Minä myös: neljännes talven hiihtotavoitteesta nyt kasassa - rankasti jäljessä ollaan, vaan minkäs teet jos lunta puuttuu; nyt tosin näyttää helpottavan kun päiväksi lunta lupasivat kertut, metet ja miinamanniset. Voi kuvitella autoilijoiden onnen!
Näkyypä satelevan.
Urhokin tuntuu paraillaan jo tuolla ikkunan takana jalkakäytäviä auraa kolistelevan.
Niin,
Untoon ja otsikkoon ja
Särkyneiden toiveiden kujaan. Mielisairaalamiljöössä siis liikutaan, aranpuoleisessa aiheessa Pielisjoen varren laitoksessa. Päivärutiineihin on päästy ja työnpuuhaan,
Ake löytänyt Reijosta kaverin itselleen. Näitä myöten parantumistie kunnossa. Ensimmäinen kotiloma takana.
Unto laajentaa romaania, niin kuin pakkokin on, jotta romaani romaanin mitat saisi, Aken elämään taustaa muodostuisi. Pelkät tytöissäjuoksut ja laitoksen pusukäytävällä pussailut eivät riitä.
Martikainen kirjoittaa mukaan sairastajan suvun ja suvun tarinan ja historioitsijana siirtyy näin omalle vahvalle alueelleen. Ja teokseen tulee ulottuvuutta.
Minä lukijana luen tietysti aivan eri tavalla joskus tuntemani kirjoittajan tekstiä kuin jonkun kuvista tutun
Hotakaisen tai
Hämäläisen. Sentään joskus jossain Wienittären pöydässä istuttu ja samaa lyskaa käyty. Lukukriteerit vähän toisenmoiset - jo lähtökohdiltaan. Sanoisiko jopa isällisemmät ja mieli tekee jopa opemaisesti opastaa, että ei kahta välimerkkiä peräkkäin: jompikumpi pois - pilkku tai kysymysmerkki.
Kumma kun kustantaja ei moiseen ole kiinnittänyt huomiota.
Noo, vietetään juhannus Aken kotona ja palataan asiaan sitten.
Koivukarin Käpykaartilaisiin välillä ja tietysti KK:hon jotta se urakka viimeinkin saisi onnellisen lopun. Koivukarin kirjaan löytyy varsinainen käpykaartilaisehdokas, edellisen sodan aikana sotaoikeudessa tuomittu
Viitasen Kustaa, joten eiköhän metsässä piileskelevä
Takavaaran Einari pian toverin saane.
Kansojen kirjallisuus taas on siirtymässä Ranskasta Italian puolelle, hyvästiksi heittää kuvan
Simenonista (1903-89), tuosta yli neljänsadan kirjan kirjoittaneesta maigretlaisesta kirjoituskoneesta, jota
Gide piti yhtenä vuosisatansa neroista - no ei vähempää dekkaristista!
SS
Kuten huomataan: vilkasta on seurapiirielämä täällä päin Suomea, ainakin tällä hiihtävällä lukijalla.
heh!
Jäljellä - H: 740 km, KK: 299 s.
