Lukisiko sitä vai tätä vai tuota

- läpän kautta asiaan

Tuo toinen Kultaisista kirjoista on nyt luettu ja ihanaksi, nostalgiankin vuoksi, rankattu. Nyt vain Elisbet Kakkosen, ei tämän Kyöstin, kultaista elämää metsästämään! Satuahan se Elisabetinkin elämän on täytynyt olla, ei kai nyt ihan tosissaan kukaan enää nykyään oikeasti kuninkaallista elämää voi uskottavasti elää - semmoisia tekoteatterilaisia ovat.

Sitten olisi tarjolla tämänlainen lukuvaihtoehto, vähemmän kultainen ja hohdokas:

Elonkehä

Jalat maassampi toki.

Ja tästä itse asiaan:

Elonkehän kautta pääsen Omavaraopiston sivuille ja sieltä mutkien (omien mailien) kautta Lasse Nordlundin 'testamenttiin', niin eiköhän tämän päivän lukeminen ole tässä:

LUE TÄSTÄ koko Lasse Nordlundin kirjoitus

Toki riittää tuosta vielä tutkailtavaa huomiseksikin 

- ja huomisestahan tässä maapalloilussamme lopulta on kysymys!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

tänään 

Veikko Huovinen: Joe-setä - Aikalaisen kertomuksia Josef Stalinista

🏂 hiihtämiset +2°C 10 km 710 km /€ = 112 h

Kassara kädessä

eikä kännykkä!

Ikuisesti jäi mieleen käynti Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin omavaraistilalla Valtimon Rumossa. Tyttönen pyöräilee koulusta kotiin - kohtakos harppoo tien yli palstan toiselle puolelle metsään kassara kädessä.

- Mitä mitä? Vuosilukuhan merkitään 2018.

Ollaan asian ytimessä.

Kierrellään tilaa, ja jo löytyy kolmeneljä puunkaatajaa, pellonraivaajaa.

- E Ei

Ei kuulu pärinää, ei moottorisahan ääntä. Kuokkaa, kankea ja ähinää. Puuta kangetaan maasta juuria myöten.

- Hullunhommaa.

Missä on Urho kaivinkoneineen? Ei Urho täällä ole, vaan on siellä meillä päin jossain. Nostamassa sittemmin meidänkin tilkulla orapihlaja-aitaa ja kurtturuusua ylös kun omin voimin ei viitsitty. No sen verran mekin mukana, jotta maahan jääneitä juuria katkottiin sentään käsivoimin voimasaksin.

Ollaan vielä vähän eri levelillä, sano. Me laiskimukset.

Käynnistelevät Omavaraisopiston toimintaa jakaakseen oppia tulevia aikoja varten. No johan se Mattibuukin aikoinaan totesi käsityötunnin päätteeksi opetussuunnitelmia boikotoidessaan ja sähkövilkkurakennelmia kartellessaan: - Rautaverkon taivuttelu katiskaksi on tarpeellisempi taito kuin sähköverkkopelit - loppupeleissä.

Ilmankos meidän Ilovaankoulu sitten lakkautettiinkin.

Vaan täällä kaikki on viety pitemmälle, takaisin menneisyyteen, joka on mahdollinen tulevaisuus. 

radiolähetys

linkki

Sitten tuleekin mailiyhteenveto, mitä kaikkea viime talven aikana on Valtimolla saatu aikaan:

OMAVARAOPISTON KUULUMISIA 2021 osa I 

Hei kaikki Omavara ry:n kannattajajäsenet!

"Omavara ry teki kiinteistökaupat Repokankaan tilasta, joka sijaitsee Peltolan läheisyydessä, ja joukkolainoituksen avulla toteutuneita kauppoja vauhditettiin myös mesenaattikampanjalla, joka oli tähän astisista kampanjoista paras! Talkoitakin ehdittiin järjestää peräti kolme kappaletta, tosin kaikki niistä pienemmällä porukalla. Huimaavinta oli kuitenkin Omavaraisuuskurssin käynnistyminen huhtikuun loppupuolella 11 kurssilaisen voimin!

Tammi-helmikuun vaihteessa järjestettiin Peltolassa ompelu- ja polttopuutalkoot. Talkoisiin osallistui keskimäärin 10 henkilöä per päivä. Talkoissa ommeltiin mm. hellanpeitto, tilkkutäkki, pesulappuja, lakanoita ja korjattiin Rumolan sohvan tyynynpäälliset. Talkoisiin osallistui useita ensi kesän kurssille hakevia henkilöitä. Polttopuitakin saatiin tehtyä yksi peräkärryllinen sekä pilkottua hellapuita valmiiksi. Talkoissa tehtiin hyvät ruoat ja ommeltiin polkuompelukoneella ..." 

Hellanpeitto.

Siihenpä juutuin kirjettä lukiessani. Puuhellanpeitto.

Ja piti tutkia, mistä tuossa on kysymys.

Hellanpeitto – Puuhellan oiva ystävä 

Puuhella on omavaraistalouden kulmakivi ja tuvan sydän. Se on monikäyttöinen ja ah niin ihanan riippumaton sähköverkosta! Kotimetsästä kaadetut polttopuut ovat lähienergiaa parhaimmillaan. Puuhellalla valmistuvat päivän ruoat ja juomat sekä pesuvedetkin saa samalla lämpimäksi. Puuhella on kieltämättä hitaampi laitos kuin sähköhella. Etteivät päivät kuluisi vallan kokonaan hellan ääressä, mainiona apuna toimii hellanpeitto. Se säästää yhden lämmityskerran päivässä eli se säästää samalla myös polttopuita. 

 

Kuva: Maria Dorff

Hellanpeiton edut 

Hellanpeitto pitää aamuisen lämmityskerran jälkeen lounaan lämpimänä, sekä kuumaa/lämmintä teetä on tarjolla pitkälle iltapäivään (ilman high-tech termospulloja). Se mahdollistaa perheenjäsenten eriaikaisen ruokailun, sillä peiton alta voi ruoan nauttia lämpimänä silloin kun haluaa. Hellanpeiton alla voi hauduttaa kypsäksi aamulla kiehautetun ruoan. Se korvaa samalla ruoan haudutukseen käytetyn heinälaatikon tai nyttemmin styroxlaatikon. Näin ollen ei tarvita erillistä kapistustakaan tilaa viemään. Pesuvesikin lämpiää ikään kuin ilmaiseksi ruoanlaiton yhteydessä. Esim. 15 litran kattilassa aamulla 90-asteiseksi lämmitetty vesi on vielä illallakin pesulämmintä. Sitä voi käyttää pyykkien pesuun tai astioiden tiskaamiseen, ja milloin mihinkin tarvitaan. Toinen lämmityskerta on meillä ennen ilta-ateriaa, jonka jälkeen teekattila pysyy kuumana hellanpeiton alla yöhön asti. Hellalla voi lämmittää kylminä talvi-iltoina myös kiviä, jotka villaan kiedottuina voi laittaa sänkyä lämmittämään. 

Katselin omia kylmänviileitä puuhellanrinkuloita; pani huokaisemaan: - On tässä vielä tietä mitä opiskella!

Mitäs kun eilenkin kaiken lukemani jälkeen, napsautettiin tv päälle ja lopeteltiin illanistujaisia kera Vappu Pimiän Maajussille morsianta hakien.

Ja ohjelman päätteeksi peiteltiin hellan sijasta itsemme uneen untuvapeittein.

Ei muuta voi sanoa meistä kuin Hellanjjestas.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Aika hurja yksi päivä

Ai hurja, ai hurja!
Eilinen päivä alkoi autonromusta ja päättyi yölliseen piiiitkään asfaltin autonvalot nielleeseen kotimatkaan sateessa, umpipimeässä. Ei siis ihme jos nyt vähän haukotuttaa ja silmiä hierotuttaa, jotta tottako tuo kaikk' eilispäiväinen!

Että osasikin se päivä olla, monitunnelmainen - se oli kirkas, valoisa ja ihmeellisenkummallinen. Unikuvallinen. Silti, mikä ihmeellisintä: ei unta lain!

Se sisälsi heti myöhäisyöllä ikkunan takaa kuuluneen hirmuisen kiihdytyksen äänen, joka päättyi yhtäkkiseen paukahdukseen. Tulos oli aamulla katseltavissa tässä:

Päivällä olimme jo Juuan kirkkomaalla, veneonnettomuusuhrien hautapaikalla. Näky oli liikkumattomuudessaan liikuttava - kolmen serkun hauta, kaikilla kuolinpäivä sama, ja sama äiti ja isä:

Rinnalla neliössä 12 nuorta saarelaista.
Veneonnettomuus Pielisellä Paalasmaan rannalla pimeänä sunnuntai-iltana vuonna 1959 juuri näinä kylminä lokakuun alun päivinä, ensi vuonna tulee täyteen 60 vuotta.
On siinä Marja-ahon heiveröisellä Vilho-enolla Helminsä ja perheensä kanssa ollut sulattelemista, kun kolme lasta oli kerralla tempaistu pois, nostettu yön mittaan rantavallille tunnistettaviksi.

Valo silti, kaikesta huolimatta, pyrkii aina jostakin raosta paistamaan.

Oli aika nostaa katse korkeuteen - Mitä enää murehtimaan! - kavuta yli kahteensataan metriin keskellä saarta: Koli jossakin tuolla ja Pielinen joka puolella valon kanssa leikkimässä:

Ja

     a

             las!

Kiireen kintereillä jo, 

sillä varsinaisestihan me olimme menossa yhä ylemmä pohjoista Karjalaa - tänne tänne:

jättämään Lasse Nordlundin omavaraistalousalueelle Valtimon Rumoon Mahojen maille Rasimäen rapaista tietä myöten yhden talkoolaisen.

Perille pääsimme,

vaan näinhän tässä taas kävi: tämä potta täyttyi ennen kuin itse asiaan päästiin.

Voi harmi, voi harmi - teille!

*************************

*************************

ps

Lue lisää

Paalasmaan veneonnettomuudesta

Sinne upposi blogi

Paalasmaa surun saari kirja /Matti Vainionpää

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Lopuksi hirsipuuhuumoria?

TV:tä, tuota akultturellista sontaluukkua katsellessa, näyttää kyllä itsestään selvältä, että ... melekonen haipakka kanavalla kuin kanavalla menossa, paitsi Femmalla ja Teemalla.

Vaan onkos pakko katsoa!

Mikset tee niin kuin harva tekee: tarttuu vaikka Elonkehään.

Ja jos eivät sen pitkä jorinat kiinnosta, niin kiinnostaa hirsitalossa-asujaa ainakin yksi juttu, lehden viimeinen: Hirsirakentamista omavaraiseläjänä.
Nyt valtimolainen, entinen Saksassa-eläjä, korkeasti kouluja käynyt Lasse Nordlund on ajat ammoin hylännyt sivilisaatiomme ja elää korvessa viittä aaria viljellen ja rakentaa perheelleen kovin kourin hirsitaloa. Mikähän noita etelän äijiä muuten juuri Valtimo vetää? Sampsa Oinaala siellä on ja siellä elelee se muuan erakkomunkki Stefanos ja ...

Siinä ei hiilijalanjälki paljon kasva.

Kunnioitettavia tyyppejä.

Lasse Nordlund  on laskenut koneitta tehtävän rakennusprojektinsa keston viideksi vuodeksi. Taloon tulee parveke; sähköä, vettä, vesivessaa ei tietenkään taloon koskaan tule.

Rakentaminen on työlästä ja tarkkaa puuhaa, seinähirsien väliin tilkkeiksi tulevien rahkasammalten keruu suo-ojista hidasta jne.

Sopii ostaa syväekologinen lehti tai tilata. Vuosikerta, 4 numeroa, 32 €. Mutta jos olet varaton, siis köyhä, saat lehden halvemmalla: 25,50 €. Sisältöön voit tutustua tästä.

ps
Oli hirsijutussa yksi vinkki, jota taidan enskesänä kokeilla, jos V suostuu:

 'Lisäksi hirsitalossa voi tulla auringossa paahtavan kuuma. Jos verhot ovat  sisällä, lämpöä saa heijastettua ulos huonommin. Kun verhot asetetaan ulos, se käy tehokkaammin.'

 

hiihdot  10/234 km//€

 

Elonkehä/City