Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 15. helmikuuta 2022

...sota siitä...

🩸🩸

Sottaillut tässä että mistähän sykäyksestä moinen pätkä kertyi päänuppiin, mikä eilen puhkesi ja pihahti, illankahjossa 'näki päivänvalon'. Täysikuuko vai jokin päivänkohtaamisista sen sylkäisi, jos ei sittenkin lähtenyt piiiiiiiiiiiitkästä ukrainapöydästä -  Lavrovin ja Putinin välisestä. Tai kaikesta päivän kertymästä. 
Keritääs:
  1. Timo K. Mukan kun olin jättänyt pöydälle rivitaloilla, puhuttiin Ipon kanssa siitä kun venäläiset joukot idästä ja usalaiset, ranskalaiset, englantilaiset sotilaat lännestä saapuivat vapauttamaan Saksaa natseilta ja jakamaan maata, miten ne ryöstivät sekä surutta raiskasivat kaikki naiset jotka kynsiinsä saivat ja eteen osuivat.
  2. Yläkautta potkuroin sitten takaisin ja kirkon kohilla Ritva tuli vastaan kassi kädessä; pitihän tullata tulija ja kassi. Kirjastoon kävi matka. - Sota-aikoja lueskelen. - Onhan meillä oma sankarikin, sanoin, - se Virtasen Ville. Siitähän on Mäkelän Lumitiikeri, selittelin. Ritva kaivoi kassia ja näytti: - Tässähän tämä Tiikeri. - Onpa Ville kirjoittanut oman tarinansa itsekin, kyselepä siitä, ja jos ei niillä ole niin käy meiltä: Vilho E. VirtanenSotavankileiri 6 - Lumitiikeri muistelee. Tuolla nimikkeellä pitäs löytyä.
  3. Kotona oli luennalla kaksikin teosta sodan ajoilta, niitä jatkoin:
  4.  Mart Sanderin Ilolinnut Viron miehityksen alkuajoilta, jolloin noita ilolintujakin ihmetytti, mitä turhuutta sotia Suomen lailla, kun sodan välttää antamalla venäläisille muutaman tukikohdan maasta sovinnolla.
  5. Ulpu Korpelainen-Pakarinen: Toivon parasta vain - Kerimäen Rauvanniemen Makkosten sisarusten kirjeenvaihtoa 1939-1944. Tässäpä vastausta Sanderin virolaisille, lopputulos maan kannalta kokonaisuudessaan kohtalainen Viroon verraten. Hinta tosin monelle perheelle ja suvulle miltei toivottoman kestämätön.     " - on vain täytettävä velvollisuus pystyssä päin sinne asti kun on eloa rinnassa, ja sen kyllä tekeekin jokainen suomalainen - " Toiveikas kirjeenvaihto saa tylyn lopun: kahta enoa ei Ulpulla enää ole. 
Noistako lähti tuo alakuloinen raiku Sataa räntää rätkyttää* vaiko sittenkin siitä piiiiiiiiiiitkästä kahden samanmielisen erottavasta ukrainapöydästä. 


*
 ahas!
vastaus raiun kysymykseen löytynyt: ks. Yle 
Putinilta vitsi.
Kirjavinkeissä
+0°C  5 km 560 km/€ 91 h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti