Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Tampereen piligrimi


Siitä ensimmäisestä teatterimatkasta oheisia, kun kerta toisestakin.
Melkein kuin pyhiinvaelluksella olisi ollut Tampereella.

 
 
Tammerkosken sillalla seisoessa ja noita ukonmulukeroita katellessa ei mikään muu voinu ekana puskeutua mieleen kuin Kallen äit-Riitu ja Riitun hävyttömät sanat, joita tähän en ilikiä muklauttaa, mutta jotka Kirjavinkkilinkkiä painaltamalla voipi käydä lukasemassa, heti introsta eli ingressistä.

Punastuttiko painallus?
Ja pitää ottaa huomioon jotta Riitu tunnustaa lestaationoppia:- Jumalan terve! yms.

Tässä toki puhutaan herkemmistä tunnoista ja tunnelmista, joita heti Tammerkosken jälkeen oli Kallen jäljiltä aistittavissa:
"En kuitenkaan kääntynyt heti ajamaan Viinikkaa ja Nekalaa kohti vaan jatkan Hämeensillan yli Keskustorille. Ajan torin laitamalle, jossa lukitsen pyöräni erään kauppaliikkeen telineeseen, ja siirryn seisomaan Hämeenkadun varteen kioskien lähelle. Jään seuraamaan kadun liikennettä. Syyskesän ilta-aurinko paistaa vielä lämmittävästi ja tunnen tyydytystä, jollaista olen harvoin kokenut.
Olen kai seisonut ja katsellut varttitunnin taas kotipaikakseni tulleen kaupungin sydämeen, kun näen Raatihuoneen kellosta illan lähentelevän jo seitsemää. Niinpä kävelen pyöräni luokse, irrotan sen lukosta ja käännyn ajamaan takaisin Tammerkosken sillan yli."  - Iijoelta etelään

Tätä ennen tietysti, jo ennen Hullu-näytelmää, piti poiketa Tammelan torille, vaikka mustat makkarat vakuumissa peräkontissa jo olivatkin.


Mutta josko siellä jotain tämmöistä Kallen-aikaista ulottuvuutta vielä tavoitettavissa:
"Matkani jatkuu Tammelan puistokatua ja pääsen Tammelan torille. Siellä pysähdyn kadun viereen oikealla leviävän puiston kohdalle ja jään katselemaan ympärilleni. Tori on tähän aikaan päivästä autio. Puiston penkeillä istuu jokusia ihmisiä. Kaksi rähjäiseltä vaikuttavaa miestä nuokkuu vinoittain puiston halki vetävän jalkakäytävän varteen laitetulla penkillä.
Toria katsellessani muistan Ville Lahtisen, Rousto-Villen, joka oli tuupannut minua ratkaisevasti eteenpäin rakentajan ammatissa. Ville kun meni - "tiämmä" - ainakin vielä neljäkymmenluvun loppupuolella työstä päästyään herkästi Tammelantorille tapaamaan kavereitaan. Nyt Villeä ei näy, eikä liiemmin muitakaan ihmisiä torilla tai torin laitamilla."  - Iijoelta etelään
Kalle on vasta 32 v, huom!
Eletään Helsingin olympialaisten ja Suomen sotakorvausten viimeisen maksuerän jälkeistä syksyä 1952. Taivalkoskelta tyhjin kourin maailmalle lähteneen, muutaman kansakoululuokan käyneen, 5 vuotta sodassa olleen yliahkeran miehen saavutukset: vaimo, oma talo, rakennusmestarikoulutus ja mestarointi Sarviksen tehdasrakennuksella!
Jokohan alkaisivat saaliit olla säkissä jostain pohjoisen korpimailta etelään, kaupunkiin varta vasten - sen yhden haaveen takia - pyrkiytyneellä sotainvalidilla?


Ehei! Ja vielä mitä!
Se haaveiden haave, täyttymysten täyttymys on vielä saavuttamatta - totta ja tuleva vasta kuuden vuoden päästä; sitä ennen pitää ottaa kirjotusmoottori moniaita kertoja esille ja harjoitella ja ponnistella ja elää vielä muutamat pohjarypemiset.

_________
KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös



10 kommenttia:

  1. Arvoisa Myöhempien Aikojen Tampere-kuvaaja hikkaj

    Tuoreita ovat Päätalon kuvat. Henkiolento on ollut asialla, taikka joku identiteettivaras ?
    Näyttää jo Ilves-hotelli olevan pystyssä, plastikkikääreet Tapolalla, ja siniset valot Keskustorin eteläpään paikallisbussipysäkkikeskittymässä.
    Valoviikon lamppukuvioitkin siellä sillan valotolpassa, mutta sähköt toki sammutettuina.
    Pari historiallista ajankuvaa toki paljastuu Kallen tekstistä.
    Pyörää ei varastettu telineestä eikä Kalle sano pyöräilleensä jalkakäytävällä !

    Ei ollut vielä Tammelantorin vieruspuistoa nimetty Emil Aaltosen puistoksi, eikä siinä ollut sitä Talvisodan muistomerkkiä.
    Muutenhan ois varmana nämä maininnut. Kun kerta Ilves-hotellinkin pani siihen patsaskuvaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Etiäisestä puhui Riitu.
      Vaan etpä vastannu suoraan suorokysymykseen!

      Poista
    2. Arvoisa punaisen Tampere-perinteen muistelija hikkaj

      En toki punastunut !
      Naama valkoisena luin !

      Poista
  2. Millonkahan ne Mannerheimista tekkeevät uuvven patsaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ej
      meinaat että semmosen tomeja kutkuttelevan pilipatsaan?

      Poista
    2. Pilipatsaita on jo liikaakin. Semmonen jossa nuori Mannerheim on ratsastamassa alasti ravinteli-illan jäläkeen. Hulttio-kirjassa on kokosivun kuva malliksi.

      Poista
    3. EJ
      Mannerheimissa alakaa olla niin pal vähemmän esikuvaa, jotta sietäskö tuo koko Mannerheimin Lastensuojeluliitto lakkauttaa - lapsille sopimattomana.

      Poista
  3. Hyvä patsastarkkailija E J ynnä vaitelias hikkaj

    Jahka Mansen rakennettu alue tuosta vielä kasvaa ja laajenee niihin erämaaryteikköihinkin, niin ihan kuin itsestään ajautuu CGEM:n usein niin kirkkain värein ynnä tervauksin koristeltu pysti kiihkeän ja urbaanin kaupungin ytimeen.
    Tai sen vois laittaa siihen Vapaudenpatsaan paikalle Hämeenpuistoon, kun punakommaritamperelaiset sitäkin patsasta lahtaripatsaaksi kutsuvat, elikkä Rummin Jussin pataaksi ( valkoisen Johannes Fromin mukaan).
    Tai vaikka vieretysten !
    Peräkkäin ei pijä, ettei luulla tasa-arvoavioliiton mainokseksi, elikkä Uralin perhosen megainstallaatioksi ...

    VastaaPoista
  4. Hyvä kameleonttiväki

    No vaihtuikos nyt värit naamoilla ? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      käv kuin kysyjälle kommentissa https://hikkaj.blogspot.fi/2017/03/tampereen-piligrimi.html?showComment=1489764708747#c3034832677105151051

      Poista