Hannu Salama

 vanhat Parnassot -sarjan 32.

-0,5° C

34 kW/97

"Tuommoinen lipsutin oli pudonnut huomaamatta toisesta saappaasta tässä päivänä muutamana, ennen kuin taas hiihtopaanalle pääsi, jonnekin tienreunaan. Sitä sitten eilen etsimään, ja löytyihän kehno penkalle nostettuna Konavalenkojen kohdalta. Heikki kohta kävellä käpytteli vastaan koiranrääpäleensä kanssa. Sanoin piikikästä lipsutinta roikottaen, jotta tätä minä talutan. - Tuttupa tuokin on, hyvmähti Heikki, - nostin hänet penkalle, jottei Urho auratessaan lennätä sitä hatelikkoon."  

5. nide - Syyskuu 1973

Hannu Salama (1936-) - melkein yhtä monen kirjan mies kuin kaimansa Hannu Mäkelä (s. 1942-) - nypätään esille syksynnumerosta. Jarkko Laine hänet esittelee  vuosi sitten, 1972, ilmestyneen Siinä näkijä missä tekijä -kirjan kautta. Tekisi mieli sanoa kautta rantain, sillä eihän Hannu itse siellä romaanissa ole vaan hänen alter egonsa Harri Salminen.

Siinä näkijä missä tekijä, jatkosodan aikainen Tampere-eepos sukukronikka, on pitkän kypsyttelyn tulos. Sen syntyhistoriaa ja luomisvaiheita voi seurata edeltävistä romaaneista Minä, Olli ja Orvokki (1967) ja Tapausten kulku (1969). Työpäiväkirjoista puhuu Jarkko Laine: 

"Minä, Olli ja Orvokin yhtenä käyttävänä voimana on juuri Harrin valmisteilla oleva romaani, työläisromaani, Pispala-eepos hänen vanhemmistaan Santusta ja Maijasta, hänen kotiseudustaan ja siellä jatkosodan aikana toimineesta kommunistien vastarintaliikkeestä."

Miksi romaanimuoto, miksei dokumentti? 

Siinä olennainen kysymys, johon Laine vastaa vähä ettei Eeva Joenpellon taannoisin sanoin 'mikään muu taiteenlaji, politiikasta, kansantaloudesta tai mistä muusta tieteestä puhumattakaan, ei pysty antamaan ihmisestä yhteiskunnassa niin moniulotteista kuvaa kuin kaunokirjallisuus'.

Laine puolustaa/ylistää romaanimuotoa näin sanoen:

"Kirjailija erottaa todellisuudesta kirjaansa hahmon joka yksityiskohtaisuudessaan ja konkreettisuudessaan aiheuttaa lukijassa elämysreaktion. Juuri vivahderikkaudessaan ja monisuhteisuudessaan romaani on useampia dokumentteja todellisempi. Sitä paitsi: kuvaahan se ¨kokonaisia' ihmisiä (lähes) kaikkine ihmissuhteineen."

Tuostakos Laineen lausunnosta minä tykkään kamalasti, kuten Eevankin todistelusta, sekä tästä Laineen loppulausunnosta Salaman Siinä näkijä missä tekijä tekijästä:

"Hannu Salama on osoittanut sen (= kaunokirjallisuuden mahdollisuuden) luoman maamerkin jonka mukaan moni voisi tarkistaa kompassilukemiaan."

Pekka Tarkka: Salama. Otava 1973.

 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 6 km 187 km/€ = 32 h

Kerttu-Kaarina Suosalmi

  vanhat Parnassot -sarjan 25.

 -3 °C

52 kW/130

Ulkona! Happi maistuu.😀

Kävellen Kulmalan tietä ladolle. Sisäsaunassa, vuoden eka, sähköpiikkiä kasvattamassa.

6. nide - Lokakuu 1972

Yritin käyttää eilistä taktiikka ja ojensin käteni Jarkko Laineelle: - No, anna Eila Jarkko käsi, ja näytä!  Kuljeta minut mukanasi ja ohjaile miten nämä runot luetaan. 

Vaan eipä luonnistanut: Jarkko Laineesta ollut Eila Pennaseksi.

Avoinna oli kolmelta runoilijalta kirja kultakin: 

• Pekka Sairanen: Avaa suusi Eurooppa. Karisto 1972.
• Kai Nieminen: Joki vie ajatukseni. Tammi 1971.
• Leif Färding: Luominen. WSOY 1972.

Höpisi Jarkko ummet ja lammet jotta runous on arkipäivän ymmärtämistä ja siinä elämistä. Ja näille kolmelle löysi kolme eri lähestymistapaa: Sairanen on sivusta tarkkailija, Nieminen tarkkailee lähinnä itseään, Färding syleilee koko universumia. 

Riuhtaisin pian käden irti moisen oppaan kädestä ja jätin Jarkon hohoilemaan itsestäänselvyyksiä.

Palaan Parnasson alkuun, jossa kymmenen sivun novelli Riippakoivun oksa. Siis ihan aitoa originellia tekstiä yhdenkään välikäden tulkinnatta: saa lukea ja nauttia ihan itse. Ihanko totta? kun tahtoo ainakin joka toinen teksti Parnassoissa olla jonkun tulkitsemaa ja seulomaa. Vähintäänkin keskusteltua kiistelyä, erimielisyyttä jne.

Kerttu-Kaarina Suosalmi (1921-2001) on novellin kirjoittaja Ja kun noin on, on laatu taattu.

'Kylänkerma' usein kokoontuu siellä missä KKS:n kynä tekee merkintöjä, ainakin muutaman vuoden takaisessa, 1969, Hyvin toimeen tulevat ihmiset -romaanissa äly räiskyi. Jeesuksen pienessä soturissa sentään hurjaluontoinen romukauppias pääsee bisnestelemään.

Riippakoivun oksassa kyläkoulun ostanut Timo, kirjailijaopettaja, odottaa Leenaa käymään, mutta saa vieraakseen paikalliset Mikon ja Jaakon. Kolme taiteilijaa. Ee-ii-pä siinä kauan mene kun kaikki humaltuvat ja alkavat ratkoa maailmallisia ongelmia - sivistyneitä kun ovat, käsirysyyn asti ei mennä. Taidemaalarin mielestä kirjailijat vievät kaiken apurahoista lähtien.

Toden tuntu, älynkin, kuittaan tekstin lyhyesti, samalla miettien, että jollain Tarkalla sitä riittäisi sanoja tulkitsemaan - pitempään versioon kuin Kerttu-Kaarinan juuriteksti!  

Eli josko minäkin sittenkin pitemmästi ja komeammasti:

- Suosalmi säilyttää kerrontansa intensiteetin sivu sivulta; olisi turha soveltaa novellin estetiikan ahtaita sääntöjä tähän uhkarohkeaan, omintakeiseen, vangitsevaan taiteeseen.

En minä ikinä noin, en nytkään - tuntuisi kirjaviisaalta, ei omalta; huvikseni kaappasin tuon älypätkän Pekka Tarkan kirjasta Sanat sanoista - Arvosteluja ja kirjoituksia 1957-1984. Otava 1984. 

Siinä Tarkka arvostelemassa Suosalmen kahden novellin kirjaa Rakas rouva.

KERTTU-KAARINA SUOSALMI,
KUUSANKOSKEN TYÖVÄENOPISTON KIRJALLISUUSPIIRI 1983.
KUVAAJA: PERTTI TOUKKARI.
Kirjasampo

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Anhava-Laine-Saavalainen-Mannerkorpi-Taanila-Viljo-Schüller-Joenpelto-Kaipainen-Lehto-Mikkola

  vanhat Parnassot -sarjan 4.

Esillä käsillä siis ullakolta kannetut Parnasson vuosikerrat 1970 - 1975.

Purku numero kerrallaan: tänään helmikuulta 1/1970 Tuomas Anhavan toimittaessa päätoimittajan virkaa toimitussihteerinään Jarkko Laine.

1970 Parnasso viettää juhlavuottaan: "Juhlavuosipäällyksemme on taitelija Jorma Kardénin työtä, ja se on käytössä tämän 20. vuosikertamme numeroissa." 

Taidanpa tuona vuonna kirjoittautua ylioppilaaksi. 

Lukeminen ja kirjoittelu kiehtovat: ihankohan lehtimieheksi rupeaisi?

Vaan ei sittenkään, jos se näin tylsää homma on kuin mitä vuoden ensimmäinen Parnasso on. Lienenkö tuolloin tajunnut sitä vähääkään mitä nyt tästä lehden numerosta irti saan.

Suorasanaisen Saavalaisen tuolta poimin. Ja Mannerkorven Sudenkorennon, josta muistelen pitäneeni kafkamaisuuden ja surrealistisuuden takia, jollaiselta maailma abiturientin mielestä näytti ja ennen kaikkea tuntui. Eikä tuo siitä ole tainnut, maailma siis, paljon valjeta saati viisastua.

Lienevät muuten kaikki nuo numeron kirjoittajat, Taanilaa ja Viljoa lukuun ottamatta, olla manan majoilla jo. Niin siinä käy, vaikka miten eturivissä viisaita puhuisi. Ja jäljelle jää vain nimi Parnassoon.

Oikeastaan tässä numerossa intohimoa ei juuri hytkäyttänyt mikään, ei edes Taanilan puolustuspuhe Erik Schüllerin aseistakieltäytymisyllytysoikeudenkäynnissä. Itsehän tuolloin syssymmällä sen kummempia ajattelematta työnsin tykkiä täydessä sotisovassa punaisine laattoineni Ylämyllyn Paloaukealla - jotta olisiko minusta edes tajutessani ollut schülleriksi...

Kirja-arvostelussa näkyy olevan mm. Eeva Joenpellon Halusit tai et sekä Anu Kaipaisen Magdaleena ja maailman lapset, jonka Leevi Lehto jonnii verran kehuttuaan myös teilailee:

"Mutta se ei ole hyvä osallistuva romaani; evankeliumi Anun mukaan älköön olko meidän ohjenuoramme, kun kukin tahollamme lähdemme ratkomaan maailmalaajuisia kohtalonkysymyksiä." 

Marja-Leena Mikkola sen sijaan kehuu Joenpellon: 

"Tällaista tekstiä ei Suomessa joka vuosi kirjoiteta. Jokin minussa aavistelee, että tulevaisuudessa Joenpelto saattaa murjaista mahtavan yhteiskunta-analyysin."

  

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  12 km 129 km/€ = 22 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä