Soinihan se siinä

Kekäläisen Puoliseiskassa, ei siis Seiskassa.

Joskus sattuu niin somasti, että kun ensin 'kuollutta' kirjantekstiä lukee, niin itse päähenkilö pomppaa live-elävänä ruutuun. Näin illalla eilen:

linkki

Juuri olin lukenut siittä, miten Timo Soinin (s.1962) lapset, Toivo ja Silja, pieninä vaeltelivat iloissaan Pariisin kaduilla, kun isää ei pysäytettykään tuon tuostaan eikä se jäänyt juttelemaan jokaisen kanssa, vaan päästiin yhdessä liikuskelemaan. Elettiin EU-parlamenttiaikoja. 

Muuten kova meno näyttää olleen Soinilla Brysselin aikoihin: raskaat päivät päättyivät moninaisiin, kohtuumääräisiin (= "Onneksi voiteluaineiden määrä pysyi kohtuudessa kohtuuttomasta tarjonnasta huolimatta.") illanistujaisiin. 

Ihmisverkosto kasvoi, eurooppalainen politiikka poliitikkoineen tuli tutuksi, mistä ulkoministerikaudellekin riitti hyötyä.

Soini liikuttuu televisiossa, ei ole unohtanut ihmismassaan peruskavereitaan, vaan herkistyy kaverien muistellessa entisaikojen yhteisiä harrastuksia ja Timon intohimosta futikseen ja lätkään ja miten toppari-Timo oli vaikea kierrettävä.

Millwallin miehiä - tulevan Tiina-vaimonkin vei, kun tämä väenvängällä lyöttäytyi, viikoksi Englantiin viiden matsin matkalle. - Siittä se sitten lähti yhteinen taival, kertoo kirja Timo Soini - Yhden miehen enemmistö. Sitä tässä hampsimassa. Ja vertailemassa edelliseen lukemaani: Rajaton valta.

 

Vaikka kirjojen nimissä yhtenevääkin, tuskin kuitenkaan Timosta olisi koko valtakunnan diktaattoriksi, kun ei puolueessakaan lopulta ollut.

Poliittisista kuohunnoista ja paljastuksista vedelkööt otsikoita lehdistö, itseäni kiinnostaa enemmän koko tuo ihmisen toinen, sisempi puoli. Se jota poliitikotkin, aiheesta/aiheetta, suojelevat ja varjelevat. 

Täältä valaisua kummastakin puolesta ja täältä:

Otava 2021
kansikuva: Jonne Räsänen

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Mannerheim, Kekkonen ja Sultsi

Jatketaas television katselua

Yle Ykkösellä samana iltana ensin tutki Teemu Keskisarja Pimeä historia -sarjassa Mannerheimia ja sitten harjasi Jari Tervo Kekkonen-sarjassa Kekkostamme. Johan kävi selväksi merkkimiesten millaisuus, olisi pitänyt käydä jo aikanaan jotta olisimme osanneet suhtautua ja ymmärtää heidän hallintatapaansa.
Olisi pitänyt tietää, median kertoa, heidän yksityiselämänsä.
Molemmat tutkijat painottivat: - Hallitsijoiden yksityiselämä, intiimikin, on syytä tietää.

Pitääkö asiakkaan tietää, jotta ymmärtäisi tämän palvelutyylin, millaista yksityiselämää viettää:

• kaupankassa-Vuokko
• kirjastonhoitaja-Reijo
• pankkitoimihenkilö-Arja
• aura-autonkuljettaja-Urho
• abc-myyjätarjoilija-Eija?

No ei, eihän heidän kanssaan asioiminen kestä kuin hetkisen, toisin kuin hallitsijoiden kouran alla oleminen, pääministeri Sipilän ja kumppaneiden. Eläkööt rauhassa kuinka perverssiä elämää haluavat, kunhan palvelu pelaa: kaupankassa muistaa lyödä oranssihinnan; kirjastonhoitaja ei pimitä kirjoja (kuten siellä Turussa tässä); pankkitoimihenkilö, no jaa, jakaa rahaa klo 10-12, kuittaa laskun kalliilla tilimaksutiskihinnalla maksetuksi; aura-autonkuljettaja auraa tasaisesti; abc-myyjä tarjoaa kahvin tuoreena ABC:llä.

ABC:stä hyppy toiseen abc-väkeen eli opettajiin ja sitä myöten otsikon Sultsiin.

Olisiko valaisevaa oppilaan tietää opettajan yksityiselämä, edes jotain siitä? Oppilashan on useita tunteja viikossa useamman vuoden ajan opettajansa hallinnan alainen.

Olisi ainakin Karl von Schoultzin tapauksessaan ollut: murkkuikäinen oppilas olisi saattanut paremmin ymmärtää, jopa suonut, opettajansa oikullisuuden ja ailahtelevaisuuden. Vaan eipä tuolloin lukenut, edes tiennyt kirjojen olemassaolosta.

"En suinkaan olisi suvun ensimmäinen Puola-kävijä. Jo Kustaa II Adolfin aikana sukumme omisti Puolassa kaksi linnaa, Ascheradenin ja Römershoffin, ja monet sukulaiset kaatuivat puolalaisilla taistelukentillä. Sukunimikin muovautui joksikin aikaa Schultetzkyksi."

Vaihteeksi Varsovassa -kirjasta käy ilmi ruotsinopemme vahva saksankielen taitaminen hänen kiertäessään 10 vuotta sodan päättymisestä lehtimiehenä  Puolaa sukujuuriensa mailla.
On kaiken kaikkiaan arka paikka matkata sinne Karjalankannaksen ja Leningradin kautta vasta sodittuaan 'ryssän' kanssa, vastustajan joka oli vienyt bolsevikkien aikana hänen isältään ja äidiltään kartanon kostoksi mm. siitä, että nämä olivat myrkyttäneet sairaiksi ja kuoliaiksi köyhiä ja puutteenalaisia kartanon pihalla puurotarjoilullaan. Vaikka syyllinen tosiasiassa oli joku isäntäväkeen suuttunut varastelusta kiinnijäänyt renginretale.

Ja sen runonpätkänkin runokokoelmasta Linjojen laulu, jossa runoilija astuu vanhan rajan yli, olin tajunnut juuri päinvastoin eli väärin, vaan oikenipa tuo päästyäni Sultsin pään sisään tämän Varsova-kirjan avulla.
Ehkäpä sodan käynyt opettaja olisi sittenkin ollut ymmärrettävissä, jos intiimimpi puoli olisi ollut luettavissa, tiedossa sekin että hänellä oli ollut kotona Helsingissä piano ja vaimo ja lapsi ja ...

Ka, olipa tuon miten oli, niin joka tapauksessa meijjän seinällä epäaidon Eeron rinnalla roikkuvat aidot Sultsin sumutetaulut:

Sultsi   1 - 2 - 3 - 4 - 5  - 6 - 7 - 8

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Loppiaisen herodesmainen uutinen:
 Kekkonen, 17v, teloittajana
myös
Arvostetuin presidentti