Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valtimo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valtimo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. syyskuuta 2021

Kassara kädessä

eikä kännykkä!

Ikuisesti jäi mieleen käynti Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin omavaraistilalla Valtimon Rumossa. Tyttönen pyöräilee koulusta kotiin - kohtakos harppoo tien yli palstan toiselle puolelle metsään kassara kädessä.

- Mitä mitä? Vuosilukuhan merkitään 2018.

Ollaan asian ytimessä.
Kierrellään tilaa, ja jo löytyy kolmeneljä puunkaatajaa, pellonraivaajaa.

- E Ei
Ei kuulu pärinää, ei moottorisahan ääntä. Kuokkaa, kankea ja ähinää. Puuta kangetaan maasta juuria myöten.
- Hullunhommaa.

Missä on Urho kaivinkoneineen? Ei Urho täällä ole, vaan on siellä meillä päin jossain. Nostamassa sittemmin meidänkin tilkulla orapihlaja-aitaa ja kurtturuusua ylös kun omin voimin ei viitsitty. No sen verran mekin mukana, jotta maahan jääneitä juuria katkottiin sentään käsivoimin voimasaksin.

Ollaan vielä vähän eri levelillä, sano. Me laiskimukset.

Käynnistelevät Omavaraisopiston toimintaa jakaakseen oppia tulevia aikoja varten. No johan se Mattibuukin aikoinaan totesi käsityötunnin päätteeksi opetussuunnitelmia boikotoidessaan ja sähkövilkkurakennelmia kartellessaan: - Rautaverkon taivuttelu katiskaksi on tarpeellisempi taito kuin sähköverkkopelit - loppupeleissä.
Ilmankos meidän Ilovaankoulu sitten lakkautettiinkin.

Vaan täällä kaikki on viety pitemmälle, takaisin menneisyyteen, joka on mahdollinen tulevaisuus. 

linkki


Sitten tuleekin mailiyhteenveto, mitä kaikkea viime talven aikana on Valtimolla saatu aikaan:

OMAVARAOPISTON KUULUMISIA 2021 osa I 
Hei kaikki Omavara ry:n kannattajajäsenet!

"Omavara ry teki kiinteistökaupat Repokankaan tilasta, joka sijaitsee Peltolan läheisyydessä, ja joukkolainoituksen avulla toteutuneita kauppoja vauhditettiin myös mesenaattikampanjalla, joka oli tähän astisista kampanjoista paras! Talkoitakin ehdittiin järjestää peräti kolme kappaletta, tosin kaikki niistä pienemmällä porukalla. Huimaavinta oli kuitenkin Omavaraisuuskurssin käynnistyminen huhtikuun loppupuolella 11 kurssilaisen voimin!

Tammi-helmikuun vaihteessa järjestettiin Peltolassa ompelu- ja polttopuutalkoot. Talkoisiin osallistui keskimäärin 10 henkilöä per päivä. Talkoissa ommeltiin mm. hellanpeitto, tilkkutäkki, pesulappuja, lakanoita ja korjattiin Rumolan sohvan tyynynpäälliset. Talkoisiin osallistui useita ensi kesän kurssille hakevia henkilöitä. Polttopuitakin saatiin tehtyä yksi peräkärryllinen sekä pilkottua hellapuita valmiiksi. Talkoissa tehtiin hyvät ruoat ja ommeltiin polkuompelukoneella ..." 

Hellanpeitto.
Siihenpä juutuin kirjettä lukiessani. Puuhellanpeitto.

Ja piti tutkia, mistä tuossa on kysymys.

HellanpeittoPuuhellan oiva ystävä 
Puuhella on omavaraistalouden kulmakivi ja tuvan sydän. Se on monikäyttöinen ja ah niin ihanan riippumaton sähköverkosta! Kotimetsästä kaadetut polttopuut ovat lähienergiaa parhaimmillaan. Puuhellalla valmistuvat päivän ruoat ja juomat sekä pesuvedetkin saa samalla lämpimäksi. Puuhella on kieltämättä hitaampi laitos kuin sähköhella. Etteivät päivät kuluisi vallan kokonaan hellan ääressä, mainiona apuna toimii hellanpeitto. Se säästää yhden lämmityskerran päivässä eli se säästää samalla myös polttopuita. 
 
Kuva: Maria Dorff

Hellanpeiton edut 
Hellanpeitto pitää aamuisen lämmityskerran jälkeen lounaan lämpimänä, sekä kuumaa/lämmintä teetä on tarjolla pitkälle iltapäivään (ilman high-tech termospulloja). Se mahdollistaa perheenjäsenten eriaikaisen ruokailun, sillä peiton alta voi ruoan nauttia lämpimänä silloin kun haluaa. Hellanpeiton alla voi hauduttaa kypsäksi aamulla kiehautetun ruoan. Se korvaa samalla ruoan haudutukseen käytetyn heinälaatikon tai nyttemmin styroxlaatikon. Näin ollen ei tarvita erillistä kapistustakaan tilaa viemään. Pesuvesikin lämpiää ikään kuin ilmaiseksi ruoanlaiton yhteydessä. Esim. 15 litran kattilassa aamulla 90-asteiseksi lämmitetty vesi on vielä illallakin pesulämmintä. Sitä voi käyttää pyykkien pesuun tai astioiden tiskaamiseen, ja milloin mihinkin tarvitaan. Toinen lämmityskerta on meillä ennen ilta-ateriaa, jonka jälkeen teekattila pysyy kuumana hellanpeiton alla yöhön asti. Hellalla voi lämmittää kylminä talvi-iltoina myös kiviä, jotka villaan kiedottuina voi laittaa sänkyä lämmittämään. 

Katselin omia kylmänviileitä puuhellanrinkuloita; pani huokaisemaan: - On tässä vielä tietä mitä opiskella!

Mitäs kun eilenkin kaiken lukemani jälkeen, napsautettiin tv päälle ja lopeteltiin illanistujaisia kera Vappu Pimiän Maajussille morsianta hakien.
Ja ohjelman päätteeksi peiteltiin hellan sijasta itsemme uneen untuvapeittein.

Ei muuta voi sanoa meistä kuin Hellanjjestas.


Kirjavinkeissä

tiistai 9. lokakuuta 2018

Aika hurja yksi päivä

Ai hurja, ai hurja!
Eilinen päivä alkoi autonromusta ja päättyi yölliseen piiiitkään asfaltin autonvalot nielleeseen kotimatkaan sateessa, umpipimeässä. Ei siis ihme jos nyt vähän haukotuttaa ja silmiä hierotuttaa, jotta tottako tuo kaikk' eilispäiväinen!

Että osasikin se päivä olla, monitunnelmainen - se oli kirkas, valoisa ja ihmeellisenkummallinen. Unikuvallinen. Silti, mikä ihmeellisintä: ei unta lain!

Se sisälsi heti myöhäisyöllä ikkunan takaa kuuluneen hirmuisen kiihdytyksen äänen, joka päättyi yhtäkkiseen paukahdukseen. Tulos oli aamulla katseltavissa tässä:


Päivällä olimme jo Juuan kirkkomaalla, veneonnettomuusuhrien hautapaikalla. Näky oli liikkumattomuudessaan liikuttava - kolmen serkun hauta, kaikilla kuolinpäivä sama, ja sama äiti ja isä:


Rinnalla neliössä 12 nuorta saarelaista.
Veneonnettomuus Pielisellä Paalasmaan rannalla pimeänä sunnuntai-iltana vuonna 1959 juuri näinä kylminä lokakuun alun päivinä, ensi vuonna tulee täyteen 60 vuotta.
On siinä Marja-ahon heiveröisellä Vilho-enolla Helminsä ja perheensä kanssa ollut sulattelemista, kun kolme lasta oli kerralla tempaistu pois, nostettu yön mittaan rantavallille tunnistettaviksi.


Valo silti, kaikesta huolimatta, pyrkii aina jostakin raosta paistamaan.

Oli aika nostaa katse korkeuteen - Mitä enää murehtimaan! - kavuta yli kahteensataan metriin keskellä saarta: Koli jossakin tuolla ja Pielinen joka puolella valon kanssa leikkimässä:

Ja
     a
             las!

Kiireen kintereillä jo, 
sillä varsinaisestihan me olimme menossa yhä ylemmä pohjoista Karjalaa - tänne tänne:


jättämään Lasse Nordlundin omavaraistalousalueelle Valtimon Rumoon Mahojen maille Rasimäen rapaista tietä myöten yhden talkoolaisen.

Perille pääsimme,
vaan näinhän tässä taas kävi: tämä potta täyttyi ennen kuin itse asiaan päästiin.
Voi harmi, voi harmi - teille!
*************************

*************************
ps
Lue lisää
Paalasmaan veneonnettomuudesta
Paalasmaa surun saari kirja /Matti Vainionpää