Älyllisen kritikoinnin mahdottomuus

Lastenkirja-buumi menossa. Miksiköhän?

Jotain vialla?

Vietättää enempi ja enempi epä-älyllisten askareiden pariin. 

Tämmöinenkin viikonloppuna arvoisan vieraan jättämä kakkarantu matolla kun herättää tunteita enemmän kuin uutinen Gazasta:

Pitäisikö olla huolissaan?

Ja lastenkirjatkin kun ovat syrjäyttämässä tolstoit ja dostojevskit. Nämä tämmöiset:

Solmussa linkki                   Vauvan iloinen ihmettelykirja linkki

Vielä viimelukemana tämä:

Niin magioita ja maistuvia, lanttukukon veroisia - suussa sulavia! Ei mitään kuivia mällyköitä.

Ja älyllisestikö noita sitten muka pitäisi kyetä ruotimaan, suositella tai olla suosittelematta. E Ei - tunnetiloilla korkeintaan ilmaista asteikkonsa.

Tai no joo, silloin kun ei perhettä ollut, oli vain lapsettoman poikamiehen juoksut, saattoi lastenkirja-arvostelu näyttää tietävämmältä, ja varsinkin kun se oli painetussa lehdessä luettavissa, kuten muinoisen opiskelutoverin kirjan arvostelu Karjalaisessa:

Terveisiä Matikaisen Patelle! 

Lienet vielä tolpillasi, olit lämmin ja veikeä ihminen.

 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Jarkko & Tuomo Lievonen: Koiranvirka

Epistä

Muilla kunnon tila, meikä ahdettu välitilaan!

Lukenut Ritu V aikaansaannoksen ja antanut toimitusihteerille ohjeen? Heh. Noh - kukin ansionsa mukaan!

Eipä tuo kummanen ollut näistä:

Jos eivät nekään, kumpainenkaan, kummoisia.

Pölyttynyttä arkistokamaa.

Jännä peli tämä Karjalaisen Kaiku-arkisto: kaikki 145 vuoden ajan ilmestyneet lehdet luettavissa!

Ja voihan parhaita paloja ja huonompia kohtia suurennella ihmeteltäväksi:

Kätsää!

KIRJA-ARVOSTELUT

Kriitikon kriteerit

Kirjallisuuskritiikkisarja osa II

Kiiltomadon (Lysmasken) päätoimittaja Aleksis Salusjärvi, yksi kuudesta lukijastani, kirjoittelee mielenkiintoisia paukahduksia verekseen Nuori Voima -lehteen, 3/18. (AS:han kokoaa tuon mielenkiintoisen blogikertymänkin: Laadunvalvontayksikkö.)

https://twitter.com/nuorivoima

Poimin minua miellyttävät pihlajanmarjat pottaan pois riippumasta - suluissa omat lisäni (vaatimattomasti mustalla):

1. Ylivoimaisesti yleisin ongelma kritiikissä on, että kirjoittaja ei arvosta omaa kokemustaan riittävästi. (meissä kaikissa ei asustele juhanitamminen)
2. Barthesilainen tekijän kuolema on erityisesti kriitikoille totta = tarkoittaa sitä, että [kirjan]tekijä on lakannut olemasta tekstinsä ylimmäinen auktoriteetti: lukijalla on valta ja vapaus lukea ja tulkita lukemaansa riippumatta tekijästä ja tämän mahdollisesti tunnetuista intentioista. (niin teen aina - nykyisin)
3. Toimittajat kirjoittavat juonireferaatteja ja diletanteilla taas substanssipuoli pettää alta. (kuulun selvästi jälkimmäisiin - ilolla)
4. Teoksen kontekstualisointi on --- kritiikin olennaisimpia yksittäisiä tehtäviä. (kirja on palanen elämän suuresta palapelistä, mihin yritän sitä sököttää kyllä)
5. Kriitikoiden helmasynti on varovaisuus. Kriitikon välillä soisikin kirjoittavan muutaman kirosanan tekstinsä sekaan, ihan vain muistutuksena siitä, että kritiikissä on myös reuna-alueet käytössä. (tässä tapauksessa kyllä mieli teki huutaa kekkosena saatanan tunari! tai höynäytettynä: - Helevetin hölömö! tarkoittaen itseäni, jota kustantaja kuzetti)

Tämän enempää asiaa en kerta kaikkiaan jaksa yhdellä kertaa kirjoittaa tahi lukea - tunnen kaikenlaisen asian esittämisen aina vähän pakkoliikkeisenä cp-vammana, miltei tulkinnan uhkana!
On päästävä rallattelemaan!
- mihin jok'ainoa kirja antaa mahdollisuuden, sillä Kirja on (kuin) soitin
- jokainen kirja erilainen soitin.

Huomenna selvittelen Aleksin* verkosta loput sintit - tavaellen tavallani; on se sen verran mielenkiintoista ja ennen kaikkea luettavaa kamaa.

*Nykyohjeen mukaan nimeä voidaankin taivuttaa kolmella tapaa: Mahdollisia genetiivimuotoja ovat

Aleksiksen, Aleksisin ja Aleksin.

Kirjakritiikkisarja I II III IV

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös