Kakkelia biopankkiin

 Vaan missäs on Onni! Eläkeläisemme, kun ei ole viime aikoina näillä maillahalmeilla näkynyt?

Kurkistetaanpas tuonne kuusiaidan taakse: 

Elossa! Elossa on mies ja ihan ripsakkana.

Ei mitään hätää, vaikka Onnilla tosin näyttää olevan pikku hätä. Vessassa istuksii, välillä kurkistellen pönttöön jonne on asetellut vitivalkoisen pahvilautasen vesirajan yläpuolelle - siihenkö tarpeensa tähdännee?

Ähisee, puhisee, rillit silmillä tavailee paperista ähkiessään ääneen:

"THL  Olette saaneet tämän paketin, koska osallistuitte vuonna 2002 Kansanterveyslaitoksen järjestämään valtakunnalliseen FINRISKI-tutkimukseen ja annoitte sen yhteydessä ulostenäytteen. Pyydämme  nyt teitä osallistumaan seurantatutkimukseen ... tutkia suolistomikrobien muutoksen yhteyttä ihmisen terveyteen. Toimikaa seuraavasti: ..."

Ahas! Siksi tuo lautanen pöntössä ja Onni pöntöllä. Onni on saanut koekaniinikunnian asettua tieteiden käyttöön - ettei pääsemässä peräti tiedemieheksi!

"Seuraavaksi: 1. Vetäkää kertakäyttökäsineet käsiin. 2. Siirtäkää ulostetta pahviastiasta  muoviseen ulosteputkeen kannessa olevalla lusikalla noin puolen putken verran. Kiertäkää korkki tiukasti kiinni..."

Ei hyvänen aika, on tämä sen verran intiimiä puuhaa jottaettä... no, paskokoon Onni Eläkeläinen kaikessa rauhassa ja herrannuhteessa, kunhan muistaa noudattaa kirjeen ohjeita säntillisesti loppuun saakka.

"7. Toimittakaa mieluiten vielä samana päivänä lähtevään postinkuljetukseen keltamustapaketti sekä suorituslomakkeet ja biopankkisuostumus... Pakettia ei saa jättää Postin kirjelaatikkoon!"

Palaamme suorituksen jälkeen asiaan, ehkä saamme Onnin jopa haastatteluun, kertomaan mikä oli vaikeinta suorituksessa ja mikä helpointa ja mitä hän vastasi lukemattomiin kysymyksiin, kuten siihen syvämasennustiedusteluun esimerkiksi. Ja mitä sieltä laadullisesti irtosi tämän kuvan lajikirjosta:

Joka tapauksessa mies ansaitsee aplodimme suorituksestaan, josta ei, kuten kirjeessä lukee, ole sinulle itsellesi hyötyä, et tule saamaan palautetta ja ei makseta palkkiota.

Pyyteetöntä suorittamista Onni Eläkeläiseltä, kerta kaikkiaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -12°C hiihdot  10 km / 295 km / € = 52 h

Kuka nyt lehteä lukisi

 -sarjaa olen vuosien mittaan täällä potulla kirjoitellut

Kas tästä näin sinne. Suosituin tässä - vissiin reteen kuvan vuoksi.

Nytkö sitten jäi pää vetävän käteen? - kun tutustuin Tampereen yliopiston porukan tutkimukseen, kuinka ne normaalit lehden lukijat lehtiänsä lukevat.

Tampere University Press, 2023

Sanomalehdistä kysymys: kahdesta maakuntalehdestä, Karjalaisesta ja Hämeen Sanomista.

Tutkijat ottivat henkilökotaisesti luokille lukijat, nimellisinä, eivätkä laumoina, ja niistä tekivät sitten johtopäätökset, jotka poikkesivat monin paikoin mediatalojen yleisöanalytiikoista, lukijalaumoista.

Heikkilä, Hellman ja Ovaska ottavat esille mm. klikkausten vääristymät: verkkolehden klikkaukset eivät välttämättä kerro jutun merkitystä lukijalle, ja juttuun käytetty lukuaika voi viedä harhateille. 

Klikkauksen takana saattaa olla pelkkä lukijan ärsyyntyminen juttuun/otsikkoon eikä jutun kiinnostavuus. Myös lukemisen käytetty pitkä aika voi johtua mm. "juttu oli avattuna tietokoneen ikkunassa, mutta käyttäjä ei syystä tai toisesta palannut sen pariin avaamisen jälkeen". Tai lyhyt aika syystä, että lukija säästi kiinnostavan lukemisen seuraavan päivän paperilehteen, koska "lukemiselle haluttiin sen ansaitsemat olosuhteet". Lukurauha ei mainosten vilinässä olisi taattu.

Mediatalot voivat tutkimuksissaan mennä näin ollen pahemman kerran hakoteille juttujen kiinnostavuudessa ja lehtien sisällön tuottamisessa.

Tarjolla on lukijain iloksi yhtä ja samaa lehteä kolmin muodoin: tilattavissa paperilehti ja diginä näköislehti sekä ilmainen verkkolehti (á la IS, IL, HS).

Siihen tulokseen tutkijat päätyvät että lukijat, niin nuoret kuin vanhat, eivät ole hylkäämässä paperilehteä, lehtitalojen kiusaksi, vaan lehdet paisuvista materiaali- ja kuljetuskustannuksista huolimatta joutuvat edelleen painamaan jatkossakin lehtensä myös paperille.

Lukijoiden ääntä sietää lehtitalojen kuunnella ja totella?

Lukijoiden ääni kuuluu runsaina sitaatteina myös tässä Mä lehden luin -kirjassa, mikä kummasti elävöittää kuivaa tieteellistä tutkimustekstiä ja tekee kirjan OK-luettavaksi.

"Siinä [paperilehdessä] on mielikuva, että on helppo mennä eteen ja taakse ja palata muutama sivu taaksepäin (Maija 55)"

Entä meillä kotosalla?

Paperisia sanomalehtiä ei tule, paitsi Hesarin Viikko ristikon takia ja Viikko Pohjois-Karjala Lisbetin ja Luukkaisen Leilalein osuvien sanasuakkunoiden vuoksi sekä paikallislehti Kotsari, joka naapurin kanssa vaihdetaan viikoittain päikkäin toiseen paikallislehteen eli Kokkareeseen.

Digi-Karjalaisen näköispainoksen lukeminen olisi mahdollista, muttei sitä juuri tule luettua. Ai niin, luettavissa on myös Iltalehden diginäköispainos, joka, uutuuden viehätyksen mentyä, jää järjestään avaamatta houkuttelevista karkkikuorista huolimatta.

Joten tämänkertaisen potun otsikkohan pitää lopulta kutinsa! 〠

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä