Vaimo puolukassa, mies saunan lämmityksessä

 maalaiselämää - ties monesko osa

Onhan tämä muuta toista kuin katsoa ikkunasta katua. Tien toiselta puolen kallion kupeelta saa tunnissa ämpärillisen, on jo saanut kolme. Tällä puolen Mies katkoo risuja padan alle ja rikittää. Syttyy herkästi, kohta jo lisää paksumpia oksia. Pumppaa kaivosta vettä, kaataa kolme sankollista pataan ja kolme kylmävesikorvoon. Hakkaa muutaman paksumman koivuhalon kiukaan alle, tuohella sytyttää kunhan poimija palaa ämpärinsä kanssa.

Päästään selvittelemään. 

Puolta päivää vasta mennään.

Kiire on jossain muualla, ei täällä. Noukkii muutaman omenan maasta, jokunen luumukin jo syötävissä.

Tuli kiukaan alle, paksuja halkoja pesä täyteen, jottei mustille hiilille menisi sillä aikaa kun pyörähtävät sauvoilla rantalenkin.

Hiki iholla.                                                                                                          Viileän näköisenä väreilee järvi.  Puistattaa. Onneksi se sauna tupruamassa.

Syksykö näin pitkällä jo - lehdet kellastumassa, hedelmät kypsymässä. Oma elämä siinä mukana samassa tahdissa.

KIRJA-ARVOSTELUT

Runolleko vai puuhun tästä

Poiminpa kukkapenkistä marketan kun päivänkakkaroita ei enää niityltä löydy ja nypin heteitä: - ... Puuhun. Runolle. Puuhun. Runolle. Puuhun. Runolle. ... Puuhun. Runolle.

Enkä käytä vai-sanaa Haanpään/Huovisenko? loitsun lailla mies, joka kaiulta vastausta huuteli jotta, hankintaanko 'puteli vai villapaita?', ja jolle kaiku kuittasi 'vai villapaita!'.

Runolle siis, koska hedelehti niin näytti ja sielläkin on juomaa tarjolla, ken sitä haluaa kallistaa runoilijan kanssa, tämän:

Tapani Kinnunen: Maitoa ja alkoholia. Enostone 2020

Kirja ilmestyy vasta huomenna, julkkarit Turussa Bar Ö:ssä, vaan sitä kun on päässyt sisäpiireihin, niin olen saanut sen ennakkoon (niinhän ne Hesarin kriitikotkin kaikki kirjat ennakkolukevat). 

Eikä täältä P-Karjalasta ole Varsinaiseen Suomeen niin vain pääseminen, joten kilistelen yksin maitoa (oikeastaan tuo taistelutoverini Turust, jvon, voisi poiketa naukkaamaan väkevämmät ja edustamaan meikäläistä korrektisti, heh.).

Ensinnäkin varoitus: siveelliset älkööt vaivautuko. Eivätkä nekään, jotka haluavat oppiakseen lukea, muuten käy niin kuin Kinnusen edelliselle kirjalle, Päässä nykii, jonka lainasin sähkö-Heikille. Palauttaessaan kirjan hän Mitäs tuumit? -kysymykseeni loihe: - Siinä ei ollu mittää opittavaa.

No toiset lukevat toisella tavalla, ja toiset toisella.

Näissä runoissa on potkua, ja prosentteja. 

Se, ovatko ne niin täsmällisiä kuin mitä novellien ja runojen kirjoittamattomaan sääntöön kuuluu - so. niihin ei voi mitään lisätä eikä pois ottaa - onkin toinen juttu. Niitä näitä pohtikaamme sitten taas siellä. Tai kukin tykönänsä.

Minuun iski runoilijan Kreetan aika, kun siellä joskus itsekin NATOn tukikohdan ohi mäkeä päivittäin kymppejäni juoksin laakson koirat kintereillä puraisua kyttäämässä.

NATO

Hornetit jyrisevät aamuyöllä

matalalla kaupungin yllä.

Toisenlaiset ilmavoimat

inisevät korvani juuressa

läpi yön.

...

Tästä eteenpäin ei riitä kantti jatkaa sitatointia. 😜

Haastattelu

KIRJA-ARVOSTELUT

Omakustanne

Se on vähän kuin maalainen kaupungissa. Sille on nyrpistettävä joukon mukana. 

Ja kuitenkin sen kansien sisällä saattaa piillä helmi. Ja jos ei helmi niin kuitenkin herkku. Ja jos ei herkku niin muuten ihan kelpo nautittava. Kuten usein onkin. Omin päin se on sieltä kaivettava, löydettävä, unohdettava median huuhtomat tervot, kinnuset, westöt, oksaset.

Kelpo kirjan luin nytkin, kun tilaisuus tarjottiin, eli prosessi eteni tähän tapaan:

Kirjavinkit:

Moro,
Arvostelukappaletta tarjolla: 

> ”Kun pappi siunaa porukan, on iso rytäkkä tulossa” - Hämeenkyrön torpasta
> Tali-Ihantalaan 1940-1944

Mie:

 'Moit! Voisin kokeilla, miten sotakirja uppoaa. 

  terv hikkaj'

Markus Hirsilä:

"Hei,

Postitettu."

 Mediapinta

Kolmesta Erkki Hirsilän Kaija-tyttären luovuttamasta muovikassillisesta, sotilaspassista, Kaijan ja hänen serkkunsa suullisesta muistelusta ja Kansallisarkiston kantakorttijäljenteestä sekä kotikuva-albumista toimittaja Markus Hirsilä on koonnut  tavallisen suomalaisen sotilaan elämän tarinan satasivuiseksi kelpo kertomukseksi.

 

158-senttinen alikersantti Erkki Hirsilä puolusti ja rakensi isänmaata vilpittömin mielin. Hän ei ollut niitä jotka uhosivat, eikä niitä jotka häipyivät metsiin, vaan hän oli niitä kolmansia: tavallisia, jotka astuivat asemiin kun käsky kävi.

Pienikokoinen kertomus pienikokoisesta miehestä. 

Eleettömästi. 

Pidin.

Lukemattahan olisi jäänyt tämäkin omakustanne niin kuin monet muutkin hyvät, jos ei jne. jne.

Kirjavinkeissä

KIRJA-ARVOSTELUT

Kerjäläinen saa kirjoja ja

Erityisesti kahta kirjaa olen jäljitellyt viime aikoina, toista tämän innostamana, toista tämän.

Ylipäätään on hankala lukea (kirjan) tekstiä mitä tahansa, koska aina ne johdattavat hakeutumaan lisätekstien pariin ja lopulta rämmit suossa, josta ei niin vain kuiville pääse. Houkuttelevia kirjanimiä sitten taas kontillinen haussa.

Uteliaisuushan se kaiken takana.

Lyhyin askelin! Lyhyin askelin! Sinne suohon ja takaisin. Maltilla. Niin kyllä siitä selviää ja pian käsissäsi on hakemasi. Kuten nytkin.

Jälkimmäinen tämä nyt oli helppo tapaus: yhteys SKS:ään, ja kerjuupyyntö Mariannelle, jolta pian vastaus: "Hauska että huomasit tämän. Laitan kirjan postiin."

Toinen tämä oli vähän mutkikkaampi, kyselyjä antikvaareja myöten, kunnes tekijä itse ilahdutti postpukettilähetyksellään, vieläpä kehuen entistä alaistaan, kirjoittaen kirjan alkulehdelle omistukseksi 'HikkaJ:lle, loistavalle kirjoittajalle tulisin taisteluterveisin Ritvalta Joensuussa 24.8.2020'

Harvoin kerjäläinen kehuja saa pyytämänsä lisukkeina!

So. ↓

🐱😸😹😺😻😽 |< näiden kaltaisiahan me.

KIRJA-ARVOSTELUT

Siis aivan uskomatonta!

 Projekti Lönnrot

 Siis 2330 mielenkiintoista kirjaa ilmaiseksi luettavina!

Kuulkaapa mokomaa!

Löytyy Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta, Canthia, Dumasia, Flaubertia, Gogolin Kuolleita sieluja, Ivaloa, Järnefeltiä, Kilven Alastaloa, Nietzscheä, Lehtosta ...

Pakko jatkaa huutomerkein, hei: Uskomatonta!

Eipä tartte enää lukupulasta kärsiä, kirjastoissa koluta kun menee suorinta tietä tänne ja lukee mieleisiään: http://www.lonnrot.net/

Tämäkin maanmainio ilmaispalvelupalvelu meillä suomenkielisillä käytössä maksuttoman opetuksen, terveydenhoidon ynnä muiden hyvin- ja pahoinvointipalvelujen lisäksi! (otettakoon toki huomioon Kalle Isokallion vastalause)

 

Ja vielä eikun valitetaan!

Tänään muuten voi verrata nykymenoa entisaikaan, jolloin marineita ei vielä ollut paapomassa, klo 13 suorana ykköseltä - taikka jo nyt Areenasta!

ps entä jos lukemnen ei kiinnosta: Kirjasampo

KIRJA-ARVOSTELUT

Varsinaiset VENEtsialaiset!

  "Venetsialaisia pidetään myös veden, tulen ja valon juhlana." WP

Joskus kävelylenkin varrella sattuu kummia, kuten nyt sunnuntaiaamuna venetsialaisten jälkeen; yhden kurvin jälkeen avautui tällainen näky:

Nosturi laiturin nokassa ja lähemmäksi kun pyörähti näkyi vedestä nostettu veneenromu:

Vietetty venetsialaiset nimensä mukaiset?

ps aamun lehti tarkentaa

KIRJA-ARVOSTELUT

Pitkällä sahalla

 nuu-in korkealta! - tai korkkiilta, sanos kittiiläinen

Sahata jyysti pitkävartisella sahalla puutarhapuuhissa muutaman kuivuneen kelo-oksan saunapuiksi. Jotta jäis solakka vankka männynrunko ihailtavaksi  ja vaikka halattavaksikin.

Vaan huiskahtiko mies alas pukilta ennen aikojaan, tömähtikö ITE-tellingiltä ite tantereelle, ja jäikö karsinta kesken, kun miestä ei näy ei kuulu päättökuvassa?

Vai katkesiko terä neljän metrin vavasta? Kävikö pahastikin?

Kaatamatta joka tapauksessa jäi mieheltä mänty; eipähän ainakaan käynyt niin kuin kunnanmiehiltä, jotka kaatoivat päärynäpuun kun piti kaataa vaahtera ja mistä sitten Velssi kylillä kertoili jotta aika tötteröitä nuo kunnanmiehet kun 'kaatovat kehvelit arvokkaan pannaanipuun'.

* * *SS/KK: Joka päivä joutavilla jotakin askaretta - eikä aina kirjansivuja.

Kirjavinkeissä eilen: Kalle Isokallio - Arkadianmäen aapinen

KIRJA-ARVOSTELUT

Jussi Seppänen

 No vot!

Uudesti syntynyt Juhani Peltonen realistisimmillaan: = fiktion ja konkretian rajamailla. Absurdismiin päin keikallaan monin paikoin lukijavinkkelistä katsottuna, siis tällaisen tavallisen, joka ei käy Sodankylän filmifestivaaleilla notkumassa, tahi muissakaan keskiyömäisissä valoisissa paikoissa eli pimeissä kuppiloissa - kuin satunnaisesti.

Päästäänpä päästään kirjailijan päähenkilön, sen Jussi Seppäsen pään, habituksen jos statuksenkin kimppuun mitään kaunistelematta, mitään salaamatta.

Viimeistään, siis jo, siinä vaiheessa olen ihan myyty ja ostettu kirjan tapahtumiin, siis siinä vaiheessa kun kirjan Jussi Seppänen loihe lausuu luontoihmiselle, aapasuon kauneutta ylistävälle ja sieltä juuri palaavalle fatbikeystävälle:

" - Minusta taas suo on kauneimmillaan monikon genetiivissä."

"Maistelimme taivutusta hetken. Soiden. Ja yhdessä: aapasoiden."

Joku voisi sanoa että humpuukia tuollainen.

Minusta ei.

WSOY: Jussi Seppänen

Alan ahmia, ja takuulla luen myös Seppäsen esikoisen viiden vuoden takaa: 10-ottelu, ei vaan virallisemmin Kymmenottelu, joka oli ollut Runeberg-palkinnon, Vuoden urheilukirjan ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ja josta en ikinä ole kuullut mitään - enkä kai koko Jussi Seppäsestäkään, eipä silti. Vaan tuskin hänkään minusta, so. sujut siis.

ps on sillä Seppäsellä (s. 1975) tällainenkin mielisana: "veronmaksaja".

Kirjavinkeissä eilen: Kiukuttaa

KIRJA-ARVOSTELUT

Kolmen tunnin luontokeikka

 

"Niin piitkä oon maatka ja ki-i-vi-nen ti-ee..."

Laulanko muka? No en, jottei luonnon pyhäinen rauha rikkoontuisi eikä matkakumppani kärsisi. Lauleleisin kyllä jos osaisin. Hyräilyksi jääköön.

Painellaan kaksin, kummallista luontopolkua vaellellaan siis, kivin kuorrutettua soraharjun päällä kilometri sotalla. Niitä jääkauden jäänteitä. Mitä lienevät jäämassat pelehtineet, kun halusivat jättää tämän harjun kivin koristelluksi?

Outokummussa vaeltelemme, joten ihmekö jos polkukin outo ja kumma!

Aurinkoa, lämmintä, tuulta sopivasti. Mikäpä polkua taivaltaessa, vettä molemmin puolin katsellessa. Olisi.

Särkiselkä / Pohjois-Karjalan Vaellusreittiopas

Niin, olisi, jos ei kiviä olisi. Nyt kun ovat, niin kääntelepä katsettasi sivulle! Nokallesi heti putoat. Pidä pidä katseesi kivissä kiinteästi ja jalkasi kivien kupeilla ja nauti kuin pieni lapsi leikkiessään kiveltä kivelle -etenemisleikkiä. Jänskää! Vielä jännempää jos sataisi ... noh noh!

On mustikoita mustanaan, puolukoita punaisenaan; olisi evästä kyllin, variksenmarjojakin jos niihin tohtisi kajota. Ja miksei uskaltaisi, islantilaisten herkkumarjoja kuulemma.

- Eksyksissä!

Jossain vaiheessa parahdamme, viitat ovat harmaantuneet, väriympyrät puiden rungoissa loppuneet. Kartatta, kompassitta siinä seisoa tokotamme, kohellamme, ennen kuin toinen ehdottaa: - Palatkaamme lähtöruutuun, sinne harjun loppuun.

Niin teemme, kunnes kohta taas, keskellä metsää kuusten lehvien alla, päästämme ilmoille ison ölöhuudon, nyt katkonaisen, parit fontit suuremman:

- Ek-syk-sis-sä!

Karhut ja kaikki silmissä vilistelemässä. Suden raateluhampaat terävimmillään! 

Kehnoko näiden reittimerkintöjen kanssa: täälläkin kaikki viimeisen päälle - ja yhdet tontut sen kuin harhailulla!

- Olisipa tuo kartta ollut matkassa mukana! 

Kolmen tunnin keikan jälkeen opastelinekarttaa tuijotellessamme yksisuisesti säyseän onnelisna silti toteamme: - Kannatti, taas kerran.

KIRJA-ARVOSTELUT

Ilkeä ihminen

"Kadehdit kollegaihastus Matias Raatteentien menestystä. Siitäpä taitaakin tulla, tuosta öklöstä, tämän trilogiaksi tarkoitetun sarjan keskipiste, se joka määrää Alinan mielenliikekaappien paikat, kenties myös sisällöt?"

Muuan Kirjarepostelija, MK, aanaili Elina Kilkun trilogian ykköosasta, Täydellinen näytelmä, noin. 

- Ja kas: ennustus kävi toteen! toteaa hän aloitettuaan trilogian toisen osan, Mahdoton elämä, luennan ja haarukoinnin.

Haarukoinnin, nimenomaan. Kuvitelkaa ne haarukan piikit - neljäkö niitä vain on - ja niiden terävyys kun ne uppoavat lihasverellä kirjailijan tuottamaan tekstiin veitsiviilloin.

Täytyy olla ilkeä ihminen, mokomakin MK!

Pois se meistä! Ei ollenkaan ilkeä ihminen tämä Muuan Kirjarepostelija, vakuutan, koska tunnen hänet läpikotaisin. Päinvastoin lempeän kehräävä kuin kissa, myös yhtä lailla päänsä pitävä: minua et isäntä komenna, tee itse konstisi kuperkeikkasi, tassusi anna - minä en, jos en halua.

Saas nähdä minkälaiseen lopputulemaan MK tästä Kilkusta tulee, kunhan vauhtiin pääsee, vähintään samanlaiseen kuin Alina ja Marina polttareissaan, joista seuraavana aamuna on vain hämärä kuva, mutta onneksi sentään herääminen kotona eikä:

"Alina heräsi siihen, että hänen kielensä oli muuttunut kuivausrummussa käyneeksi hiekkapaperiksi. Hän raotti varovasti toista silmäänsä. Oli julman valoisaa, sillä hän oli unohtanut yöllä sulkea pimennysverhon. Huoneessa kuitenkin oli pimennysverho sekä kalteriton ikkuna, joten hän oli kotona, eikä esimerkiksi juoppoputkassa."

"Sitten hänen hymynsä hyytyi. Mitä helvettiä hän oli tehnyt kotiin tultuaan? Huono, todella huono!"

- Tämänkin kirjan, kuten lähes kaikkien lukemiensa kirjojen loppulausuntohan on jälleen aikanaan luettavissa Kirjavinkeissä, malttakaahan, muistuttaa MK.

Sitä odotellessa ei hassumpi suositus ole Elina Kilkun omakohtaisesti kokema Ihana tyttö, joka ilmestyi tämän trilogiaksi muotoutuvan kirjasarjan kylkiäisenä. 

Loppulausunto myöh.

KIRJA-ARVOSTELUT

Tänään istutetaan saskatoon

anskattoon! - kunhan hortonomina hortoelen päivemmällä

ap. suunnittelua ennen sängystä kampeamista

Kalle jos antaisi kaivaa yhden marjatuomipihlajapoikasen omistaan ja toisen saisin kun siirtäisin saunan takaa toisen uuteen istutuspaikkaan. 

Neljä luumuntainta niinikään siirtoon, ja sireeniähän* on pilvin pimein, jos vain irtoaisivat emästään.  *(ai, se onkin syreeni ja taipuu miel. syreeneitä)

Jasmiini? Sen puista runkoa ei niin vain monisteta, uudisteta: sen versot tiukasti rungossa yhtä; niillä mahtaa olla luja perheyhteys.

Vaahteroita? Vieraskasvi siinä missä lupiinit. Njet!

Entä tatar! Tuo onkivapamainen, jos siirtäisi aidaspuiksi?

 Kiellettyä - absolutely!

Ruttojuuri? 

Tihulaiseksi jos heittäysyisikin tämä hortonomi! 😎

- - -

ip. Työ tehty on, ma pääsin voittajaks ...kuin Mr Döbeln Juuttaalla. Ojossa ovat pensaiden alut.

 Ruttojuuriin en koskenut, maatkoot mattona takapihalla:

Ja sitten vielä Gionoa iltalukemiseksi. Niin on muotoutumassa täydellinen koronapäivä.

KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä tänään: Erkki Jormanaisen Hoilolan kylä komia

Rahamies

Kun on pätäkkää taskussa niin noin voi huoletta kirjoittaa ja levollisin mielin olla mieltä mitä hyvänsä, vaikka että tasa-arvo on persiäst. Niin kuin 46-vuotiaana Nokian toimitusjohtajaeduin eläkkeelle siirretty Kalle Isokallio, jonka Jorma Ollila syrjäytti ja joka nyttemmin on tullut tunnetuksi tv:n Jälkiviisaana.

Niinhän se Sipiläkin, Juha, saati Nalle Wahlroos. Ja näitä meidän on kuuleminen: pakkohan heidän on oikeassa olla jos kerta tuommoiset manttaalit ja menestymiset takana.

En minä heistä ole kiinnostunut, mutta kun tuo Onni Eläkeläinen on ja vaatii ajatustensa esille tuontia, vaikka ei noissa paljon hurraamista ole. Onni näet par'aikaa 'työskentelee' Isokallion Arkadianmäen aapinen -pamfletin kimpussa. (meinanneeko Onni sinne onnelaan, Paratiisistaan pois! vanhuuden höppänyydessään).

Reiluun puoleen väliin on OE päässyt, sivulle 99, tuon tuostaan vihasta pää punaisena time-outannut, ja ihmetellyt ikätoverinsa aatteluksia, niin kuin nyt noistakin maanviljelijöistä: laiskuriväkeä ovat, maahanmuuttajiakin vötkympiä.

"Suomessa on kaksi ryhmää, jotka eivät pärjää ilman valtion tukea: maahanmuuttajat ja maanviljelijät. Toivon, että edes maahanmuuttajat pärjäävät omillaan muutaman vuoden kuluttua. Maanviljelijöistä en ole aivan varma. Tai varmaan pärjäisivät, jos tosisaan yrittäisivät."

- Eikähän tuo nyt vielä mittää, opiskelijat ne vasta laiskanvötkyjä, toisten rahoilla eläjiä ovatkin! Eläkeläisistä puhumattakaan. Ainoastaan menestyvät yrittäjät ovat kelpo väkeä ja kunnon ihmisiä, muut siipeilijöitä ... oisko noilla ees oikeutta ollakaan - poliitikoilla ei ainakaan, vetelee Onnimme yhteen Kallen ajatusrykelmiä.

Ja ai että Onni käy punaisena! 

Eli Kalle hyvinjyrkkä-Isokallio on onnistunut kutkuttelussaan.

Annamme Onnille ohjeen: - Pane hyvä mies se kirja syrjään ja palaile entisellesi, vaikka sinne leopardiluolaan almukulhoasi heiluttelemaan. Ota edes se Erakot-kirjasi esille. Siihen Kallen vaihdat. Rauhoitut. Jätät rahamiehet oravanpyöräänsä.

KIRJA-ARVOSTELUT

Sananvapaus liipaisimella

 

Entisen Miss Suomen aviomiehen sääri amputoitiin

luki nuin isolla lehessä (IS)

Tässä jonain päivänä.

Ystävämme Onni Eläkeläinen puisteli päätään: ex-missinmiehen jalaka - tikustako asiantynkää? Hyvä jottei tokassut, jotta '- Voi helevetissä!'.  

Läheltä liippasi, vaan ei sanonut, kun noin vakavasta asiasta kumminkin oli kyse.

Sen sijaan Onni tyytyi lievempään ilmaisuun '- Voi hyvät hyssykät' sanomalla. Sen kummemmin analysoimatta tahi perustelematta asian uutisarvoa valtakunnallisessa lehessä, että pitääkö tuo täällä itärajan pinnassakin meijän tietää.

Jätti asian sikseen, ei avannut otsikkoa, vaan jatkoi eteenpäin digittämistä.

Mutta kun ei tuolta kahta kummempata alkanut kuulua, niin napsautti koko värkin kiinni ja siirtyi kirjapuolelle, siihen ylen kiinostavaan PunaMustassa painettuun Toenperrään -lehtimieskirjaan, jossa naisia taisi olla enempi kuin miehiä, mikä ilahdutti Onnia. Yhtä kohtaa se sieltä luki useampaan kertaan: sitä Laakkosten-veljesten kiitosta kun päätoimittaja Seppo Vento oli julkaissut kielloista huolimatta veljesten vankilatuomion Karjalaisessa, jonka omistavat.

Toimittaja Jouko Salmela kertoo tuosta järisyttävästä päivästä 21.2.1992, jolloin hallinto oli koolla ja oli hiipsittävä käskystä  kuulumisille yläkertaan, jossa Yrjö Laakkonen ja Jorma Norppa ilmoittivat, että Vento saa potkut ja tuletko tilalle. Ei halunnut. Sitten yläkertaan kutsuttiin 20 vuotta päätoimittajana työskennellyt päätoimittaja. Tuli heti kohta alas Vento. Potkut! Sitten nousi ylös varapäätoimittaja Isto Räsänen luullen ylenemisen tulevaksi. Ei tullut. Laskeutui kohta alas. Potkut!

- Sananvapaus liipasimella ollut. -  Vaan säilynyt on, kuten Iltsikan otsikkokin osottelee, myhäilee Onni Eläkeläisemme muikeesti ja maireesti ihan muina miehinä. Vailla etu- tahi taka-ajatuksia.

Kirjavinkeissä tänään: Vankileirin selviytyjät

KIRJA-ARVOSTELUT

 

Kiukkuilu hymyilyttää

yksinkertaisesti

Hyvä mieli tulee pahasta mielestä, kun lastenkirjaa sivelen, kuvia katselen ja nyökkäilen: tuommoisiahan ne naperot! 

Pojalla paha mieli, ei kelpaa olla, ei tulla, ei mennä. Mikään ei käy. Täydellinen jumi päällä.

Monella tuulella yhtä aikaa. Tai ainakin heti kohta taas vastakkaisella. Riippuen, ken pipiin puhaltaa, kuka lempeitä läyryilee: isä, äiti, ukkiko vai mummo - vai koirako, kisuko tulisi ja nuolaisisi.

Jostain humahtaa kysymys: Pitääkö näitä ulkomailta rahdata, eivätkö muka suomalaiset osaa vastaavia sanoja kuvittaa? Kiukuttaa: - argh argh.

Kiukuttaa. Tekijä Leslie Patricelli Lasten Keskus Helsinki 2020. Mad, mad, mad. First published in 2020 by Walker Books Ltd. 87 Vauxhall Walk, London. Suomentanut Rauna Sirola. 

Kiukututtaa, epäolennainen. Konkretisoidaanpa tilanne:

      "MIKS Lontoosta!   -   MIKSEI Suomesta?"

Aikaihmisen kiukutteluprosessi tapahtuu onneksi pään sisällä, abstraktisti omassa mielessä, eikä tuossa tatamilla kaikkien nähden. Tyylikkäästi, sivistyneesti. Ulkopuolisille näyttämättä, viileä ulkokuori säilyttäen. Coolisti vaan vaikka kuinka kuumottaisi. 

Miten lämmin puhallus koko kirja! On siinä pohtimista.

Sovinto & sopusointu edessä lopussa:

Helpotti, kun sai sanottua, plarattua. Sai kiukkuilla kyllin, lapsen lailla.

ps  ei minulla tuota riepua ole, riepuna on tämä blogipottu. 👿 🙇

KIRJA-ARVOSTELUT

Turvavälinekoronateline

 ikuisella ITE-tellingillä monikäyttö

Ah! Armaani. Ah!

Taas Sinun kimpussasi.

Jos lähdettäisiin ... yhtä matkaa piilompaan!

Jaksaa jaksaa! 

... vaikka ...

pikkuriikkisen jo 

keikutteleepi:

Mikäs meidän mennessä - niin yhtä kuin ainiaan oomma. ❤💑

💕💘  'Kanssasi sun' jo näiltä ajoilta: linkki

Tämä paikka, hyvä paikka

 - sajan kanssa asettuubi:

ps

muuten:

näin korona-aikana tuommoinen kapine ois estepeli kylillä liikuttaessa, asioita toimittaessa kaikilla - Maskina. Turvavälietäisyyden turvaajana turvahäkki. Jeh! 

Eikös?

KIRJA-ARVOSTELUT

On ne just semmosia!

 niin kuin olen kuvitellut-kin

"Täyshullua porukkaa koko jengi. Luultavasti työ kanssa. Varsinkin entisaikaan, kun ei tunnettu työaikalainsäädäntöä, toimittajilta vaadittiin silmittömiä." -Ritva Väisänen

nuo p-karjalaiset surnalistit, joista edelliskerralla puhe. 

Sana hallussa, meinaan, ja kuva kuvaajilla. Kirja täynnä veistelijöitä, jotka hallitsevat sanoilla rakentamisen taidon siinä missä ammattikirvesmies torpan pystyttämisen.

Ja jos kirvesmiehellä kämmennahkat joskus vereslihalla, niin näillä sisukset sielua myöten. 

Täyttä elämää niin työssä kuin vapaalla, monesti siinä cocktailissa lantrinkina väkevät. Ynnä huumorinhenki sekä empatia loppumaton. Kuten Karjalan Maan Seppo Eskelisen muistumassa Reijo Erttolan rokulipäivästä Karelia-iltaistujaisten jälkimainingeissa: 

"Oliko Salmelan Joke vai Kakkisen Pena, joka tuli töihin valitellen, että meni vähän pitkäksi, saa nähdä missä kunnossa päätoimittaja tulee. Vähän ajan päästä puhelin soi, Erttola siellä, 'kuule Seppo, mie en taia tulla töihin tännään'. Minä että minkä takia? 'Oli pikkasen huono tuuri. Oli paha elämä, menin vessanpöntölle okselle ja molemmat tekarit putosivat sinne, kerkesin vetästä. Ei oo hampaita'."

Melkein aina töissä, oli kunto mikä tahansa. Semmoinen maku näistä 20 journalistista jäi Toen perrään -dokumentin purasun jälkeen. Suuri palo kaikilla työhönsä. 

H.Turunenhan näistä tunnetuin ja Varis Tuula-Liina tulee sitten, jos Simo Kätkäläis-Hämäläistä ei lasketa. Eikä Pogostan Hilkkakaan, Hilkka Kuusela, tuntemattomasta päästä ole; tosin Hilkka on tarkemmin syynätty jo Ritva Väisäsen Sanomalehtimiehiä-kirjassa, joka ilmestyi 1991.

Minua tietysti kiinnostivat eniten kulttuurin pää Väisäsen Ritva Karjalaisesta ynnä Kainulaisen Kaarina Kotiseutu-uutisista. Tuttuutensa tähden ja kirjoitustaidon. Molemmilla omat polveilevat elämänkiemuransa ja kunnon periaatteet: silmille eivät ukot hypi, eivät pomotkaan pompottele, päätoimittajatkaan. Potkujenkaan uhalla, mistä kokemusta kummallakin aikaisemmilta ajoilta on ollut.

Piiparisen Miitrei-Penttiä eikä Mauri Nevalaista (Viikko) Pohjois-Karjala -lehdestä ei näy, koska kävi kuolema välissä. Karjalaisen Kiteen aluetoimittaja Erkki Jormanaista kaipasin joukkoon tummaan, vaan ei liene suostunut 'riepoteltavaksi'. Erkillä olisi lisää juttuja ja siivompia vaikkapa hampaattomasta Erttolasta. No, Ilvosen Väinön tyttö Annukka edustaa Keski-Karjalaa pistellen kitteeläistä soppaa sekkaan.

Totta kai Laakkosen veljekset omistajan ominaisuudessa vilahtelevat lehtimuistoissa, tässä yhden muiston murjaiskoon Jouko Mustalista-Salmela:

"Yhtenä aamuna olin 30 asteen pakkasessa tupakalla lastauslaiturilla ja Reino Laakkonen tuli töihin. 'Onko sulla avvaimet katteissa, mitä sinä täällä pihalla kärvistelet  Sanoin, että Karvisen Anni lopetti tupakanpolton toimituksessa, pakko polttaa täällä. Reino sanoi: 'Ne on tämän talon osakkeet Yrjöllä ja mulla. Annilla [työsuojeluvaltuutettu] ei oo yhtään. Saat polttaa tässä talossa missä huoneessa haluat. Tuu hakemaan, mulla on tuhkakuppejakkiin isot pinot.' Pelkäsin enemmän Annia kuin Reinoa, joten en muuttanut toimintatapojani."

Toimittaja-muusikko Suonna Kononen ja lehtikuvaaja Juha Inkinen ovat parin kuukauden virkavapaalla pyöräyttäneet tosi mielenkiintoisen Toen perrään -sanakuakun. Jatkumon Ritva Väisäsen Sanomalehtimiehiä-kirjaan, jonka julkaisi Pohjois-Karjalan Sanomalehtimiesyhdistys vuonna 1991.

 Kiitos, ja kiitos RV kun lähetit lahjaksi. On kehvel maistunu - toinperrään!

KIRJA-ARVOSTELUT

Itseään parempaan seuraan

 päässyt kirjaan

Joku noista.

Adolfko? Tuomasko? Penttikö vai Jukkako?

Kaksi nimeltä tunnen, olen kuullut heistä. Kaksi tunnen henkilökohtaisesti - toisen kanssa kanssa työskennellyt useamman vuoden, toisen tapaan päivittäin.

Jotenkin huvittavan kumma luettelo kaikenkaikkiaan, ja ihan kirjassa, sen henkilöhakemistossa!

Ja itse kirja se vasta vallanmainio onkin.

Tämäpä:

Kannessa Kainu-Ahkera, linkki

Palataanhan siitä astialle - tähän potulle pian. 

KIRJA-ARVOSTELUT

Epistä

Muilla kunnon tila, meikä ahdettu välitilaan!

Lukenut Ritu V aikaansaannoksen ja antanut toimitusihteerille ohjeen? Heh. Noh - kukin ansionsa mukaan!

Eipä tuo kummanen ollut näistä:

Jos eivät nekään, kumpainenkaan, kummoisia.

Pölyttynyttä arkistokamaa.

Jännä peli tämä Karjalaisen Kaiku-arkisto: kaikki 145 vuoden ajan ilmestyneet lehdet luettavissa!

Ja voihan parhaita paloja ja huonompia kohtia suurennella ihmeteltäväksi:

Kätsää!

KIRJA-ARVOSTELUT

Viikon TV-helmi

🌟🌟🌟🌟🌟

Kas tässä - uhraa ajastasi 55 sekkaa, etkä pety:

https://areena.yle.fi/1-50591439

Sietäisköhän vaihtaa Salmisten ja Varhiloiden tilalle TV-koronastudioihin varsinainen asiantuntija Savosta, 

suorasanainen sairaanhoitaja emerita?

=

Yle Uutiset Itä-Suomi 29.7.2020

- Ei tunnu missään minusta... Minä vanahana sairaanhoitajana... en ou ... tulukoot ja mänkööt ... ja

- Johonnii pittää kuolla ...

KIRJA-ARVOSTELUT

von Heidenstam

oli joutua aittaan

Kamala moka likeltä liippasi eilettäin kirjatulvan takia, jota piti tammeta, eli kuljettaa ylimääräiset kirjat ulos huushollista.

E - Ei! Ei puhettakaan että kirjoja riekaleiksi repisin, sillä samahan se jos sielunsa repisi. 

Vasaraa, naulaa, ruuvia, poraa ja tuppeensahattua lautaa käteen. Ja kas, parit hyllyt jo kohta aitan seinällä tarjoamassa hylsykirjoille sijaa.

Sinnehän joutivat kunnon kirjojen tilaa syömästä Utriot kaikkine kumppaneineen. Kariniemeä en vielä raaskinut ulostaa. Morosus jouti ja Pakarisen Pertti. Angelikat ja muut äitivainaan suosikit. Kontturin Paperikengät jätin, kuin myös Annikki Turusen, äidin tuolloisen seinänaapurin.

Mitä noita nyt telakalle jouti, ei aivan sataa.

Niin se moka... 

Olin kehno jo menossa aittaa kohti, jos en lopulta olisi älynnyt ja muistanut sitä talvista nobel-kirjailijoiden ulkolukunimilistaa ja loruttelua:

- Hetkinen! von HEIDENSTAM, Ruotsi?

 "- Eikös se ollut 1916 vuosi, kun Vernerille myönnettiin Nopeli. - Se listahan meni näin kun alusta alotellaan: 1901 PRUDHOMME, Ranskan poikia, 1902 Mommsen Saksan, ... 1915 Rolland, 1916 von Heidenstam, jonka jälkeen juutit yhtaikaa: Gjellerup ja Pontoppidan." 

Vielä muistissa pysyneet!

Folkungien sukua pyörittelin käsissä, Yrjö Kaijärven suomentamaa heidenstamia vuodelta 1937.  

Hyvilläni ja pahoillani samalla: Lisää luettavien  jonoon.

Kun ois Haahtea, Tihlää sun muuta Järveä, tutkittavaa tarjolla pilvin pimein, vähemmän muodissa olevia luettavia, niitä rumakantisia, joista kollegakin jo aikoinaan lausui kun koulun varastopölyistä milloin minkin löysi ja ojensi mahdollisimman nuutuneen näköisen kirjan, jotta tässä siule taas herkkua.

"V von H kuuluu siihen kirjailijasukupolveen, joka Ruotsissa 1890-luvulla nostatti vastavirtauksen pyyhkäisemään tieltään 80-luvun ahdasäärisen, naturalistisen todellisuudekuvauksen, siivitti jälleen mielikuvituksen, asetti kauneuden elämän valtavoimaksi ja suuntasi valonsa elämän juhlahetkiin ja historian suuriin henkilöihin..."

 

Siitäs sai toinen melkein-von, se August S. (vaimo-von Essen), toiselta täys-vonilta korvilleen.

KIRJA-ARVOSTELUT