Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ilkka Oramo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ilkka Oramo. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. tammikuuta 2023

Kevytmusiikki on taidemusiikin jätettä

 vanhat Parnassot -sarjan 41.

-5° C
56 kW/89
Nide 6 - Lokakuu 1974
Otsikko hätkäyttää, mutta tuohon tapaan toistaa musiikkitieteilijä FT Ilkka Oramo taidemusiikin ja viihdemusiikin eron. Niin se luen ja tulkitsen.
Lainaanpa suoraan:
  
"Viihde operoi yksinomaan sellaisilla keinoilla, jotka edistyksellinen taide on aikanaan luonut ja hylännyt, kun niistä on tullut tavanomaisia ja vakiintuneita ja kun ne tällä tavalla ovat menettäneet tietoisuutta avartavan luonteensa. ---- Ne [iskelmät] perustuvat yksinkertaisille melodis-harmonisille kaavoille, jotka toistuvat samanlaisina iskelmästä toiseen ja joista puuttu kaikki oivaltava; kun on kuullut yhden, on kuullut ne kaikki. Ne ovat halpoja teollisia käyttöesineitä, vuotavia musikaalisia pahvimukeja." 

Ja kaiken kukkuraksi: laulujen tekstit ovat lyriikan irvikuvia. Näin valheellinen kuva todellisuudesta huipentuu.

Kun taide ja kitsch (rihkama) julistetaan samanarvoiseksi, ei arvoeroa taiteella ja viihteellä ole; Oramon mielestä moinen sosiologinen musiikinteoria merkitsee 'kriittisen älyn konkurssia¨. Kun varsinainen selviö on, että taide on tiedostavaa ja tietoisuutta lisäävää, viihde taas ongelmatonta ja tietoisuutta supistavaa.

Näin vähämusiikillisena ja epämusikaalisena ukko-olentona ihmettelen, että pystyn seuraamaan Oramoa ja hänen tylytystään Pekka Gronowin taiteen esineellistämiselle.

Kovasti harmitellen, että olen jäänyt ja jäävä musiikista paitsi siksi, että: - Musiikillisen teoksen ymmärtäminen puolestaan edellyttää sen merkkijärjestelmän sääntöjen tuntemista, jossa se on ilmaus. Tällainen ymmärtäminen saavutetaan intuitiivisesti, samalla tavalla kuin lapsi oppii äidinkielensä.

Sellaisessa musiikkiyhteisössä olisi pitänyt elää, kasvaa ja syntyäkin. 
Jotta tiedostaisin: - niitä kytkentöjä, joita objekteihin kohdistuvalla toiminnalla on äänistä muodostuviin struktuureihin, eli toimimalla itse joko toimintaskeemojen tai mentaalisten operaatioiden tasolla.

Ah, siis ulkona, ukko, olet ja pysyt kaikesta kauniista! 😓

Eipä tässä enää mikään auta, joten eletään entistä rataa ja pannaan tunteet, joilla näkyi olevan vähemmän merkitystä Oramon musiikkipelissä, peliin ja eikun jätettä, Matti & Teppo, soimaan tästä: Hojo Hojo!

Parnasso-sarja 1970 - 1975
kokonaisena:
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 10 km 257 km/€ = 43 h