Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hermeksen siivet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hermeksen siivet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Puheissa ihmisten kanssa

vähiin jääneet jos vierelläkulkijaa ei lasketa


Äänestysreissulla tulikin tämän vuoden kontaktienkat: 4 tapausta yhellä reissulla.👍😹
  1. Äänioikeudentarkastaja lasin takaa: "Tässä ois kynä ja lappu, palauta kynä, pitää allekirjoittaa vielä."
  2. Opi, se joka harmittelee kun pelimerkit tahtovat loppua ennen uutta urkkoa ja se jolla oli mulea ääni (pikkutytön pelokkeena ja tämäkös sen tähden ei aikoinaan rohjennut astua keittiöön, missä Opi putkitöitään teki), oli liimailemassa äänestyslappuaan kirjekuoreen. Kun nousi tuoliltaan, vaihdettiin paikkoja ja muutaman sanasen: "Sie jo hukkasit äänesi."
  3. Seppo lätkää leiman äänestyslappuun ja ojentaa kuoren liimattavaksi: "Mites hiihot?" "Vasta tultiin. Tuuli niin pirusti. Yhtä paljon kun sillon kun ne putos sillä pienkonneellaan jäälle." "Paljonko koossa?" "Kolome ja puolsataa, vasta."
  4. Ipon kautta koukkasin vastatuuleen potkurilla kyliltä pois - mikä myräkkä! Kahviteltiin ja ihmeteltiin kun olivat soittaneet jotta etkö tule rokotukselle. - Miehän kävin jo, sano sanoneensa. Oli vain jäänyt kirjaamatta kun olivat rupatelleet ummet ja lammet. Ummet ja lammet juteltiin mekin ja revontulista jotka ei kunnolla näy kun yötäpäivää räköttävät nuo kaupan valot.
Kotona tartuin Tarja Tuovisen Kenttäsairaala-romaaniin, ja nyt vasta myöhäsytytyksellä honasin, jotta tekijähän olisi ollut äänestettävissä eli on ehdokkaana näissä aluevaaleissa; Tuovisen Hermeksen siivet on kyllä hyvässä muistissa. 


Kirjavinkeissä
 
+1°C  8+11 km  370 km/€ 59 h

perjantai 20. tammikuuta 2017

Toinen nainen

Suleikan jätin vasta Siperiaan, niin jo tarttui heti toinen nainen räpylään. Eeva on hänen nimensä, sairaanhoitaja sisar hento jne. Avustustyöntekijänä ympäri maailmaa.
Miehennielijä, joten varani pidin, enkä antautunut täpöllä hänen kynsiinsä.
Tosin Eevan osana on ollakin ainainen toinen nainen.

Eeva ajeleskelemassa Sodankylän filmifestareille varhaisessa kesäaamussa mietiskellen miehen mieltä: miten Juha voikin jumiutua johonkin kymmeniä vuosia sitten tapahtuneeseen muka anteeksiantamattomaan hetkenmokaan, josta hän itse ei muista yhtikäs mitään!

Tuota mokahetkeä autoa sompaillessaan yritti Eeva tavoittaa elokuvaotoksena: kelasi, veivasi vaivasi nauhana mielessään tuota ratkaisevaa momenttumia useita kertoja eestaas, mutta filmiltä valkokankaalle ei juuri sitä kuvaa tullut.

Minulle tuo kirjan epäolennainen(?) kohtaus jäi mieleen roikkumaan vahvimpana, kun Hermeksen siivet katkaisin, kirjan peitteelle laskin ja lopetin.
Siksikö kun elokuvan ovi ei ole narahtanut, ylipäätään taiteena iänkuun päivänä auennut?

Oikeastaan vain mustavalkofilmit nielen: jonkin SF:n; tai venäläisen ikivanhan rutisevan, missä matala miesääni juoksuttaa taustalla arotarinaa; tai sitten jonkin Katkeran riisin, neorealistismustavalkoa; no, miksei myös jokin lollocardinale.
'Elokuvassa vieras tulee lähelle, antaa koskettaa itseään, paljastaa kaiken ja huomaat katsovasi itsesi peilikuvaa. Me olemme kaikki yhtä ja sen tajuaminen on elokuvan suurinta antia.'
Noin kirjoittaa Tarja Tuovinen Eevan elokuva-ajattelua matkalla pohjoiseen.
Olisiko tuossa avainta elokuvaoven avaamiseksi?

Tarja Tuovisen toinen kirja: Hermeksen siivet. Kirjokansi 2016
__________
*** myös