto on suloista.
Ensin näytti rilikuttimensa, nyt närhenmunat!

Elä näihen kansa ristillisesti!
Se kai se loppujen lopuksi Arto Paasilinnan karvas sanoma on: Onnellinen mies ei ookaan onnellinen mies.

Kuitenkin tulomatkan iltarusko oli kaunis, tosin Masa myrkytti ilimapiirin päästämällä kotterossa ilmoille vanahan totuuven:
 - Illanrusko - uamunpasko.



tarkemmin: Voima

14 kommenttia:

  1. Sitähän minä, jotta aina kesäteatteri kuusaijjan leikkuun voittaa. Ei puttoo läheskään niin korkeelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      sivut jo leikkasin vaan kippeytti sivut.

      Nyt ittää kohti ja Maiju seuraavaks!

      Poista
  2. Hyvä varmistinväki

    Työ sitä ette varmistinta poista !

    Mutta hikkaj on niin paljon jo havaintoesityksiä dramatisoidun muunnetun totuuden saralla ehtinyt saaha, jotta vähintään alempi keskikorkeakoulututkinto on koossa.

    Nyt sitten soveltamaan oppeja.

    Paas kirjottaen kansaanmenevä näytelmä Ämeriäkkylästä, Paratiisista Eeva-katraineen, Kynttelivalamosta, munkeista poikalan poluilla, Tapettimiehestä ja sen myymästä alennusmenovedestä ( jossa vettä kuitenkin vain 40 prossaa ! ), kultaharkkovetoisesta terveydenhoidosta ja caymanilaisyhteyksistä Kiteen suorittamaan ämerianneksioon.

    Näistä nuin aluksi, vain muutamia mainitakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      aika loppuu elosta - antaa toisten epikoijja ja kärsiä häppeet. (http://hikkaj.blogspot.fi/2016/04/tulossa-kirja.html)

      Listasi on pitkä kuin Schindlerillä, vaan yhen olennaisen unohit: HöY/BöU (http://www.city.fi/blogit/hikkaj/holmolan+yliopistoon+opiskelijaksi+tai/130502), missä noilla luettelossasi mainitsemilla asioilla hivotaan tri:n väitöstä - kunhan löytyisi kykenevä kustos tältä tellukselta.

      Poista
  3. Minnäe tännään harrastin vähän kahta mieleistä asiaa: luonnon ja kulttuurin tarkastelua.
    Se on:
    Alako tuossa klo 17 jälkeen tympimään tasoitteiden, kipsilevyjen keskellä työkalujen heiluttelu ja lähin evakkopaikkaan.
    Vaimo sano että lähe hyvä mies välillä ulos. Ja myö mäntiin. Pyörällä pari kilometriä, ja jo oltiin Selkämeren rannalla ja lainapaattia vesille laittamassa.
    Siinäpä souveltiin muutamaan kallioiseen poukamaan, oli vaikka minkälaista kukkaa. Se on sitä luontoa.
    Takasin tullessa ihastelin vaalenevaa ruispeltoa. Se on sitä kulttuuria.
    Vaan ens viikon alussa lähetään ihan korkeakulttuurin parriin itäsuomalaiseen vanhahkoon kaupunkiin, synkän virran rannalle linnaan ihmettelemään komtuurivainajan patsaan ja elostelija Don Giovannin kohtaamista....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej
      se on muuten 147 € per lärvi.
      Jiäp tänä vuonna välliin niin piäsöö käymään samalla rahalla kymmenessä kesäteatterissa: aina kvantiteetti kvaliteetin korvaa!

      Mukava tuulahus, maisemakuvaus, sieltä meren rannalta näihin idän vaaroihin.

      Näkymättömmiin jäävä rakennustyö on välillä tympeetä puuhaa, käypi ykstoikkoseks kun pitkään puurtaa.
      Siitä se sitten lopulta: semppiä semppiä!

      Poista
  4. Hyvät rakentamisasiantuntijat

    Ei pijä ottaa rakentamishommia niin raskaasti. Ei ne muutkaan ota.
    Säästämällä vähän huolellisuuvvessa, materiaaleissa, kosteuvvensuojauksessa ja ennenkaikkea omassatunnossa on maahamme luotu laaja-alainen ja kukoistava homekulttuuri.

    Home sweet home !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      vaan kunpa itelle tekee niin ei sutta tee.

      Poista
  5. Arvoisat Ihmisen Ääni ja Hikkaj:
    Lisäisin vielä, että jos ulkopuolisia palkkaat remonttiasi tekemään, niin pittää seistä ite vieressä tai olla ainakin pari kertaa päivässä käymässä "tervehtimässä".

    Saattaahan siinä tosin ite tehyssä se käsityön jälki olla paremmin havaittavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej
      se kästyön jälen näkyvyys onkin olennaisena, hyvänä, lisukkeena: valamiina elämisen tuntu.

      Poista
  6. Hyvä kädenjälkifanittajajoukko

    Meikä-Vox muutti ihan pienenä ( kun oli vielä vanhempien vietävänä ) helsinkiläispuukerrostaloasuntoon Limingantielle, jossa olivat asunnossa niin seinät kuin ovet täynnä puukonjälkiä. Siis mitä aidoimpia puukkotaidekäsityön tuotoksia. Tuosta ajasta muistan, että asuntoa remontoitiin, tapetoitiin, spaklattiin ja maalattiin, mikä pikkuskidiä kovastikin kiinnosti.
    Kuten toki ne peitettävät puukonpistojäljetkin.

    Hieman myöhemmin selvisi meikäläiselle puukonjälkien syy. Eivät olleet puukkojunkkarit Härmästä olleet hommissa, vaan ihan vaan varat. Kai Ohma, joka harrasti puukonheittoa.
    Oli muuttanut asunnosta Lappiin vallesmanniksi lääkärivaimonsa kera.
    Mauri Sariola on taitanut tästä puukkomestarista jotakin kirjoittaakin.

    Mutta hukkaan menivät sadat originaalipistojäljet, kun remonttireiskat peittelivät kaiken, kuten tapettimiesten kuuluukin ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      ite oon yrittäny varjella kuin aarretta vessan kamanan koloa, joka syntyi kun äit pyörätuolillaan kolohi ahtaaseen läpeen joutuessaan.

      Poista
  7. Arvoisa perinteitä kunnioittava hikkaj

    Elä päästä sitä riippuliitimellään vaanivaa tapettimiestä sinne käymälään.
    Vaikka se jos kuka haluaa peittää kaikki mahdolliset salaisimmatkin kolot.
    Niinku ne Sotshin dopinglaboratorin seinäaukot, joitten kautta virtsakin puhdistui !
    Uudenlaisia keinomunuaisia siis vanjat kehitelleet !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      eiliusamuna ennen kukonkiekasua jo luulin että se laskeutu tuohon perhospuistoon kun piti hirveetä meteliä ja rytinää.
      Vaan annahan olla: kunnanmiehet olivat tulleet ruohonleikkuuseen hitonmoisella härvelillä pärisemään.

      Poista