Luennassa Arvo Myllymäki

Kummallinen välillä tuo Luetuimmat lista tuolla alaoikealla →→→→→→

Yleensä kärjessä uusimmat jutut, harvemmin ikivanhat, kuten nyt.

Lukijatilanne tänään aamulla kahdeksan tienoilla: 

1. Ensimmäisenä keikkuu Sotavangin poika Arvo Myllymäki ja hänen kirjansa Vihan ja rakkauden päivä. (183 lukijaa). 
2. Toisena Riitasensuon laidalla toisena kesänä (76).
3. Hännillä häipymässä Käytiin ryssän helvetissä (8).

Kaikki nuo jutut liittyvät ex- julkisoikeuden professori Arvo Myllymäkeen (3.7.1945-) ja hänen sotavanki-isäänsä. 

Vasta jokunen päivä sitten näytettiin uusintana televisiossa vaikuttava dokumentti Matka isän luo, ks. Areena.

Eli tuo ohjelma selittänee nuo tämän blogipotun keikahtaneet lukemat.

No. Arvo löysi isänsä ja tapasi sukunsa jossain elämänsä vaiheessa, siltä osin onnellinen juttu. Ja se että hän noista liikuttavista vaiheista ja noilta pohjilta on kirjoittanut meille kirjoja monessa muodossa. Tässäkin. Myös romaaneina.

Atrain et Nord 2021.245 s. 

Uusin romaani on viime syksyltä: Niin kaukana on ikäväsi maa. 

Sitä tässä olen parhaillaan lukemassa ja muistiin merkitsemässä. Siinä vaiheessa on luku menossa, kun ukrainalaissaksalainen neuvostoarmeijan sotavanki Peter Thoma on veneilty Ruotsiin turvaan Pohjanmaalta, ettei pakkopalautusta Neuvostoliittoon tulisi. Pari vuotta hän renkinä hoiteli maatilaa kaksin Birgitan kanssa; Birgitan mies oli kadonnut sodan melskeisiin.

Nyt Birgittakin on irtautunut jo Ruotsiin ja häätkin vietetty.

Rakkaustarina siis samalla; slaavilaisen haikeasti kirjoittelee Myllymäki asioita eteenpäin, selvittelee tieto pohjalla paistaen, mikä on etu sekä haitta taidetta tehdessä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

-7-14°C 6+10+6 km  272 km/€ 46 h

Endorfiinihöyryissä käy lastenkirja

Ei tuu viinasta. Ei tuu tupakkarullasta. Ei tuu mistään kielletystä. Niin hyvä olo kuin piiitkä-
kestoisesta hikiliikunnasta. Lupsakka. Leutotuulahteinen.
Kahen tunnin pehmennyksen ja möyhennöksen jälkeen järven jäillä sitä oikein pehmenee, lapseutuu, lempeytyy eikä viiti olla ilkeä kellekään.
Semmonen vihamiehetön olotila valtaa tilalla makailijan.

Tässä mielentilassa eipä ole liioin tarvetta tarttua romaaniloihin, tietokirjoista ja sanomalehistä puhumattakaan. TV:stä vois korkeintaan katsoa Paavo Pesusienen, Väyrystä politikoimassa ei missään nimessä, vaikka miten ois samaa mieltä noista ilmastopäästöistä, jotta autourheilu pitäs lopettaa. Kun ei sillä väliä, niin kuin ei millään tässä mielentilassa. Endorfiinihöyrylöissä.

Tässä tilassa on mitä mainiointa tarttua lastenkirjaan, maatilalta kertovaan. Että jopa on lempeitä lehmiä! Että nuokin kanat, miten ne ovatkaan noin fiksuja! Noista possuloista puhumattakaan! Possuissa on niin ihmistä niin ihmistä paljon, niitä kun kahtelee niin peiliä ei tarvita. Kahtelipa niitä luonnossa tahi sitten tässä kirjassa.

Sinkkolan possut kesällä näyttivät tältä:

 

Kirjan possut tältä:

 

 

 

Eli kahtelun alla on Paavon paheksuma traktoriralli, kun maatilan Eero perustaa traktorikoulun ja sitten lapset intoutuvat ajelemaan traktoripujottelua.

 

Tämmönen kapistus: 

 

Näillä painutaan - päiväunille.

🏂 hiihdot  12 + 20  km / 920 km//€ = 135 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös