Kassara kädessä

eikä kännykkä!

Ikuisesti jäi mieleen käynti Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin omavaraistilalla Valtimon Rumossa. Tyttönen pyöräilee koulusta kotiin - kohtakos harppoo tien yli palstan toiselle puolelle metsään kassara kädessä.

- Mitä mitä? Vuosilukuhan merkitään 2018.

Ollaan asian ytimessä.

Kierrellään tilaa, ja jo löytyy kolmeneljä puunkaatajaa, pellonraivaajaa.

- E Ei

Ei kuulu pärinää, ei moottorisahan ääntä. Kuokkaa, kankea ja ähinää. Puuta kangetaan maasta juuria myöten.

- Hullunhommaa.

Missä on Urho kaivinkoneineen? Ei Urho täällä ole, vaan on siellä meillä päin jossain. Nostamassa sittemmin meidänkin tilkulla orapihlaja-aitaa ja kurtturuusua ylös kun omin voimin ei viitsitty. No sen verran mekin mukana, jotta maahan jääneitä juuria katkottiin sentään käsivoimin voimasaksin.

Ollaan vielä vähän eri levelillä, sano. Me laiskimukset.

Käynnistelevät Omavaraisopiston toimintaa jakaakseen oppia tulevia aikoja varten. No johan se Mattibuukin aikoinaan totesi käsityötunnin päätteeksi opetussuunnitelmia boikotoidessaan ja sähkövilkkurakennelmia kartellessaan: - Rautaverkon taivuttelu katiskaksi on tarpeellisempi taito kuin sähköverkkopelit - loppupeleissä.

Ilmankos meidän Ilovaankoulu sitten lakkautettiinkin.

Vaan täällä kaikki on viety pitemmälle, takaisin menneisyyteen, joka on mahdollinen tulevaisuus. 

radiolähetys

linkki

Sitten tuleekin mailiyhteenveto, mitä kaikkea viime talven aikana on Valtimolla saatu aikaan:

OMAVARAOPISTON KUULUMISIA 2021 osa I 

Hei kaikki Omavara ry:n kannattajajäsenet!

"Omavara ry teki kiinteistökaupat Repokankaan tilasta, joka sijaitsee Peltolan läheisyydessä, ja joukkolainoituksen avulla toteutuneita kauppoja vauhditettiin myös mesenaattikampanjalla, joka oli tähän astisista kampanjoista paras! Talkoitakin ehdittiin järjestää peräti kolme kappaletta, tosin kaikki niistä pienemmällä porukalla. Huimaavinta oli kuitenkin Omavaraisuuskurssin käynnistyminen huhtikuun loppupuolella 11 kurssilaisen voimin!

Tammi-helmikuun vaihteessa järjestettiin Peltolassa ompelu- ja polttopuutalkoot. Talkoisiin osallistui keskimäärin 10 henkilöä per päivä. Talkoissa ommeltiin mm. hellanpeitto, tilkkutäkki, pesulappuja, lakanoita ja korjattiin Rumolan sohvan tyynynpäälliset. Talkoisiin osallistui useita ensi kesän kurssille hakevia henkilöitä. Polttopuitakin saatiin tehtyä yksi peräkärryllinen sekä pilkottua hellapuita valmiiksi. Talkoissa tehtiin hyvät ruoat ja ommeltiin polkuompelukoneella ..." 

Hellanpeitto.

Siihenpä juutuin kirjettä lukiessani. Puuhellanpeitto.

Ja piti tutkia, mistä tuossa on kysymys.

Hellanpeitto – Puuhellan oiva ystävä 

Puuhella on omavaraistalouden kulmakivi ja tuvan sydän. Se on monikäyttöinen ja ah niin ihanan riippumaton sähköverkosta! Kotimetsästä kaadetut polttopuut ovat lähienergiaa parhaimmillaan. Puuhellalla valmistuvat päivän ruoat ja juomat sekä pesuvedetkin saa samalla lämpimäksi. Puuhella on kieltämättä hitaampi laitos kuin sähköhella. Etteivät päivät kuluisi vallan kokonaan hellan ääressä, mainiona apuna toimii hellanpeitto. Se säästää yhden lämmityskerran päivässä eli se säästää samalla myös polttopuita. 

 

Kuva: Maria Dorff

Hellanpeiton edut 

Hellanpeitto pitää aamuisen lämmityskerran jälkeen lounaan lämpimänä, sekä kuumaa/lämmintä teetä on tarjolla pitkälle iltapäivään (ilman high-tech termospulloja). Se mahdollistaa perheenjäsenten eriaikaisen ruokailun, sillä peiton alta voi ruoan nauttia lämpimänä silloin kun haluaa. Hellanpeiton alla voi hauduttaa kypsäksi aamulla kiehautetun ruoan. Se korvaa samalla ruoan haudutukseen käytetyn heinälaatikon tai nyttemmin styroxlaatikon. Näin ollen ei tarvita erillistä kapistustakaan tilaa viemään. Pesuvesikin lämpiää ikään kuin ilmaiseksi ruoanlaiton yhteydessä. Esim. 15 litran kattilassa aamulla 90-asteiseksi lämmitetty vesi on vielä illallakin pesulämmintä. Sitä voi käyttää pyykkien pesuun tai astioiden tiskaamiseen, ja milloin mihinkin tarvitaan. Toinen lämmityskerta on meillä ennen ilta-ateriaa, jonka jälkeen teekattila pysyy kuumana hellanpeiton alla yöhön asti. Hellalla voi lämmittää kylminä talvi-iltoina myös kiviä, jotka villaan kiedottuina voi laittaa sänkyä lämmittämään. 

Katselin omia kylmänviileitä puuhellanrinkuloita; pani huokaisemaan: - On tässä vielä tietä mitä opiskella!

Mitäs kun eilenkin kaiken lukemani jälkeen, napsautettiin tv päälle ja lopeteltiin illanistujaisia kera Vappu Pimiän Maajussille morsianta hakien.

Ja ohjelman päätteeksi peiteltiin hellan sijasta itsemme uneen untuvapeittein.

Ei muuta voi sanoa meistä kuin Hellanjjestas.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Syksyinen sää sieraimissa

Lukeminen saa olla, silloin kun on aika valmistautua tulevaan. Häthätää muutama sivu Jarkko Ruutua mahtuu viikon iltoihin sekä yhden kokonaisen kirjan nielaiseminen: Hoviseppää Varsovasta.
Viikkomoinen kulahtanut risusavotassa, moottorisaha ja kassara kädessä.

Naapuri kai näki, kalvenneesta naamasta, että tuo mies tarvitsee happea ja raitista ilmaa, ennen kuin sassaroi, ja tarjosi hakkuun jäljet raivattavaksi. Mikäs kun on väkevä vaimo rinnalla, käyhän se meiltä! Sen mukavampaa hommapaikkaa olekaan kuin metsän humina yllä ja kosteahko syksyinen sää sieraimissa. Siinä henki kulkee ja hiki lämmittää.
Harmi vain että moottorisaha on välillä käynnistettävä, eikä sen pärinä korvia hivele.

Mutta on siinä taikansa sivistyksen ulottumattomissa olla, milloin kourassa kassara milloin katse kadonnutta kassaraa etsimässä: - Ootko nähny minne kehnoon sen panin?

Enää puuttuu Mats-metsämiehen piste iin päälle: kannonnokassa sateen tihkussa nautittu  nuotiotulessa lämmitetty hernerokka ja lusikan pyyhkiminen housunlahkeeseen.

Vaan nyt on pihamaa täynnä puuta jos risuakin - ja mieli auvo.

Mahtaapa olla melkoinen vastakohta nousna viikon istuma Svenska Teaternissa: oo Mamma Mia!

 

On palattu Nevskiltä, on

 

 Fontanka-kanava alla - Nevski prospekt jatkuu 
Anitškovin silta ylittyy hepoisella

 

Pari tuntia kassaran ja kaarisahan kanssa naapurin metsässä rankojen kimpussa touhutessa kummasti rauhoittaa Matkamiestä.
Puolikuolleena paita hiestä märkänä kun nouset Parempasi kanssa hiiskumattomassa luonnon rauhassa Pirtinmäkeä ylös, niin jo nousee visainen kysymys esitettäväksi:

- Kumpikohan muuten selveviäis paremmin ja noppeemmin uusiin olosuhteisiin tottus: Nevskin kävelijä tänne vaiko täkäläinen sinne Nevskille olloutus?

- No ei se ainakaan moottorisahaa sais käyntiin.

- Vaan eläpä hättäile, huomiseks saha kuntoutetaan. Ja se hörähtää!

Hiiskuihan se luonnonrauha! Vaan asetettu kysymys jää yhä vastausta vaille.

On palattu.
Luonto on rankaissut: liki lumettomana metsät mannut. Ja talven hiihtoja vielä jäljellä viisisataa, siihen tonniin! Sekin murhe tähän kun yöllä jo valvotti Ukraina ja tuo muuan pätkä.

Siitäkös sukeutuu taas kysymyksen tapainen ihmetys aamukahville:

- Olis se ollu helepompaa ennen tätä informaatioaikaa, vaikka elää kivi-, pronssi- taikka rautakaudella: Ei harmainta aavistusta mitä Uralille kuuluu, miten Mustanmeren laineet lyövät.

- Otatko puuroon voisilimän vai marmelaatia?

Palattu on.

Pietarin pimut kanavan kaiteella

Jäljellä   H: 500! km, KK: 213 s