ja arkielämää
 |
| Pentti Stranius (toim.): Olemattoman kokeneet - Muistelmia suomalaisopiskelijoiden Neuvostoliitto-vuosilta. Kirjokansi 2024 |
Syytä juhlia milloin mitäkin, sen verran rankkaa oli opiskelu Neuvostoliitossa. Oli välillä päästettävä liiat höyryt pellolle - vaikka sillä aikaa kun venäläiset opiskelutoverit olivat suorittamassa työvelvollisuuttaan maaseudun pelloilla.
Neuvostoliitossa 1970-80-luvuilla opiskeli, lähinnä kommunistipuolueen sekä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kautta opiskelupaikan saanutta aktiivista ja aatteellista, vähävaraista nuorisoa. Opiskelu oli ilmaista ja siitä vielä maksettiin kuukausittain ruplamäärä, jolla tuli hyvin toimeen. Niinpä aikanaan kun tutkintodiplomi (rakennus-, kieli-, historian- lääketieteen yms. aloilta) 5-7 vuoden jälkeen oli taskussa, hommat hoidettu, ei opiskeluvelkaa ollut ja pääsi kotimaassa aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Vaan eipä aina päässytkään! Tiettyjä epäilyksiä ilmeni työnantajilla naapurimaassa opiskelleen työhön pyrkijän motiiveista.
Pentti Straniuksen toimittamassa Olemattoman Kokeneet -kirjassa 20 VeNeOy-yhdistyksen jäsentä muistelee opiskeluaikojaan ken nyt missäkin tutkintoaan suoritti: Moskovassa, Leningradissa, Kiovassa, Minskissä jne.
Kasvotuttu Joensuun kaupunginteatterin näyttelijä Minna Maaria Virtasen ammattiin, ja ammattiaan yhä harjoittava, valmistuminen Venäjällä 1997 on tuorein valmistuja kirjassa. Ei se sen helpompaa kielitaidottomana maahan lähteneen opiskelijan vaativa koulumainen elämä ryöstökapitalistiseksi muuttuneessa valtiossa ollut, vaikka muu arkielämä asumisineen Minna Maarialla olikin.
Kasvotuttuakin tutumpi kirjan toimittanut ja koostanut öisinkinajattelija Pentti Stranius, sen Leon ja muutaman muunkin isä, päättää muisteluteoksen omalla kertomuksellaan. Pentin elämää on voinut seurata ainakin hänen kirjoistaan Leijonasillalla ja Vähän karvas jälkimaku sekä lyöttäytymällä hänen johtamilleen vankkaa ja kokemusperäistä tietoa tulviville Venäjän-matkoille. Silloin vielä kun voi.
" 'Yhtä' puhuminen oli loppujen lopuksi aika harvinaista, enemmän elämää oli toisaalla, arkisfääreissä. Mutta saattoihan tämä tiedostettu 'ketman'-ilmiö tai 'kaksoistietoisuus', vaikuttaa kohtalokkaasti luonteenkehitykseeni ja pohjalaisen mentaliteettini vähittäiseen murentumiseenkin."
 |
| Pentti Mars-kentällä tulkitsemassa matkalaisille Kuusisen klubilla kuolleiden muistolaattaa. |
Arvoisa hikkaj !
VastaaPoistaTuosta neukkulajutusta tarttui silmään se kaikkein olennaisin, kaksoistietoisuus.
Tuota kahden tietoisuuden, kahden "todellisuuden" meininkiähän yritettiin meille Suomeenkin introduseerata, mutta ihan ei kaikki kansa sitä niellyt.
Tai se osa kansaa, siis 'tiedostava nuoriso' ja helposti höynäytettävä väki, sillehän porukalle oli mitä ilmeisimmin vain se yksi ja 'oikea' tietoisuus ja totuus. Mitään kaksoistietoisuutta ei mielettykään olevan.
Kun Neukkula sitten hetkessä suli alta pois, niin mahtoi olla melkoinen kulttuurishokki useimmille uskossa oleville.
No osahan toki on yhä säilyttänyt lapsenuskonsa, ja odottaa Isä Aurinkoisen valtakunnan paluuta ... ja melkein ovellahan se jo kolkutteleekin !
Mutta maltapas !
Emmehän tokikaan ole täysin vapautuneet kahden todellisuuden ihmeestä.
Vihreä siirtymä, viherbisnes, hiilidioksidi ja maailman energiantuotanto ja -käyttö muodostavat semmoisen vyyhden, jotta selvää ei meinaa saada.
Pitää kaivella tilastoja ja jopa Geologian tutkimuskeskuksen julkaisuja !
Tiivistetystihän meillä on kaksi päätotuutta:
1. totuus ) Ilmaston lämpenemisen aiheuttaa hiilidioksidi. Hiilidioksidin ilmastopäästöjä pitää vähentää, jotta lämpeneminen loppuisi.
Vähentäminen tapahtuu siirtymällä päästöttömään energantuotantoon ja -käyttöön.
Päästötöntä energiaa tuotetaan tuulen ja auringon voimalla, siis sääriippuvaisesti, sekä vesivoimalla.
Ja uskonlahkosta riippuen myös ydinvoimalla, tai sitten ei.
2. totuus) Päästöttömään energiantuotantoon siityminen on oleva vaikeaa, ellei mahdotonta ... nykytietämyksen perusteella:
- Maailman energiasta tuotetaan n. 80 % fossiilisilla energialähteillä.
- Päästöttämän energiantuotannon valtamuodot, siis sääriippuvaiset, vesivoima ja ydinvoima taistelevat siinä alle 10 % tuntumassa kukin.
- Viimeisten n. 30 vuoden aikana on lukuisissa ilmastokokouksissa luvattu aina vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta samalla ovat hiilidioksidipäästöt kasvaneet n. 60 % !
- Vihreä siirtymä vaatii toteutuakseen suuren määrän ns, harvinaisia maamineraaleja. Näiden kaivostuotanto on nykyisin vain murto-osa siitä, mitä luvattu vihreä siirtymä oikeasti vaatisi.
- Uusien kaivosten avaamista vaaditaan ainakin EU:n alueella, mutta ensin pitäisi löytää mitä kaivaa, sitten käydä läpi lupabyrokratia, ja torjua ympäristöväen vastustus. Joten nopealla aikataululla ei ole mahdollista täyttää mineraalivajausta.
- Mineraalien kierrättäminen voi myöhemmin olla avuksi, mutta nyt ei kierrätettävä riitä vihreään siirtymään.
- Kiina on suurvalta, johon eivät säännöt pure. Kiina hallitsee maailman harvinaisten maamineraalien markkinoista n. 90%.
Kiina lisää kivihiilivoimaloita enemmän kuin muu maailma yhteensä, ja on jo maailman suurin hiilidioksidin päästäjä.
- Tämä merkitsee sitä, että Kiina jatkaa fossiilipainotteisella linjalla, mutta hallitessaan niitä mineraalimarkkinoita, se pystyy säätelemään ja hinnoittelemaan länsimaitten vihreää siirtymää.
Meillä on siis vihreä Kiina-riippuvuus.
Mitä siis kahden totuuden maailma meille opettaa ?
Voimme uskoa vihreän siirtymän ratkaisevan ilmaston lämpenemisen koetut ongelmat, mutta oikeasti siirtymälle ei ole reaalimaailman mahdollisuuksia.
Viheraate elättää nykyisin anarkistijärjestöjä ja tietysti myös viherbisnestä.
Kun " elinkeinoelämäkin on ymmärtänyt vihreän siirtymän edut", tämä tarkoittaa sitä, että elinkeinoelämä on havainnut rahastusautomaatin, jota rahoittavat kuluttajat ja veronmaksajat poliitikkojen pakottamina.
'Tiedostavat' poliitikot ylläpitävät kaksoistodellisuutta.