Kun on pätäkkää taskussa niin noin voi huoletta kirjoittaa ja levollisin mielin olla mieltä mitä hyvänsä, vaikka että tasa-arvo on persiäst. Niin kuin 46-vuotiaana Nokian toimitusjohtajaeduin eläkkeelle siirretty Kalle Isokallio, jonka Jorma Ollila syrjäytti ja joka nyttemmin on tullut tunnetuksi tv:n Jälkiviisaana.
Niinhän se Sipiläkin, Juha, saati Nalle Wahlroos. Ja näitä meidän on kuuleminen: pakkohan heidän on oikeassa olla jos kerta tuommoiset manttaalit ja menestymiset takana.
En minä heistä ole kiinnostunut, mutta kun tuo Onni Eläkeläinen on ja vaatii ajatustensa esille tuontia, vaikka ei noissa paljon hurraamista ole. Onni näet par'aikaa 'työskentelee' Isokallion Arkadianmäen aapinen -pamfletin kimpussa. (meinanneeko Onni sinne onnelaan, Paratiisistaan pois! vanhuuden höppänyydessään).
Reiluun puoleen väliin on OE päässyt, sivulle 99, tuon tuostaan vihasta pää punaisena time-outannut, ja ihmetellyt ikätoverinsa aatteluksia, niin kuin nyt noistakin maanviljelijöistä: laiskuriväkeä ovat, maahanmuuttajiakin vötkympiä.
"Suomessa on kaksi ryhmää, jotka eivät pärjää ilman valtion tukea: maahanmuuttajat ja maanviljelijät. Toivon, että edes maahanmuuttajat pärjäävät omillaan muutaman vuoden kuluttua. Maanviljelijöistä en ole aivan varma. Tai varmaan pärjäisivät, jos tosisaan yrittäisivät."
- Eikähän tuo nyt vielä mittää, opiskelijat ne vasta laiskanvötkyjä, toisten rahoilla eläjiä ovatkin! Eläkeläisistä puhumattakaan. Ainoastaan menestyvät yrittäjät ovat kelpo väkeä ja kunnon ihmisiä, muut siipeilijöitä ... oisko noilla ees oikeutta ollakaan - poliitikoilla ei ainakaan, vetelee Onnimme yhteen Kallen ajatusrykelmiä.
Ja ai että Onni käy punaisena!
Eli Kalle hyvinjyrkkä-Isokallio on onnistunut kutkuttelussaan.
Annamme Onnille ohjeen: - Pane hyvä mies se kirja syrjään ja palaile entisellesi, vaikka sinne leopardiluolaan almukulhoasi heiluttelemaan. Ota edes se Erakot-kirjasi esille. Siihen Kallen vaihdat. Rauhoitut. Jätät rahamiehet oravanpyöräänsä.
Minulle on käynyt kahden kirjan kohdalla niin, että on alkanut pää hehkua. Toinen oli se Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset, jossa oli tieteellisesti tutkittu huipputienaajien asenteita. Sitten toinen oli meidän hiippakuntamme piispaehdokas Mari Leppäsen toimittama Marian tarina, joka kertoo ahtaan uskonnollisessa yhteisössä hyväksikäytetyn naisen tarinan. Sitä tieteellistä löpinää kirjan loppupuolella en välittänyt lukea, mutta kerrattain Heraklionin kentällä muita matkustajia odotellessa lukaisin vaimoni käteeni laittamasta kirjasta siinä parin tunnin aikana sen aineisto-osan.
VastaaPoistaVaimo kysyi, että mitä ajatuksia kirja minussa herätti, kun laskin kirjan kädestäni edessäni olevan istuimen selkänojasta avautuvalle pöydälle.
"Murhanhimoa", vastasin rehellisesti.
Nämä poleemiset kirjat, ovatpa sitten sieltä menestyjistä tahi meistä heikommasta aineksesta, ovat tavallaan jotain pamfletteja tai sellaisia Kauppalehden tai Tiedonantajan kolumneja. Tiettyyn katsomukseen nojaavia mielipidekirjoituksia, joita tässä sananvapaudessa onneksi singahtelee. Joidenkin korvasyyhyyn, toisten kiukuksi.
Parasta on se, että kaikenniilainen tallaaja tulee korvasyyhytetyksi, kunhan vain jaksaa selata.
äej
Poistasiinnon ollut Turusen Heikin Punahongan hehkua ilimassa Kreetalla!
Ja mikä rehellinen arvostelu päälle!
Näitä enemmän eikä mittää löysää pyörittelyä.
Muuten äsken tuli just sähköpostiin omistamiseen liittyvä pyyntö eli joku tekee gradua aiheesta:
"Hei,
oletko yli 55-vuotias ja halukas osallistumaan kirjoituksellasi pro
gradu -tutkielmani aineiston tuottamiseen? Olen maisteriopiskelija
Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselta ja kirjoitan pro gradu-työtäni, jossa tarkastelen yli 55-vuotiaiden ajatuksia omistamisestaja sen merkityksestä heidän elämässään.
Toivoisin saavani omakohtaisia ja vapaamuotoisia kirjoituksia, jotka käsittelen anonyymisti, eli kirjoittajien nimiä ei yhdistetä kirjoituksiin."
Tarrauvupa kiinni ja auta opiskelija valmiiksi, niin pääsee omistamaan:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/105622/lomake.html