Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

torstai 14. huhtikuuta 2022

Äidinkielenopettajat romaanirintamalla

Nytkin kaksi menossa ja vasta luin parit kolmet. Äidinkielen ammattilaisilta.

Hyvä, hyvä! Ei lukiessa tarvitse kompastella kielioppityylittömyyksiin: mennään ns. kevyesti riman yli.


Vastaikään luin upean Suvannon, jonka kiuruvetinen Heidi Jaatinen kirjoitti jatkoksi palkitulle Koski-romaanille. No, luokanopettaja Heidi vain, mutta maisteri mikä maisteri silti, yhtenä opetusaineena joka tapauksessa äidinkieli.

Sitä ennen luin Kiteen lukiossa äidinkieltä opettaneen Tuula Rannan dekkarin Totuus on vaihtuva maisema. Pidin, vaikken dekkareita juuri luekaan. En ole lukenut Eeva Tenhusenkaan dekkareita, vaikka samassa Puhoksen kylässä jonkin aikaa asuimme. En edes Nuku hyvin, Punahilkka koulumaailmaan sijoittuvaa -dekkaria; siinä saattaisi olla tunnistettavissa jopa sama asuntola jossa vuoden asuskelin.

Viimeksi valui mielensisuksiin Merit Riihosen Mitä ikinä haluat vanhemman naisen teinipoikahätyyttely. Siinä olikin myrkyllisiä laineita mielelle. Merit ei liene ollut liiemmin opetuspuuhissa, Linked in kuitenkin vahvistaa koulutuksen: "Koulutustaustaltani olen filosofian maisteri suomen kielen alalta."

Juuri lopetin Anne-Mari Lemmetyisen sota- ja tuberkuloosiaiheisen romaanin Toiveiden ja huokausten talot. Äidinkielen maistereita myös Lemmetyinen. Ja juuri aloitin Aino Leppäsen Terkuin ope -romaanin. Siinä näin näppituntumalta tuntuu vauhtia piisaavan, hyvä ettei mennä chick lit -tyylillä, saas nähä: tämä Aisku-maikka sentään jo neljätkymmenet.

Eikä nämä opet tähän lopu: sokerina pohjalla odottamassa Kauppisen Katrin, Liperistä kotoisin, jo runollisella nimellään houkutteleva esikoinen Laakson linnut, Aavan laulut. Puhunpa, kuin tunteakseni, Kauppisen Katrista, sillä olen lukenut ja arvostellutkin hänen kirjailijaksitulemisharjoittelujaan, Katri Siskona kirjoittamiaan kahta chick litiä 30 ennen 30 sekä 30 jälkeen 30. Jos hänet pääsiäisenä ristiinnaulitsisi ...

s(umma) s(ummarum)
Kannattaa opiskella suomen kieltä yl.tutkintoon saakka, voi päästä kirjailijaksi, Jos suorittaa vain vaivaisen approbaturin, jää kirjallisuuskriitikoksi, kuten yllekirjoittaneelle on päässyt käymään.

Kirjavinkeissä 
tänään

hiihtelyt: +0 -6°C  7+10+10 km  1040 km/€  163 h

14 kommenttia:

  1. Jos joskus viitsin, mulla ois ihan mielenkiintoinen kuvaus äidinkielen opesta, joka kiusasi minua 13 v. iässä raakasti ja aiheettomasti. Ja sanon ihan suoraan, etten halua kuulla asiasta yhtään mitään vitsejä. Enintään siinä on tietty ironia, että opetin itse vuoden äidinkieltä lukiossa ja ihan ilman yhtään mitään pätevyyttä siinä aineessa.

    Ja olin hiukka hämmentynyt, mutta bloginpitäjä täällä julisti tämän miehen https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/kariviinikainen/ käytännössä kuolleeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jvon

      ylösnousemus ja uusi elämä! Pääsiäisen aikaan näkyy tapahtuvan yhä ihmeitä. Vaan onhan ne erehtyneet maailmalla Twainista sun muista: "Uutiset kuolemastani ovat lievästi liioiteltuja" ovat monet markit joutuneet oikomaan.
      Kiitti kun linkkasit.
      Pistän tuonne suosikkeihin hänet.

      Hyvää pääsiäistä sinne suruliputettuun Turkkuun - koitetaan olla munimatta, kumpikin.

      Poista
    2. Olen FB:stä lukenut ns tavallisten ihmisten surunilmauksia ja päätin, etten sano mitään.

      Poista
    3. jv

      Paras pidättäytyäkin. Ja vieraan kuolemaa kunnioittaa hiljaisuudella.

      Hyvä silti, kun pijät ajantasalla (Kavi) meikäläisen, jolle somemaailma facebookkeineen sun muine kummituksineen on koskematon, käsittämätön ja ulottumattomissa - mitenkä sitä nyt lankapuhelimella. :):(

      Poista
  2. Mittees työ nyt? Ei kuolema eikä sota, vaan erikoisoperaatio. Ajattelin jatkaa tuota JYNTKIä, mutta kun olen siitä jotensakin irtisanoutunut, niin en pääse sinne kirjoittamaan, vaikka siellä kaikki ihan hollillaan on. Kysyin itseltään Kalevi Googlelta, mitenkä se onnistuisi, mutta kuten sivistyneessä mualimassa, asia siirrettiin suuren neuvoston ja kirjanoppineiden tykö... eipä ne tainneet kysyjän kieltä, soi soiseli kysyjän kieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kavi

      näin pääsiäisaikaan käypä kommentti:
      - Yllättävä ylösnousemuksesi. :)

      Vai katosi alustasi ja jouduit noille mualiman laveille markkinoille. Oli mullakin joskus vastaava ongelma tään potun kanssa, kun olin kadottanut googlen salasanan, jolla sisälle pääsin. Siinä olikin temmajaiset.

      Pistin nimesi tuonne suosikkisantaan, jottaa löydyt; kommenteilta vältyt, kun niille ei kelpaa sisäänkirjautumisessa tää originelli, aito ja alkuperäinen hikkaj.

      Semppiä elämänaskaREISIISI!

      Poista
  3. Onpas meitä, opettaja-kirjailijoita! Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo tulivat heti mieleen hyvinä esimerkkeinä.
    Oma taustani on vieraiden kielten opettajana, joten ilmankos tässä on joutunut vähän harjoittelemaan :D Niin vain on vienyt kirjallisuus mukanaan, että piti ihan alkaa opiskella. Ensi syksyksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys tähtäimessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KS

      Ihan tieten jätin miesopet ulos listalta, vaikka ainakin tämä kaiken perusäikkäkirjailija olisi ilman muuta pitänyt mainita: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175980316063

      Olet Sinä ahkera monella rintamalla, ei muuta voi sanoa kuin kehaista. Pian täytät otsikonkin vaatimuksen!

      'Laakson lintusia' luen hitaasti edeten, pieni pala kerrallaan, kerraten ja palaten, silleen kuin kunnon kirjoja täytyy lukea - on muuten kaikkea muuta kuin pelkkä YA-kirja.

      Poista
  4. Hei! Kiitos, kun olet tarttunut Toiveiden ja huokausten talot -esikoisteokseeni. Oli mukavaa löytää muutama sananen kirjastani. Hyvää kevättä ja lukuiloa jatkossakin! P. S. Olen entinen äidinkielen ope, en opeta nykyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-M

      Tartunta olikin luja: Kirjavinkeissä lisää muutaman päivän päästä. :)

      Poista
  5. Taidatkin olla ensimmäinen, joka kirjoittaa blogissaan kirjasta. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, köh köh. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-M

      Se on hirmu harmi ja harmillista että moni hyvä kirja jää eri tahoilla tavoittamatta ja näin käsittelemättä, kun pienkustantajat eivät näkyvyyttä tahdo saada, ja suurkustantajat taas keskittyvät panostamaan johtotähtiinsä.

      Valppaat kirjabloggaajat onneksi osaavat jo etsiä reittejä jopa omakustanteiden kimppuun. Toivottavasti.
      Vaikka sarkaa riittää.
      Tarvitse kuin katsoa vaikkapa Ukrin listaa viime syksyn uusista kirjoista niin voi heti todeta, mistä kaikille julkisen palautteen antajat! =
      http://www.ukri.net/?page_id=1018

      Mutta toisaalta: onko tarpeenkaan - jos tekijä itse on 'saaliiseensa' tyytyväinen.
      Onneksi ajan kanssa helmet huuhtoutuvat näkyviin. Niin toivomme.

      Ja eikös se niin mene, että kolmas kirja vasta tekee kirjailijan, joten ei kun uutta paperia koneeseen! :)

      Poista
  6. Kyllä se on niin, että pienkustantamot jäävät vähän seinäruusuiksi. Harmillista. Pienkustantamoilla ei millään riitä rahkeita markkinointiin. Itse pitää tehdä töitä, jos haluaa lisätä tunnettuutta ja sitä kautta myyntiä ja lainauskertoja.

    Näin olen kuullut, että vasta kolmas kirja tekee kirjailijan. Sitä kohti olen menossa, ainakaan yrittämistä ei puutu, sillä nyt olen Hailuodossa kirjoittelemassa toista käsikirjoitusta. Aika näyttää, mitä tästä syntyy. Taatusti jotain syntyy. Tosin ilman apurahoja - taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-M

      Pelotellakseni:

      Hailuodosta mieleen Huovisen Pojan kuolema - surullinen tarina. Ja Keskisarjan tv-sarjasta Pimeää historia -sarjasta osa Viimeisellä rannalla =
      https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/09/pimea-historia-viimeisella-rannalla
      :(

      Ei mulla muuta, kuin parmepaa lykkyä Sinulle. ;)

      Poista