Pohjustukseksi tämä
Kuubasta siirrymme Skópelokselle Kreikkaan Mamma Mian! -maisemiin. No mikä ettei täältä rännästä ja myräkästä valoon ja aurinkoon. Uusiseelantilaisen Soraya Lanen opastuksella.
Hiljattain ilmestynyt Kreikkalainen tytär on seitsenosaisen Kadonneet tyttäret -sarjan kolmas itsenäinen osa.
 |
| Otava 2024 |
Nyt isoäiti on löydettävissä saarelta kahden muusikkorakkaustarinan takaa: isoäiti Alexandran viulistirakas ja hänen etsijänsä tyttärentytär Ellan sellistirakas.
- Huh hellettä! vinoilee vanha herra lukijaminussa. Ja väkisin on hyppyyttämässä imelimmät kohdat yli.
Mutta lyön jarrut; luenpahan uhallani nekin, ikään kuin kaikuna ja menneisyyden verestelynä. 😉
Nuori tytönhuiskale Alexandra on joutunut pakenemaan Ateenasta Lontooseen 1967 Kreikan kuningasvallan murennettua (Konstantin II muistan, vaikka Soraya puhuu Theodore-kuninkaasta), isä näet on toiminut kuninkaan neuvonantajana. Alexandra varttuu ja rakastuu aikanaan tulisesti. Lapsi semmoisesta syntyy, tyttövauva - ja tämän kirjan juoni. Alexandran on isän käskystä palattava Kreikkaan ja jätettävä vastasyntynyt tyttövauva hoitokotiin adoptoitavaksi. Julmaa.
Aika kuluu, Alexandrasta tietämättään on tullut isoäiti, jota tyttärentytär Ella alkaa etsiä vähin tiedoin kuin sitä heinäsuovan neulaa.
Aineksista saisi kokoon hyvinkin juurevan kirjan, siis 'oikeaa' kirjallisuutta, mutta näemmä saa myös viihdyttävän viihdekirjan, jonka lopputapahtumat onnellistuttavat lukijankin mielen koskettavuudellaan - ylisentimentaalisuudesta huolimatta.
Soraya Lane tarjoaa tavallaan virkistävän lämpöisen lukuloman kaikille meille 'kunnon' kirjallisuuteen lokeroituneille. Nauttikaamme!
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti